Lue keskustelun säännöt.
Neuvot hyväksikäytetylle järkyttivät. :( Olenko ainoa?
Vielä sattuu istua
19.01.2017 |
Eräässä nettikeskustelussa hyväksikäytettyä tyttöä painostettiin jättämään asian jauhaminen siihen. Mm. tällainen oli ohje:
"Kannattaa vähän miettiä mitä oikeasti on tekemässä, jos aikoo kertoa muille tulleensa hyväksikäytetyksi. Siis miten tuollainen teko tulee koskettamaan myös täysin ulkopuolisia ihmisiä, esim. molempien osapuolien sisaruksia, vanhempia ja koko sukua. Nimittäin sitten koko kylä sipisee, että "tuo on sen hyväksikäytetyksi tulleen tytön veli" ja "tuo on sen isä". Tai pahimmillaan puhutaan, että "lestadiolaiset ovat hyväksikäyttäjiä". Oma mainehan menisi myös, mutta se on jokaisen oma - kauaskantoinen - asia.
Pitää siis vielä kerran miettiä kannattaako laittaa oma eli yksilön etu koko yhteisön edun edelle? Onko aivan pakko tehdä kärpäsestä härkänen, tehdä asiasta "numero" huomion hakemiseksi? Yleensähän nämä hyväksikäyttöväitteet ovat vain ylireagointia, mielikuvituksen tulosta tai täysin keksittyä tarinaa. Valitettavasti hyväksikäytetyksi itseään väittävä ottaa sen riskin, että saa itse rangaistuksen perättömästä ilmiannosta väitteen kaatuessa - jälleen kerran - pätevän näytön puutteeseen."
Mun mielestä tuollainen on järkyttävää. Tyttö luopui jatkotoimenpiteistä.
Kommentit (6)
Toivottavasti kirjoitit eriävän mielipiteen painokkaasti koska tuo on pahin pelkoskenaario hyväksikäytetylle, ei sua uskota ja maine menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai kukaan ota kaikkea netissä kirjoitettua tosissaan!?!?
Joistakin on kiva provosoida ja lukea myhäillen kuinka oma kirjoitus saa jotkut tulistumaan ja keuhkoaan.
Onko sana lähdekritiikki tuttu??
Mut vaiettiin aikanaan hiljaiseksi vastaavilla syillä ja nuorena tyttönä tottelin. Ei olisi kannattanut. Enää en ole hiljaa, muiden vuoro kärsiä.
Ihan tuttu periaate. Toimii erityisesti lestadiolaispiireissä ja muissa sellaisissa, joissa yksilö voidaan surutta uhrata yhteisön puolesta.
Miten tulikin mieleen ne muinaiset intiaanit ja muut, jotka ovat antaneet teinityttöjä ihmisuhreina jumalilleen?
Näinhän se neuvottiin 60-luvulla, ei ole tänä päivänäkään puhunut kasvattisisarus. Ehkä siksi ettei tekijä halunnut menettää mainettaan. Johonkin muuhun koukkuun lähipiiri kumminkin jää, vaikka itse tapauksesta ei kehdata puhua.
Ihmisten pitiäisi opetella olemaan lähdekriittinen. Kuka vaan voi "neuvoja ja ohjeistaa" mitä tahansa. Anonyymina on helppo huudella.