Miksi monet käyttää sanontaa "ei millään pahalla, mutta..."

Se on tosi ärsyttävää, kun nimenomaan halutaan tölviä jollakin tapaa.

Eihän siitä aina seuraa mielipahaa. Fiksut, kypsät aikuiset osaavat ottaa asiallista palautetta vastaan. Tai vaikka se olisi asiatonta, eivät jää jumiin siihen. Mutta sitten on niitäkin ihmisiä, jotka eivät osaa toimia aikuisten maailmassa, joiden itsetunto ei riitä suojaamaan heitä. Heitä varten pitää vakuutella, etten syvästi vihaa sinua, vaikka annankin sinulle nyt palautetta.

Tuohan on lasten/teinien tapa, jolla halutaan sanoa jotakin ilkeää mutta ei anneta kohtelle "lupaa suuttua".  Käyttääkö oikeasti joku aikuinenkin?

Jos vilpittömästi tarkoitetaan vain ilmaista, että tässä nyt ei ole mitään pahaa, mutta annan sinulle kritiikkiä, niin haittaako tuo lause siinä oikeasti jotain? Joskus tuntuu ikävältä antaa palautetta ilman noita pehmentäviä fraaseja kun ei voi tietää, miten toinen ottaa jonkun asian vastaan.

Usein on kuitenkin tarpeen ilmaista myös niitä negatiivisia asioita. Ei pidä elää niinkään, että aina vaan kehuu ja kertoo ne positiiviset asiat töissä, parisuhteessa ja ystävien seurassa. Siinä jää vain ovimatoksi.

Vierailija kirjoitti:

Jos vilpittömästi tarkoitetaan vain ilmaista, että tässä nyt ei ole mitään pahaa, mutta annan sinulle kritiikkiä, niin haittaako tuo lause siinä oikeasti jotain? Joskus tuntuu ikävältä antaa palautetta ilman noita pehmentäviä fraaseja kun ei voi tietää, miten toinen ottaa jonkun asian vastaan.

Usein on kuitenkin tarpeen ilmaista myös niitä negatiivisia asioita. Ei pidä elää niinkään, että aina vaan kehuu ja kertoo ne positiiviset asiat töissä, parisuhteessa ja ystävien seurassa. Siinä jää vain ovimatoksi.

Kyllä se voi  sanoa ilman tuota "ei millään pahalla"-fraasia. Sanoo vain, että minulla on sinulle nyt palautetta. Ja sitten se palaute.

Pitäisi käyttää enemmänkin. Monet ystävät eivät koskaan anna kritiikkiä, vaikka se voisi auttaa kehittämään itseään ja käyttäytymistään.

Vierailija kirjoitti:

Eihän siitä aina seuraa mielipahaa. Fiksut, kypsät aikuiset osaavat ottaa asiallista palautetta vastaan. Tai vaikka se olisi asiatonta, eivät jää jumiin siihen. Mutta sitten on niitäkin ihmisiä, jotka eivät osaa toimia aikuisten maailmassa, joiden itsetunto ei riitä suojaamaan heitä. Heitä varten pitää vakuutella, etten syvästi vihaa sinua, vaikka annankin sinulle nyt palautetta.

Fiksu aikuinen osaa antaa rakentavaa palautetta ilman että tarvitsee käyttää noin lapsentasoista kieltä.

Ylimielisyyttään - antaa "luvan" ilkeillä. Puhujan mielestä 😒.

Koska ei millään pahalla mutta ei millään hyvälläkään.

Missään koulutuksessa missä olen ollut ja missä on opetettu palautteen antamista ei ole neuvottu käyttämään tätä "ei millään pahalla"-fraasia. Ei todellakaan. Sitä kyllä neuvotaan, että jos mahdollista, sanotaan jotain positiivista, sitten se nega ja jos vielä heruu niin loppuun jotain positiivista. 

Ei tuota lausetta kukaan täysjärkinen aikuinen käytä. Sitä kuulee lähinnä lapsilta/teineiltä tai ns."suorapuheisilta" loukkauksen alustuslauseeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vilpittömästi tarkoitetaan vain ilmaista, että tässä nyt ei ole mitään pahaa, mutta annan sinulle kritiikkiä, niin haittaako tuo lause siinä oikeasti jotain? Joskus tuntuu ikävältä antaa palautetta ilman noita pehmentäviä fraaseja kun ei voi tietää, miten toinen ottaa jonkun asian vastaan.

Usein on kuitenkin tarpeen ilmaista myös niitä negatiivisia asioita. Ei pidä elää niinkään, että aina vaan kehuu ja kertoo ne positiiviset asiat töissä, parisuhteessa ja ystävien seurassa. Siinä jää vain ovimatoksi.

Kyllä se voi  sanoa ilman tuota "ei millään pahalla"-fraasia. Sanoo vain, että minulla on sinulle nyt palautetta. Ja sitten se palaute.

Mutta eikö aloituksessa tuo " eikö voi vain jättää sanomatta" tarkoittanut, ettei sano sitä ikävää asiaa sitten ollenkaan?

Ei aina voi vain jättää sanomatta. Olen valehtelematta sanonut töissäkin herkälle kollegalle, että "En nyt tarkoita tällä mitään pahaa, eikä tässä tapahtunut mitään vahinkoa, mutta voisitko ensi kerralla valmistautua hieman paremmin". Siitäkin hän loukkaantui verisesti. Jos olisin sanonut vain suoraan "valmistaudu ensi kerralla vähän paremmin", niin olisiko siitä aiheutunut hänelle oikeasti vähemmän mielipahaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vilpittömästi tarkoitetaan vain ilmaista, että tässä nyt ei ole mitään pahaa, mutta annan sinulle kritiikkiä, niin haittaako tuo lause siinä oikeasti jotain? Joskus tuntuu ikävältä antaa palautetta ilman noita pehmentäviä fraaseja kun ei voi tietää, miten toinen ottaa jonkun asian vastaan.

Usein on kuitenkin tarpeen ilmaista myös niitä negatiivisia asioita. Ei pidä elää niinkään, että aina vaan kehuu ja kertoo ne positiiviset asiat töissä, parisuhteessa ja ystävien seurassa. Siinä jää vain ovimatoksi.

Kyllä se voi  sanoa ilman tuota "ei millään pahalla"-fraasia. Sanoo vain, että minulla on sinulle nyt palautetta. Ja sitten se palaute.

Mutta eikö aloituksessa tuo " eikö voi vain jättää sanomatta" tarkoittanut, ettei sano sitä ikävää asiaa sitten ollenkaan?

Ei aina voi vain jättää sanomatta. Olen valehtelematta sanonut töissäkin herkälle kollegalle, että "En nyt tarkoita tällä mitään pahaa, eikä tässä tapahtunut mitään vahinkoa, mutta voisitko ensi kerralla valmistautua hieman paremmin". Siitäkin hän loukkaantui verisesti. Jos olisin sanonut vain suoraan "valmistaudu ensi kerralla vähän paremmin", niin olisiko siitä aiheutunut hänelle oikeasti vähemmän mielipahaa?

Tiedät kyllä, ettei nyt ollut kyse tuollaisesta pumpulointipuheesta :D Vaan ihan siitä tavalllisesta vittuilusta, jossa käytetään tuota "ei millään pahalla, mutta"-fraasia ja sitten annetaan epärakentavaa palautetta.

Joo nimenomaan tyyliin "Ei millään pahalla, mutta olet idiootti" on taatusti pahalla tarkoitettu eikä mikään rakentava palaute.

Vierailija kirjoitti:

Tuohan on lasten/teinien tapa, jolla halutaan sanoa jotakin ilkeää mutta ei anneta kohtelle "lupaa suuttua".  Käyttääkö oikeasti joku aikuinenkin?

Käyttää. Näin entistä kämppistä joku 5 vuotta myöhemmin siitä, kun asuimme yhdessä. Ensimmäinen lause tervehdyksen jälkeen oli se, kun hän väänsi naamansa kurttuun ja tokaisi "ei millään pahalla, mutta oot lihonut ihan helvetin ällöttäväksi"

Jooh, tuon voikin ottaa jotenkin muuten kun pahalla.