Voiko luonnossa näyttää hyvältä vaikka kuvissa on ihan törkeän näköinen?

Kyllä voi ja suurin osa näyttääkin.

Me kaikki emme ole kuvauksellisia, emmekä koskaan onnistu kuvissa. Itse näytän kuvissa enimmäkseen seinästärevityltä tiskirätiltä, vaikka luonnossa habitus on ihan siedettävä.

Kyllä

Joskus iloinen ja nauravainen olemus ei välity kuvissa ja huonommankin näköinen ihminen on paljon viehättävämpi jos on iloluontoinen.

Kyllä. Joillain yksilöillä ero on huomattava. Kuvasta toiseen.

Näytät kuvassa mielestäsi paskaörkiltä, koska et ole tottunut näkemään itseäsi ikään kuin ulkopuolelta jonkun muun (kameran) silmin. Aivoilla on tapana käsitellä naamainfo todella tehokkaasti, joten naaman kuvan "flippaaminen" toisin päin aiheuttaa rumuusfiiliksen. Sama tapahtuu kahden peilin kautta itseä katsottaessa. Jos on tarpeeksi epäsymmetriset kasvot, niin kaverisi näkevät sinut mutantin näköisenä peilin kautta. Esim. tyttöystäväni ei pysty katsomaan minua peilin kautta, kun näytän niin oudolta hänen mielestään.

Itse olen aina näyttänyt kuvissa joltain hullulta ameebalta. Luonnossa kuulemma olen ihan nätti. Ystäväni taas näyttää aina kuvissa hyvältä, mutta ei luonnossa. Outo juttu.

Vierailija kirjoitti:

Me kaikki emme ole kuvauksellisia, emmekä koskaan onnistu kuvissa. Itse näytän kuvissa enimmäkseen seinästärevityltä tiskirätiltä, vaikka luonnossa habitus on ihan siedettävä.

Mistä tiedät miltä näytät oikeasti? Esimerkiksi peilistä ihminen katsoo itseään valikoivasti, ohittaen epäsymmetrisyydet ja virheet. Valokuva paljastaa totuuden.

Ihanan lohduttava avaus! :)

Musta ei vaan hyvää kuvaa saa, kun menen ihan paniikkiin aina jos kamera on jossakin näköpiirissä.

Monet näyttää stillkuvissa hirveeltä, mutta livenä kauniilta. Täälläkin oli just kysely jostakin naishiihtäjästä, joka näytti kauhealta kuvassa, mutta sit kun katsoi videokuvaa samasta naisesta, niin jopa olikin nätti! Kuva ei vaan talleta kaikilta ihmisiltä niitä piirteitä, mitkä tekevät juuri heistä livenä vetovoimaisia.

Valokuvassa näkyy vain sekunnin osa sinusta. Siinä ei näy se kuinka ilme muuttu ilosta nauruksi tai vakavasta itkuksi. Siinä ei näy silmän kaari ja hymyn värähdys suupielessäsi kun katsot lempeydellä rakastasi. Valokuvassa ei näy luonne, ei kuulu ääni, eikä tuoksu. Ei värise energia, eikä lämpö.

Minusta saa pelkkiä paskoja kuvia, ilme on aina ihan virmulalla. Mutta siinä kun ei näy se ihmisen sisus ollenkaan. Siksi ne on outoja ja erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Näytät kuvassa mielestäsi paskaörkiltä, koska et ole tottunut näkemään itseäsi ikään kuin ulkopuolelta jonkun muun (kameran) silmin. Aivoilla on tapana käsitellä naamainfo todella tehokkaasti, joten naaman kuvan "flippaaminen" toisin päin aiheuttaa rumuusfiiliksen. Sama tapahtuu kahden peilin kautta itseä katsottaessa. Jos on tarpeeksi epäsymmetriset kasvot, niin kaverisi näkevät sinut mutantin näköisenä peilin kautta. Esim. tyttöystäväni ei pysty katsomaan minua peilin kautta, kun näytän niin oudolta hänen mielestään.

Minulla on toi että toinen näkee minut peilin kautta mutantin näköisenä, vaikka olen luonnossa viehättävä nainen.

Meinaan tehdä kansalaisaloitteen siitä, että Suomessa kriminalisoidaan kaikki "tavalliset" peilit ja siirrytään yksinomaan ns. true mirroreihin (peili, jossa kuvajainen on flippautunut).

Minä näytän meilkein kaikissa kuvissa ihan hirveältä. Silmät aina puoliksi kiinni ja pää sellaisessa asennossa että on kaksoileuka. En ole yhtään kuvauksellinen. Mutta oikeasti olen aika kaunis. Monet sanovat minua kauniiksi ja niissä harvoissa onnistuneista kuvissa tytön hyvältä (1/1000 onnistuu). Jotenkin turhauttaa kun peilistä katsoo ihan nätti nuori nainen, mutta kamerassa on hirviö.

Kuvissa ei yleensä erotu rotunaiseus, elegantti itsensä kantaminen, karisma jne., vaan niitä nähdäkseen vaatii vähintään liikkuvaa kuvaa, yleensä ihan oikeassa elämässä tapaamista.

Kuvissa olen muodoton suohirviö, livenä ihan nätti. Siskoni on kuvissa kaunotar, livenä ihan nätti myös... varmaan joillain mittapuilla viehättävämpi/klassisella tavalla kauniimpi kuin minä mutta aina kun on oltu baarissa yhdessä, on molemmilla ollut yhtä lailla vientiä ja saman tasoiset miehet on meistä olleet kiinnostuneita. Jos olemme vierekkäin valokuvassa niin siinä on vierekkäin ämpäriruma ja kaunokainen. Arvatkaa haluanko siskoni kanssa valokuvaan kovin mielelläni?! 😳

Tää toimii myös toisin päin! Kuvissa tosi kaunis voikin livenä olla jopa ruma.

Ei

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me kaikki emme ole kuvauksellisia, emmekä koskaan onnistu kuvissa. Itse näytän kuvissa enimmäkseen seinästärevityltä tiskirätiltä, vaikka luonnossa habitus on ihan siedettävä.

Mistä tiedät miltä näytät oikeasti? Esimerkiksi peilistä ihminen katsoo itseään valikoivasti, ohittaen epäsymmetrisyydet ja virheet. Valokuva paljastaa totuuden.

Ei välttämättä, itse olen niin kameleonttimainen että ulkonäöllinen tasoni voi vaihdella rajustikin eri kuvien välillä. Toisinaan en meinaa edes tunnistaa itseäni kuvista, se on suorastaan pelottavaa.

Mä inhoan jo kuvaustilannettakin niin paljon että se takaa aina kamalan lopputuloksen. 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen aina näyttänyt kuvissa joltain hullulta ameebalta. Luonnossa kuulemma olen ihan nätti. Ystäväni taas näyttää aina kuvissa hyvältä, mutta ei luonnossa. Outo juttu.

Muut naiset näyttävät söpöiltä kun vääntelevät naamaansa tai hulluttelevat kuvissa. Minä näytän sen kolmisormisen banjonsoittajapojan äidiltä syvästä etelästä. Älkää ihmetelkö, miksi en edes hymyile.