Lue keskustelun säännöt.
Hoitavan henkilökunnan tokaisut-pino
27.07.2007 |
Luin juuri tutkimuksen raskauden ja synnytysten medikalisoitumisesta ja luettuani naisten omia sitaatteja lääkärien ja hoitohenkilökunnan kommenteista, syyllistämisestä jne. Niin aluksi tuntui, että ei voi olla totta-en olekaan ainoa nainen, joka on saanut kuulla kommentteja henkilökohtaisista asioista, raskauden ja synnytyksen aikana.
mm. pelkäsin (aiempi paha synnytyskokemus-hartiadystokia) vauvan kokoa ja siitä lääkärilä kysyin, niin kommentoi, että kyllä se sieltä ulos revitään, kun on sinne saatukin. Alkoi itkettämään ja hoitaja puolusteli lääkärin huonolla päivällä..
Kokemuksia teillä muilla?
Kommentit (18)
yhteydessä: näin hyvännäköistä alapäätä en ole ennen nähnytkään.
Äiti tuli raivoissaan äitiyspolin odotusaulaan ja emme meinanneet millään uskoa asiaa todeksi. YÖK!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytyksen jälkeen tuli ongelmia minulle ja olimme vauvan kanssa erossa jonkun aikaa. Aamulla minut vietiin pyörätuolilla vauvalaan vauvaa katsomaan. Vauvalassa oli vain yksi pieni sänky isossa huoneessa (minun poikani). Minua työntänyt hoitaja kysyi vauvalan hoitajalla, että onko täällä illalla syntynyttä poikavauvaa, äiti tuli katsomaan.
Vauvalan hoitaja vastasi: " Onhan tällä tuo yksi limanuljaska."
Oli ilmeisesti vitsiksi tarkoitettu (myöhemmin selvisi, että lapsi pärsi lapsivettä keuhkoistaan), mutta silloin järkytti ja pelästytti.
tokaisi lääkäri mulle välittömästi todettuaan raskauden menneen kesken rv 9.
-tuijottaessani ruudulla kuollutta vauvaani (kuoli kohtuun rv 32+0) lääkäri tuumasi: ei tämä nyt niin harvinaista ole, meillä on osastolla toinen äiti, jolla sama tilanne. (toinen kaksosistani siis kuoli).Olipa lohduttavaa!
- Tämän jälkeen lääkäri KARJUI minulle, että sinä et lähde täältä sairaalasta minnekään ennen kuin poika sylissä (toinen, vielä hengissä ollut vauva)
-Tämän jälkeen hoitaja tuijotti tiiviisti tietokonetta ja jääkylmällä äänellä tuumasi, että " tälle nyt ei enää mitään voi, tämä on nyt tapahtunut ja sillä siisti."
- Kun seuraavana aamuna halusin jäädä itkemään osastolla omaan sänkyyni, hoitaja seisoo justiinamaisesti kädet puuskassa takanani ja tivaa: " Mitäs täällä itketään???" (niin....kuollutta vauvaanihan minä vaan....)
- Kun synnytyksen jälkeen pyysin lisää kipulääkettä, lääkäri tuli käymään huoneessani ja sanoi: " yritä nyt vaan kestää, ole onnellinen, että sinulla on toinen lapsi elossa, näissä tapauksissa käy monta kertaa paljon huonommin" ja mitään lääkettä eikä ultraamista tippunut.
- Jälkitarkastuksessa neuvolassa 5 viikon päästä törkeä naislääkäri. Ei puhunut sanaakaan, kätteli. Ei puhettakaan, että olisi pahoitellut vauvan kuolemasta tms. Hermostui kun vuosin kovasti verta. Tuhahdellen heitti hanskat roskiin ja aloitti saarnan, kuinka minulla on nyt puoli vuotta aikaa pudottaa ylimääräiset 10 kg, sen jälkeen ne jäävät sitten pysyvästi!!! Jassoo. Se olikin päällimmäisenä mielessäni.
Vierailija:
-tuijottaessani ruudulla kuollutta vauvaani (kuoli kohtuun rv 32+0) lääkäri tuumasi: ei tämä nyt niin harvinaista ole, meillä on osastolla toinen äiti, jolla sama tilanne. (toinen kaksosistani siis kuoli).Olipa lohduttavaa!- Tämän jälkeen lääkäri KARJUI minulle, että sinä et lähde täältä sairaalasta minnekään ennen kuin poika sylissä (toinen, vielä hengissä ollut vauva)
-Tämän jälkeen hoitaja tuijotti tiiviisti tietokonetta ja jääkylmällä äänellä tuumasi, että " tälle nyt ei enää mitään voi, tämä on nyt tapahtunut ja sillä siisti."
- Kun seuraavana aamuna halusin jäädä itkemään osastolla omaan sänkyyni, hoitaja seisoo justiinamaisesti kädet puuskassa takanani ja tivaa: " Mitäs täällä itketään???" (niin....kuollutta vauvaanihan minä vaan....)
- Kun synnytyksen jälkeen pyysin lisää kipulääkettä, lääkäri tuli käymään huoneessani ja sanoi: " yritä nyt vaan kestää, ole onnellinen, että sinulla on toinen lapsi elossa, näissä tapauksissa käy monta kertaa paljon huonommin" ja mitään lääkettä eikä ultraamista tippunut.
- Jälkitarkastuksessa neuvolassa 5 viikon päästä törkeä naislääkäri. Ei puhunut sanaakaan, kätteli. Ei puhettakaan, että olisi pahoitellut vauvan kuolemasta tms. Hermostui kun vuosin kovasti verta. Tuhahdellen heitti hanskat roskiin ja aloitti saarnan, kuinka minulla on nyt puoli vuotta aikaa pudottaa ylimääräiset 10 kg, sen jälkeen ne jäävät sitten pysyvästi!!! Jassoo. Se olikin päällimmäisenä mielessäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi luoja mitä törppöjä 5 eteen tullu...
Tuollaista käytöstä ei kyllä voi sallia, se on yksinkertaisesti sopimatonta ja tuollaiset tyypit joutaisivat saada asiasta muistutuksen. Jos olisi mun työkaveri osunut olemaan, niin olisi kyllä saanut kuulla melkoisen läksytyksen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan omalla kotoisalla Naistenklinikallamme. Ja neuvola oli Vantaalla. Tein kyllä vuoden kuluttua synnytyksestä yli 20-sivuisen valituksen Terveydenhuollon oikeusturvakeskukseen koko raskaudenaikaisesta ja sen jälkeisestä hoidostani. Muutamista asioista huomauttivat NKL:aa mutta mitään varsinaista virhettä eivät kuulemma olleet tehneet.
potilas voi kyllä tehdä muistutuksen hoidostaan ja kohtelustaan. Tämä kannattaa tehdä kirjallisena kyseisen yksikön esimiehelle, esim. osastonhoitajalle tai ylilääkärille suoraan. Neuvoloissakin on avoterveydenhuollon ylilääkäri jolle voi asiasta valittaa. Kun tekee valituksen kohtelusta, hoitavan yksikön on siihen myös vastattava kirjallisesti ja kerrottava mihin toimiin he ovat ryhtyneet asian tiimoilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein usko näitä sanomisia. Uskon, että tilanne saa kuulemaan asiat eri tavalla kuin mitä hoitohenkilökunta on ne tarkoittanut. Sitten niitä kerrotaan tutuille ja jutut kärjistyvät ja alkavat kuulostaa ihan törkeiltä. Olisi mielenkiintoista kuulla tunnistaisivatko asianomaiset kommentit omikseen enää. En kuulu itse hoitohenkilökuntaan, mutta olen ollut todella paljon kahden vaikean raskauden takia sairaalassa. Välillä lääkärit ja hoitajat tokaisevat ajattelemattomasti, mutta kannattaa yrittää muistaa, että hekin ovat ihmisiä. Ja jos oikein jää jurppimaan niin sanoo tai jos ei ole voimia niin sairaalassa on aina taho, jonka kautta voi asiaa viedä eteenpäin.
Taustatiedoiksi sellainen, että olen päärynä, eli läskit on pääasiassa persuksissa ja reisissä. =0)
No, makasin tutkimushuoneessa peitto kaulaan asti vedettynä. Synnytys ei etene ja päivystävä lääkäri tulee katsomaan. En ole ikinä tätä tavannut, eikä hän siis ollut koskaan mitään osaa minusta nähnyt ja silloinkin vain naaman ja alapään.
Sitten sanoi, että puhkaistaan kalvot, että lähtee homma etenemään. Ja sitten minulle: " Olet niin lihava, ettei sinulle todennäköisesti voi laittaa epiduraalia."
Kerrottakoon, että epiduraali meni ilman ongelmia, kyllä se selkäranka ja nikamat löytyi. Koska selässä ei pahasti läskiä ollut.. =0)
Paska maku jäi tuosta tokaisusta, ainoa kerta koko raskauden aikana, kun joku mainitsikaan ylipainon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
yhteydessä: näin hyvännäköistä alapäätä en ole ennen nähnytkään.
Äiti tuli raivoissaan äitiyspolin odotusaulaan ja emme meinanneet millään uskoa asiaa todeksi. YÖK!
ja tiedän kuinka herkällä voi väärinymmärrykset olla hoitotyössä. Tiedän myös, että jonkun hoitajan puhetapa tai olemus saa potilaan tulkitsemaan jopa ystävälliseksi tarkoittamani lausahduksen väärin.
Mutta juuri siksi olisi tärkeää saada asiasta palautetta, jotta se hoitavakin ihminen voisi käydä keskustelua potilaan kanssa ja selittää mitä itse asiassa tarkoitti tai pyytää anteeksi jos on töpeksinyt. Mekin oikeasti ollaan vaan ihmisiä ja siksi meiltä loikkaa välillä suusta sammakoita kuten kaikilta muiltakin.
Ja potilaiden olisi syytä alkaa hiukan myös ryhdistäytyä ja tarttua asiaan, eli jos lääkäri tai hoitaja sanoo jotain sopimatonta tai älytöntä niin miksi ihmeessä ei voi kysyä että " mitä tarkoitit tuolla" tai " miksi sanot noin" tai " minusta tuo on asiatonta" .
Asiaton käyttäytyminen voi olla myös merkki henkilön työkyvyn heikkenemisestä, ja silloin esimiehen tulisi puuttua asiaan. Jos mitään palautetta ei ikinä tule, ei näille paljon mitään mahda.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poika ei hoksannut kuulontarkastuksessa sitä systeemiä milloin pitää painaa nappia jne, joten tämä hoitaja tietysti sanoi minulle, että lapsi ei kuule mitään.
Juuri tätä tarkoitan, että ihmisten tyylit ovat niin erilaisia, että toinen loukkaantuu siitä mitä toinen nauraa. Olen itse aika ronski luonteeltani, enkä loukkaannu herkästi, mutta ymmärrän, ettei kaikista ole sanomaan, jos tuntee tulleensa loukatuksi. Joskus ymmärtää vasta jälkeenpäin, että sanoipas se toinen tökerösti. Eli kun hoitohenkilökuntakin on ihmisiä niin heille voi kyllä sanoa. Mutta jos tuntuu, etteivät voimat riitä tai muuten tuntuu vaikealta kertoa, niin on olemassa virallisia teitä asian eteenpäin viemiseksi. Mutta en pidä tällaisestä " ketä on kohdeltu huonoimmin" - ketjuista. Itse olen saanut erittäin hyvää hoitoa, yksittäisiä tokaisuja ja tökeryyksiä, mutta ennenkaikkea todella hyvää hoitoa.
t.13
Vierailija:
-tuijottaessani ruudulla kuollutta vauvaani (kuoli kohtuun rv 32+0) lääkäri tuumasi: ei tämä nyt niin harvinaista ole, meillä on osastolla toinen äiti, jolla sama tilanne. (toinen kaksosistani siis kuoli).Olipa lohduttavaa!- Tämän jälkeen lääkäri KARJUI minulle, että sinä et lähde täältä sairaalasta minnekään ennen kuin poika sylissä (toinen, vielä hengissä ollut vauva)
-Tämän jälkeen hoitaja tuijotti tiiviisti tietokonetta ja jääkylmällä äänellä tuumasi, että " tälle nyt ei enää mitään voi, tämä on nyt tapahtunut ja sillä siisti."
- Kun seuraavana aamuna halusin jäädä itkemään osastolla omaan sänkyyni, hoitaja seisoo justiinamaisesti kädet puuskassa takanani ja tivaa: " Mitäs täällä itketään???" (niin....kuollutta vauvaanihan minä vaan....)
- Kun synnytyksen jälkeen pyysin lisää kipulääkettä, lääkäri tuli käymään huoneessani ja sanoi: " yritä nyt vaan kestää, ole onnellinen, että sinulla on toinen lapsi elossa, näissä tapauksissa käy monta kertaa paljon huonommin" ja mitään lääkettä eikä ultraamista tippunut.
- Jälkitarkastuksessa neuvolassa 5 viikon päästä törkeä naislääkäri. Ei puhunut sanaakaan, kätteli. Ei puhettakaan, että olisi pahoitellut vauvan kuolemasta tms. Hermostui kun vuosin kovasti verta. Tuhahdellen heitti hanskat roskiin ja aloitti saarnan, kuinka minulla on nyt puoli vuotta aikaa pudottaa ylimääräiset 10 kg, sen jälkeen ne jäävät sitten pysyvästi!!! Jassoo. Se olikin päällimmäisenä mielessäni.
Olen itse erittäin vaativassa palveluammatissa ja olen ehdottomasti suoran palautteen antamisen kannalla. Ja mitä nopeammin sen parempi, jotta asiaan voidaan heti puuttua.
Tuo oma tilanteeni oli sellainen, että olin itse niin shokissa, etten pystynyt ensinnäkään itse puhumaan, ja senpä takia nuo tokaisut ovat jääneet ikuisesti mieleen koska kuulostivat siinä tilanteessa niin törkeiltä ja asiaankuulumattomilta. En toisin sanoen voinut uskoa korviani ja siksi menin vielä enemmän sanattomaksi.
Shokki kesti muutaman viikon ja vasta tosiaan vuoden kuluttua sain itsestäni irti tuon valituksen teon.
ahtaan lantion takia,kätilö otti painon ylös ennen sectioo..seison puntarilla niin kätilö karjasi korvaan että " HIENOSTI MENI SATANEN RIKKI" painoa oli 100,25..kylläpä tuntu ihanalle..olin koko raskauden ajan taistellu painon kanssa!Teki mieli karjua takasin että hyppäähän itsekkin puntarille niin minä karjun takaisin:(