Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sanat 'mies' ja 'vaimo'
18.01.2017 |
Miksei miehelle ole samanlaista vastinetta sanoissa kuin vaimo? Miksi se on juuri aviomies ja aviovaimo / mies ja vaimo? Miksei aviomies ja avionainen? Tai miehelle jokin vaimon tapainen sana vastineeksi? Mikä sana se olisi, jos saisit päättää?
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni kuningas olisi ihan hyvä sana miehelle tuossa tilanteessa. Tai vaikka herra.
Vierailija kirjoitti:
ukkomies
jolla puolisona akkanainen. Ennen liittoaan he olivat poikamiestyttö ja tyttönainenpoika.
Ei näissä nimikkeissä muutenkaan ole logiikkaa. Miksi sanotaan "lankomies", kun lanko on aina mies? Eihän enokaan ole enomies. Miksi on "appiukko", mutta ei "anoppiakkaa".
=D =D
Mä olen kritsoinut tota aivan samaa asiaa.. oli se kumppani sitten poikaystävä, avomies tai aviomies, niin yleisessä puhekielessä se on "mies", joka ei kerro parisuhdestatuksesta mitään.
Naisen kohdalla vaimo sana on yleinen, ja itsekkin ylpeydellä kuuntelen kun mies sen sanoo.. mutta tuntuu niin köpsältä puhua miehestä "aviomiehenä" tavallisen keskustelun yhteydessä..joten sanon vaan että miehen kanssa sitä tai tätä.
Eniten ärsyttää sukupuoleen katsomatta ihmiset jotka puhuvat kumppanista, tai toisen ihmisen kumppanista sanalla "MUIJA". ..muijan kanssa sitä, ja muijan kanssa tätä... sen petterin muija sitä ja se petterin muija tätä.. YÄK!!! Itse sanoin 14 vuotta sitten miehelleni (avio sellaiselle) että jos mua muijittelet, niin sitten tiedät tehnees virheen. Minä en epäkunnoittavasti tule hänestä puhumaan, ja toivon ettei hänkään niin tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ranskassa on toisinpäin: homme = mies, mari = aviomies, femme = nainen, femme =aviovaimo
Vierailija kirjoitti:
=D =D
Mä olen kritsoinut tota aivan samaa asiaa.. oli se kumppani sitten poikaystävä, avomies tai aviomies, niin yleisessä puhekielessä se on "mies", joka ei kerro parisuhdestatuksesta mitään.
Naisen kohdalla vaimo sana on yleinen, ja itsekkin ylpeydellä kuuntelen kun mies sen sanoo.. mutta tuntuu niin köpsältä puhua miehestä "aviomiehenä" tavallisen keskustelun yhteydessä..joten sanon vaan että miehen kanssa sitä tai tätä.
Eniten ärsyttää sukupuoleen katsomatta ihmiset jotka puhuvat kumppanista, tai toisen ihmisen kumppanista sanalla "MUIJA". ..muijan kanssa sitä, ja muijan kanssa tätä... sen petterin muija sitä ja se petterin muija tätä.. YÄK!!! Itse sanoin 14 vuotta sitten miehelleni (avio sellaiselle) että jos mua muijittelet, niin sitten tiedät tehnees virheen. Minä en epäkunnoittavasti tule hänestä puhumaan, ja toivon ettei hänkään niin tee.
Varsinais-Suomessa muija on täysin neutraali sana, joka tarkoittaa aikuista naista. Sen käyttämisessä ei ole mitään loukkaavaa. Naiset itsekin sanovat jutelleensa "töissä muijien kanssa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä te sen vielä keksitte. Muistan kun joillakin tahoilla pohdittiin parisuhdetta jos ei haluttu avioitua. Vertainen sitten löytyi. Avopari/avoliitto, ei siis hullumpi juttu, ihan ymmärrettävä. Paljon parempi kuin avioton. Mutta kyllähän siinäkin sitten löytyy se ap:ta askarruttava avovaimo/avomies. Käviskö avoakkeli/avoukkeli?👫
En mene naimisiin. Siinähän tarkoitus on isän luovuttaa tyttärensä miehelle. Samalla nainen ottaa tulevan miehen sukunimen.
Muinaisjäänne. Pystyn elämään yksin tai parisuhteessa ilman minua vähätteleviä seremonioita ja ihan omalla nimelläni. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huspantti olisi sopiva ilmaisu aviomiehelle.
Vierailija kirjoitti:
Ei näissä nimikkeissä muutenkaan ole logiikkaa. Miksi sanotaan "lankomies", kun lanko on aina mies? Eihän enokaan ole enomies. Miksi on "appiukko", mutta ei "anoppiakkaa".
Arvelisin sen johtuvan äänneasusta. ApPI ja lanKO on lopultaan jotenkin töksähtäviä, ne soljuu suussa paremmin kun sanaa vähän pidentää. Enossa lopun o-kirjain pehmentyy helposti itsestään ja anoppi on jo sen verran pitkä, että siinä lopputavu pehmenee ja puuroutuu automaattisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En mene naimisiin. Siinähän tarkoitus on isän luovuttaa tyttärensä miehelle. Samalla nainen ottaa tulevan miehen sukunimen.
Muinaisjäänne. Pystyn elämään yksin tai parisuhteessa ilman minua vähätteleviä seremonioita ja ihan omalla nimelläni. :)
Ihana. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei näissä nimikkeissä muutenkaan ole logiikkaa. Miksi sanotaan "lankomies", kun lanko on aina mies? Eihän enokaan ole enomies. Miksi on "appiukko", mutta ei "anoppiakkaa".
Arvelisin sen johtuvan äänneasusta. ApPI ja lanKO on lopultaan jotenkin töksähtäviä, ne soljuu suussa paremmin kun sanaa vähän pidentää. Enossa lopun o-kirjain pehmentyy helposti itsestään ja anoppi on jo sen verran pitkä, että siinä lopputavu pehmenee ja puuroutuu automaattisesti.
Kiitos, olipa kiintoisa teoria! Mutta miksi kummi on kummitäti, vaikka on 26-vuotias, mutta serkku on serkkutyttö, vaikka on 62-vuotias? Hauska on myös äitimuori, jossa on alkuosa suomea ja loppuosa ruotsia. Veli on muualla Suomessa velipoika, mutta Savossa hän on veljmies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En mene naimisiin. Siinähän tarkoitus on isän luovuttaa tyttärensä miehelle. Samalla nainen ottaa tulevan miehen sukunimen.
Muinaisjäänne. Pystyn elämään yksin tai parisuhteessa ilman minua vähätteleviä seremonioita ja ihan omalla nimelläni. :)
Tiesit varmaan, että miehen nimeä ei ole mikään pakko ottaa eikä isän tarvitse olla läsnä rituaalissa millään tavalla. Täällä Suomessa laki myös turvaa yksilön itsemääräämisoikeuden, joten mies ei omista vaimoaan.
Tuntuu toisinaan tyhmältä sanoa "mun mies" kun puhuu jossain missä miestä ei tunneta nimeltä. Siitä tulee tunne, että kutsun miestä miehekseni enkä tarkoitakaan aviomiestä. Mies taas saa luontevasti sanoa "mun vaimo". En tiedä onko edes ketään joka ei käsittäisi, että tarkoitan aviomiestäni.
Itse olen aina sanonut vain puoliso. Nyt ihmiset kai ajattee että minulla on sukupuolinen poikkeavuus lesbolaisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mene naimisiin. Siinähän tarkoitus on isän luovuttaa tyttärensä miehelle. Samalla nainen ottaa tulevan miehen sukunimen.
Muinaisjäänne. Pystyn elämään yksin tai parisuhteessa ilman minua vähätteleviä seremonioita ja ihan omalla nimelläni. :)
Tiesit varmaan, että miehen nimeä ei ole mikään pakko ottaa eikä isän tarvitse olla läsnä rituaalissa millään tavalla. Täällä Suomessa laki myös turvaa yksilön itsemääräämisoikeuden, joten mies ei omista vaimoaan.
Miksi kunnioittaisin rituaalia, joka pohjautuu aiemmin mainittuun?
Alue: Aihe vapaa
Vaimo ja mieho
Vaimo ja siitimo
Vaimo ja voimo
Vaimo ja hies