Lue keskustelun säännöt.
Muisti mennyt
15.01.2017 |
Tuntuu, että en muista aikaisemmasta elämästäni mitään. Sen sijaan olen luonut valemuistoja tuolta ajalta. Palautuukohan asiat mieleeni enää koskaan. Exä haluaisi palata yhteen, mutta kun en muista, miksi erosimme ja kauanko olemme olleet erossa. En myöskään muista, onko minulla lapsia vai ei.Ihan kuin olisin elänyt täysin erilaista elämää kuin mitä muistan. Onko muilla vastaavia kokemuksia ja jos, niin onko muistinne palautunut?
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tällä hetkellä sairaalassa.
Anteeksi. Sulla taitaakin olla todellinen ongelma. Tsemppiä. T:1
Psykoosi ja työuupumus, sen takia en varmaan muistakaan..
Kuulostaa pelottavalta tilanteelta. Kaikkea olen itsekin kokenut, mutta en tuollaista. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On pelottavaa ja ahdistavaa. Onko muilla kokemuksia tällaisesta? Ja mitenkä olette selvinneet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä ei ihan noin pahaa ongelmaa ole mutta masennus on vienyt multa kyvyn tallentaa lähimuistia. En muista eilisesti juuri mitään ja tämän aamuisetkin tapahtumat tuntuu etäisiltä ja kaukaisilta muistoilta. Saatan muistaa että söin aamupalaa, mutta en sitä että mitä, enkä myöskään muitakaan yksityiskohtia muista.
En myöskään muista edellistä asuntoamme ollenkaan. Olen katsonut kuvia mitä olen ottanut sieltä, mutta paikka on mulle vieras. Jotenkin tiedän kuitenkin että se on meidän vanha asunto, mutten silt muisti huoneita, huonekalujen paikkoja tai mitään sen kummempia asioita sieltä. Yksi muisto on vain siitä ajasta jäänyt ja se oli kun poika nousi ekan kerran tukea vasten seisomaan.
Vierailija kirjoitti:
On pelottavaa ja ahdistavaa. Onko muilla kokemuksia tällaisesta? Ja mitenkä olette selvinneet?
Minulla on kokemuksia jonkinlaisesta psykoosin kaltaisesta tilasta. Sen oireena oli ajatusten vääristyminen ja valemuistot. Muistiaines oli mennyt jotenkin sekaisin. Se oli ahdistavaa. Oireisto meni minulla pois aivan yhtäkkiä, ilman sairaala- ja lääkehoitoa, minkä takia ammattilaisen mielestä (jolle myöhemmin kerroin siitä) kyse ei ollut oikeasta psykoosista, vaan äärimmäisen stressin aiheuttamasta tilasta. Vaikeahan noita tietenkin on erottaa toisistaan. Varsinkin jos sinullakin on taustalla työuupumusta, niin varmaan sinullakin kyse monen tekijän summasta.
Minulla oli taustalla isoja traumakokemuksia. Minulla tila eteni niin, että ajatusten ja muistojen vääristymisen jälkeen, siis kun ne oireet alkoivat helpottaa eivätkä enää olleet hallitsevina mielessäni, koin masennusta. Koin tuolloin vahvasti, että aivojeni välittäjäaineet olivat nollissa. Maailma ja elämä tuntui jotenkin tyhjältä ja merkityksettömältä, hiljentyneeltä (vaikea selittää).
Yhdessä vaiheessa aloin huolestua, että mitä jos en koskaan nouse masennuksesta. Aivan huomaamatta kuitenkin unohdin huolen, ja yhtenä päivänä tajusin nauravani yhdelle tv-sarjalle. Masennus ja pelko masennuksen pysymisestä oli alkanut mennä itsestään pois, ja maailma ja elämä alkoi taas "täyttyä" asioista, ihmisistä, äänistä ja merkityksistä.
Jäin entistäkin herkemmäksi ja lisäksi tulin viisaammaksi, ymmärtäväisemmäksi, ja sitä kautta vahvemmaksi henkisesti, myös epäitsekkäämmäksi. Kuulostaa ehkä uskomattomalta, mutta jos saisin valita nyt, että onko tuo kaikki tapahtunut vai ei, niin valitsisin sen, miten asiat menivät, eli pidän kokemusta vilpittömästi arvokkaana näin jälkikäteen.
Noin vuosi kokemuksen jälkeen tulin uskoon, ja se (siis uskonsuhde Jumalaan) on tuonut vahvan perusturvallisuuden elämääni.
Toivotan sinulle nopeaa toipumista ja entistä vahvempaa tulevaisuutta. Kyllä selviää vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisko joku kertoa sulle esim. tuon lapsiasian?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On pelottavaa ja ahdistavaa. Onko muilla kokemuksia tällaisesta? Ja mitenkä olette selvinneet?
Minulla on kokemuksia jonkinlaisesta psykoosin kaltaisesta tilasta. Sen oireena oli ajatusten vääristyminen ja valemuistot. Muistiaines oli mennyt jotenkin sekaisin. Se oli ahdistavaa. Oireisto meni minulla pois aivan yhtäkkiä, ilman sairaala- ja lääkehoitoa, minkä takia ammattilaisen mielestä (jolle myöhemmin kerroin siitä) kyse ei ollut oikeasta psykoosista, vaan äärimmäisen stressin aiheuttamasta tilasta. Vaikeahan noita tietenkin on erottaa toisistaan. Varsinkin jos sinullakin on taustalla työuupumusta, niin varmaan sinullakin kyse monen tekijän summasta.
Minulla oli taustalla isoja traumakokemuksia. Minulla tila eteni niin, että ajatusten ja muistojen vääristymisen jälkeen, siis kun ne oireet alkoivat helpottaa eivätkä enää olleet hallitsevina mielessäni, koin masennusta. Koin tuolloin vahvasti, että aivojeni välittäjäaineet olivat nollissa. Maailma ja elämä tuntui jotenkin tyhjältä ja merkityksettömältä, hiljentyneeltä (vaikea selittää).
Yhdessä vaiheessa aloin huolestua, että mitä jos en koskaan nouse masennuksesta. Aivan huomaamatta kuitenkin unohdin huolen, ja yhtenä päivänä tajusin nauravani yhdelle tv-sarjalle. Masennus ja pelko masennuksen pysymisestä oli alkanut mennä itsestään pois, ja maailma ja elämä alkoi taas "täyttyä" asioista, ihmisistä, äänistä ja merkityksistä.
Jäin entistäkin herkemmäksi ja lisäksi tulin viisaammaksi, ymmärtäväisemmäksi, ja sitä kautta vahvemmaksi henkisesti, myös epäitsekkäämmäksi. Kuulostaa ehkä uskomattomalta, mutta jos saisin valita nyt, että onko tuo kaikki tapahtunut vai ei, niin valitsisin sen, miten asiat menivät, eli pidän kokemusta vilpittömästi arvokkaana näin jälkikäteen.
Noin vuosi kokemuksen jälkeen tulin uskoon, ja se (siis uskonsuhde Jumalaan) on tuonut vahvan perusturvallisuuden elämääni.
Toivotan sinulle nopeaa toipumista ja entistä vahvempaa tulevaisuutta. Kyllä selviää vielä.
*"Kyllä kaikki selviää vielä" piti lukea tuossa viimeisessä lauseessa :)
10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa pahalta dissolta tai psykoosilta. Itsellä on disso ja samantyyppisiä ongelmia, mutta ehkä 1/3 vakavuudeltaan.
Muistikuvat ovat vääristyneitä, kuten myös aika, ja tuntuu kuin henkilöt jotka eivät ole paikalla "eivät ole olemassa".
Paljon tsemppiä. Kuulostaa todella raskaalta.
Itellä vähän samanlaista ollut mutta ei ihan noin pahana. Ei kannata pelätä, se voi pahentaa asiaa mutta suosittelen kysymään joltain joko läheiseltä tai sitten lääkäriltä tuosta lapsiasiasta, tsemppiä!:)
Sulla onkin hitusen oudompi ongelma. Kurkistele nyt ensin ympärilles, näkyykö siellä merkkejä lapsista.