Lue keskustelun säännöt.
Kuinka kauan katselisit tällaista?
13.01.2017 |
Mieheni on viime aikoina lakanut rientämään vanhemmilleen apuun n. 150 km päähän ihan tunnin varoitusajalla. Viipyy yön yli näillä reissuilla. Vanhemmillaan ei ole mitään hätää oikeasti, ei ihan juoksuttamisen maku tulee asiasta. Esim lääkedosetin täyttö oli yhden vierailun syynä.Kaiken lisäksi vanhempiensa kanssa samalla paikkakunnalla asuu toinen veli perheineen. Toinen tästä pariskunnasta on sairaanhoitaja, jota mieheni ei ole, mutta silti ainoa, kuka dosetin sitten täytti.
Minä jään lasten kanssa kuin nalli kalliolle ja joudun hoitamaan arkemme miten parhaaksi näen. Ei siinä etten pärjäisi, mutta jäämme kakkoseksi, vaikka olisi mitä sovittuja menoja jne, kun mieheni lähtee noin vain ilmoitusluontoisesti.
Kuinka kauan katsoisit tällaista? Mies ei ymmärrä tekevänsä väärin minua ja lapsiaan kohtaan, vaan kuulemma auttaa vanhempiaan, joilla avun tarve. Joo, minähän ei tietenkään mitään apua koskaan tarvitse... Vanhempansa eivät siis selviä omakotitalon pidosta, eivät halukkaita muuttamaan eivätkä halua maksaa ulkopuolisesta avusta.
Kommentit (20)
Kuulostaa että miehelläsi on toinen nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taitaa ukkosi käydä vanhoja heiloja kopasemassa kotipaikkakunnalla ;).Tai sitten kotona sinun kanssa on niin ahdistavaa olla, että lähtee mielummin "auttelemaan" vanhempia.
Onhan sekin mahdollista :). Mutta tuo ei ollut vastaus kysymykseeni. Ap
Ja niin, mies on se kuka ei halua erota. Mutta mietin vaan, missä vaiheessa mä teen ratkaisun asian suhteen kummankin puolesta.
Minä yrittäisin keskustella rakentavasti. Ilman syyttelyä ja vastakkain asettelua. Ymmärrän, että sinä tunnet olosi kakkoseksi. Miehellä on varmaan hyvin voimakas tarve auttaa vanhempiaan. Eikö tämä ole hyvä ominaisuus miehessä, kertoo sympaattisuudesta?
Jos tilanne ajautuu syyttelyyn ja teidän väliseen kuiluun, voisi hän se mieskin kysyä jollain palstalla että miten kauan muut kestäisi vaimon omistushalua, mustasukkaisuutta vanhemmille ja kyvyttömyyttä ymmärtää että vanhempia pitää auttaa.
Jotain kompromissia tarvitte.
Äitini on kohta 70- vuotias ja viimein vapautui tuosta kun mummo kuoli. Älä niin kauaa katsele.
Vierailija kirjoitti:
Minä yrittäisin keskustella rakentavasti. Ilman syyttelyä ja vastakkain asettelua. Ymmärrän, että sinä tunnet olosi kakkoseksi. Miehellä on varmaan hyvin voimakas tarve auttaa vanhempiaan. Eikö tämä ole hyvä ominaisuus miehessä, kertoo sympaattisuudesta?
Jos tilanne ajautuu syyttelyyn ja teidän väliseen kuiluun, voisi hän se mieskin kysyä jollain palstalla että miten kauan muut kestäisi vaimon omistushalua, mustasukkaisuutta vanhemmille ja kyvyttömyyttä ymmärtää että vanhempia pitää auttaa.
Jotain kompromissia tarvitte.
Mies on sympaattinen omia vanhempiaan ja veljiään kohtaan. Siihen se sympaattisuus sitten jääkin. Ei ole tosiaan sitä muille. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai se riittää kun pari kertaa viikossa "auttaa" sua. Vanhemmat on jokaiselle tärkeempii, ja vanhempii!
Vierailija kirjoitti:
Kai se riittää kun pari kertaa viikossa "auttaa" sua. Vanhemmat on jokaiselle tärkeempii, ja vanhempii!
Hanki ensin oma perhe ja ala vasta sitten jaella tuollaista neuvoa. Jos sulla sattuisikin perhe olemaan (mitä en usko), niin ala kunnioittamaan perhettäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä yrittäisin keskustella rakentavasti. Ilman syyttelyä ja vastakkain asettelua. Ymmärrän, että sinä tunnet olosi kakkoseksi. Miehellä on varmaan hyvin voimakas tarve auttaa vanhempiaan. Eikö tämä ole hyvä ominaisuus miehessä, kertoo sympaattisuudesta?
Jos tilanne ajautuu syyttelyyn ja teidän väliseen kuiluun, voisi hän se mieskin kysyä jollain palstalla että miten kauan muut kestäisi vaimon omistushalua, mustasukkaisuutta vanhemmille ja kyvyttömyyttä ymmärtää että vanhempia pitää auttaa.
Jotain kompromissia tarvitte.
Mies on sympaattinen omia vanhempiaan ja veljiään kohtaan. Siihen se sympaattisuus sitten jääkin. Ei ole tosiaan sitä muille. Ap
Miten on sinun laitasi, löytyykö sympatiaa muille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä yrittäisin keskustella rakentavasti. Ilman syyttelyä ja vastakkain asettelua. Ymmärrän, että sinä tunnet olosi kakkoseksi. Miehellä on varmaan hyvin voimakas tarve auttaa vanhempiaan. Eikö tämä ole hyvä ominaisuus miehessä, kertoo sympaattisuudesta?
Jos tilanne ajautuu syyttelyyn ja teidän väliseen kuiluun, voisi hän se mieskin kysyä jollain palstalla että miten kauan muut kestäisi vaimon omistushalua, mustasukkaisuutta vanhemmille ja kyvyttömyyttä ymmärtää että vanhempia pitää auttaa.
Jotain kompromissia tarvitte.
Mies on sympaattinen omia vanhempiaan ja veljiään kohtaan. Siihen se sympaattisuus sitten jääkin. Ei ole tosiaan sitä muille. Ap
Miten on sinun laitasi, löytyykö sympatiaa muille?
Kysyin vähän ilkeästi, anteeksi. Mutta kun keksin monta asiaa, jotka miehen tekemänä olisivat enempi haitallisia parisuhteelle kuin se että mies auttaa vanhempiaan. Baarit, alko yleensä, vieraat naiset, sitova työ, sitova harrastus, väkivaltaisuus, ilkeämielisyys, piheily, kaltoin kohtelu, välinpitämättömyys lapsia kohtaan jne jne... Joten pidän sinua ihan pikkiriikkisen primadonnana ja draamakuningattarena.
Olen viisikymppinen kuten myös mieheni. Hoidetaan miehen sisarusten kanssa porukassa yli ysikymppistä teräsmuoria joka on mieheni äiti. Päävastuu ei ole meillä mutta en kyllä tykkäisi miehestäni näin paljoa jos mies ei aina auttaisi äitiään kernaasti ja viivyttelemättä kun tarvis on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa jotenkin järkyltä jos erotaan siksi, että toinen auttaa vanhempiaan.
Onko miehesi välit vanhempiinsa läheisemmät kuin lähellä asuvan veljen?
Jos tätä tapahtuu useita kertoja viikossa, silloin ottaisin puheeksi suoraan joko lähiveljen velvollisuudet auttaa edes vuoroviikkoisin ja harkinnan kodinhoitajasta.
Olet siis katkera siitä, että mies ei "auta" sinua lasten kanssa? Eli nämä vierailut vanhempien luona ei sinänsä liity edes koko ongelmaan? Seuraavalla kerralla kun mies porhaltaa vanhempiensa luo, tunget mukaan lasten kanssa. Jos siinä on joku ongelma miehen mielestä, hän ei oikeasti käy vanhempiensa luona vaan jonkun toisen naisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikset ehdottaisi miehelle että sinä menet vanhempien luo ensi kerralla kun tilanne tulee eteen. Mies voi olla lasten kanssa. Win-win, eikö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se riittää kun pari kertaa viikossa "auttaa" sua. Vanhemmat on jokaiselle tärkeempii, ja vanhempii!
Hanki ensin oma perhe ja ala vasta sitten jaella tuollaista neuvoa. Jos sulla sattuisikin perhe olemaan (mitä en usko), niin ala kunnioittamaan perhettäsi.
Osui ja uppos ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä yrittäisin keskustella rakentavasti. Ilman syyttelyä ja vastakkain asettelua. Ymmärrän, että sinä tunnet olosi kakkoseksi. Miehellä on varmaan hyvin voimakas tarve auttaa vanhempiaan. Eikö tämä ole hyvä ominaisuus miehessä, kertoo sympaattisuudesta?
Jos tilanne ajautuu syyttelyyn ja teidän väliseen kuiluun, voisi hän se mieskin kysyä jollain palstalla että miten kauan muut kestäisi vaimon omistushalua, mustasukkaisuutta vanhemmille ja kyvyttömyyttä ymmärtää että vanhempia pitää auttaa.
Jotain kompromissia tarvitte.
Mies on sympaattinen omia vanhempiaan ja veljiään kohtaan. Siihen se sympaattisuus sitten jääkin. Ei ole tosiaan sitä muille. Ap
Miten on sinun laitasi, löytyykö sympatiaa muille?
Kysyin vähän ilkeästi, anteeksi. Mutta kun keksin monta asiaa, jotka miehen tekemänä olisivat enempi haitallisia parisuhteelle kuin se että mies auttaa vanhempiaan. Baarit, alko yleensä, vieraat naiset, sitova työ, sitova harrastus, väkivaltaisuus, ilkeämielisyys, piheily, kaltoin kohtelu, välinpitämättömyys lapsia kohtaan jne jne... Joten pidän sinua ihan pikkiriikkisen primadonnana ja draamakuningattarena.
Olen viisikymppinen kuten myös mieheni. Hoidetaan miehen sisarusten kanssa porukassa yli ysikymppistä teräsmuoria joka on mieheni äiti. Päävastuu ei ole meillä mutta en kyllä tykkäisi miehestäni näin paljoa jos mies ei aina auttaisi äitiään kernaasti ja viivyttelemättä kun tarvis on!
Aloitukseni ei ollut riittävän kattava, joten lisään vähän taustatietoja: Mies tekee pitkiä työpäiviä 9-16 h, harrastaa paljon ja sitten vielä tuo auttamistyö. Minulla ei ole täällä mitään tukiverkostoja, mies ainoa "tuki". Eli kaikki nuo yhteensä johtaa siihen, että koko arki pyörii lähes kokonaan minun toimestani plus vielä huonouninen lapsi valvottaa minua joka ikinen yö, miestä ei, koska nukkuu toisessa huoneessa.
LÖytyykö minulta sympatiaa miestä kohtaan? Ei enää, onko sinänsä ihmekään. Ap
Vierailija kirjoitti:
Olet siis katkera siitä, että mies ei "auta" sinua lasten kanssa? Eli nämä vierailut vanhempien luona ei sinänsä liity edes koko ongelmaan? Seuraavalla kerralla kun mies porhaltaa vanhempiensa luo, tunget mukaan lasten kanssa. Jos siinä on joku ongelma miehen mielestä, hän ei oikeasti käy vanhempiensa luona vaan jonkun toisen naisen.
Tämä mukaan änkeäminen ei käy koululaisten takia. Lapsia on leikki-ikä-yläkoulu. Jonkun on pakko elää arkeä täällä. Ap
Mikset päätä itse, kunhan ensin keskustelet asiasta miehen kanssa tarkemmin ja syvällisemmin, vaan kyselet täällä, että miten muut tekisivät (vaikka täällä kukaan ei tiedä oikeasta tilanteestanne senkään vertaa, ja siitä tiedostahan se päätös puolestaan syntyisi)?
Vierailija kirjoitti:
Mikset päätä itse, kunhan ensin keskustelet asiasta miehen kanssa tarkemmin ja syvällisemmin, vaan kyselet täällä, että miten muut tekisivät (vaikka täällä kukaan ei tiedä oikeasta tilanteestanne senkään vertaa, ja siitä tiedostahan se päätös puolestaan syntyisi)?
Ihan vertaistuen vuoksi kyselen :). Tosin sitä ei nyt saatu. Joidenkin on vaikea ymmärtää tilannetta, ettei mitään ulkopuolista apua ole. Toinen osapuoli tulee ja menee miten haluaa (harrastukset nyt esimerkkinä, jo nämä vievät useita tunteja viikossa, työt vievät 9-16 h päivässä). Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset päätä itse, kunhan ensin keskustelet asiasta miehen kanssa tarkemmin ja syvällisemmin, vaan kyselet täällä, että miten muut tekisivät (vaikka täällä kukaan ei tiedä oikeasta tilanteestanne senkään vertaa, ja siitä tiedostahan se päätös puolestaan syntyisi)?
Ihan vertaistuen vuoksi kyselen :). Tosin sitä ei nyt saatu. Joidenkin on vaikea ymmärtää tilannetta, ettei mitään ulkopuolista apua ole. Toinen osapuoli tulee ja menee miten haluaa (harrastukset nyt esimerkkinä, jo nämä vievät useita tunteja viikossa, työt vievät 9-16 h päivässä). Ap
Muilla on sitten varmaan myös keskustelevat miehet, minulla ei. Ap
Minäpä ehdotan myös, että lähdette lasten kanssa miehen mukaan isovanhempia tapaamaan.
Taitaa ukkosi käydä vanhoja heiloja kopasemassa kotipaikkakunnalla ;).Tai sitten kotona sinun kanssa on niin ahdistavaa olla, että lähtee mielummin "auttelemaan" vanhempia.