Lue keskustelun säännöt.
Lapsen kaveri kiusaa tarhassa - ketä uskos
10.01.2017 |
Eli tilanne on tämä. 5-vuotias on puhunut parin viikon ajan, että tarhakaveri kiusaa - lyönyt mahaan, nipistänyt, puristanut kurkkua, sulkee ulos leikeistä, nimitellyt jne. Kertonut minulle ja molemmille mummoilleen.
Tätä kuulemma tapahtuu silloin kun ovat ulkona ja aikuiset eivät näe. Tyttöni puhui, että ei halua kertoa aikuisille, koska toinen tyttö sanoo vain että "en mä mitään oo tehnyt". Sanoi myös, että kyseinen kiusaaja kiusaa välillä myös kolmatta tyttöä.
Painotin, että aina kannattaa mennä sanomaan aikuisille ja jos joku kiusaa, niin etsii jonkun toisen leikkikaverin jonka kanssa leikkiä.
Tunnen tämän kolmannen tytön (eli sen jota myös tämä kiusaaja kiusaa välillä tyttöni mukaan) äidin ja kyselinkin, että tyttöni on puhunut tällaista ja onko hänen tyttönsä puhunut vastaavaa. Äidin mukaan ei kuulemma ole.
Tänään aamulla puhuin tarhan aikuisille asiasta, lupasivat valvoa tyttöjä ja puhua asiasta kaikille millainen on kiva kaveri.
Hakiessani tänään tyttöäni tarhasta, tämä sanoi jälleen, että kyseinen kiusaaja on lyönyt. Kysyin, onko kertonut kenellekkään aikuiselle ja tyttöni vastasi, että on kertonut yhdelle aikuiselle. Kysyin tältä kyseiseltä henkilöltä asiasta ja kuulemma mitään ei ollut tapahtunut.
Kysyin matkalla kotiin asiasta tytöltäni, joka kierrellen tunnusti, että mitään lyömisiä sun muita ei ole tapahtunut ja hän huijasi asiasta.
Mitä ihmettä? Pitäisikö nyt sanoa huomenna tarhassa, että mitään ei ollut tapahtunutkaan? Onko tällainen yleistä, että olisikin kehitellyt koko jutun? En ymmärrä, olisiko jotain huomionhakua vai olisiko vaan tyttöni pelästynyt ja kieltänyt koko asian, joka todellisuudessa olisikin tapahtunut.
En tiedä mitä tehdä. Neuvoja? Tulipas pitkä sepustus.
Kommentit (16)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juttele lisää
Oisko kateutta tms?
Mietin vähän samaa. tällä toisella tytöllä on paljon kavereita joiden kanssa leikkiä.
Pari kertaa tyttöni on sanonut, että he aloittavat leikkimään, mutta tämä toinen tyttö vaihtaa toiseen kaveriin lyhyen leikkimisen jälkeen.
Meidän 5-vuotiaalta on tullut välillä värikkäitä kuvauksia, miten kaveri pomottaa. Syksyllä olin lukevinani rivien välistä, että henkilökuntakin oli samaa mieltä. Nyt muutama päivä sitten henkilökunta ottikin puheeksi, miten meidän lapsi pomottaa.
Olen selittänyt itselleni, että tuon ikäisillä tilanteet vaihtelevat nopeasti. Asiasta on puhuttu lapsen kanssa, mutten ole halunnut mahdottomasti tylyttää, koska hän ottaa palautteen aika raskaasti. Sinun sijassasi kuuntelisin empaattisesti lapsen tunteita mutta luottaisin aikuisiin, enkä ainakaan itse rakentaisi kärjistyksiä suuntaan enkä toiseen. Lapsilla sattuu ja tapahtuu, ja huominen on taas uusi päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kerro nyt ainakin siellä tarhassa tuosta koko episodista. Tytön kanssa juttelisin vielä ja kyselisin tarkemmin, että miksi tuommoista väittää? Ja ylipäätään painottaisin, ettei tuollaisesta saa valehdella ja että sitten jos jotain oikeasti käykin, niin häntä ei välttämättä silloin uskota.
Juu, otan puheeksi huomenna, että ei taida olla vakavampaa kuin ihan perus nokkapokkaa. Puhuttiin tytön kanssa että valehdella ei saa ja että joku kerta voi oikeasti tapahtua jotain ja kukaan ei silloin usko. Rauhassa käytiin tilannetta läpi. En halunnut syyllistää ja nöyryyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kaveri on jostain kateellinen sun lapselle. Ei se suosittuus aina ole tae onnellisuudelle. Suositutkin voi ja monesti onkin pahimpia kiusaajia. Syytä en tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on vähän sama ongelma. Lapsella on tosi vilkas mielikuvitus ja tykkää dramatisoida (arkipäivä on ilmeisesti mielenkiintoisempaa kun kaikki on joko "maailmanloppu" tai "hyperihanaa"). Alkoi sitten puhua että häntä kiusataan ja tilanteita on ollutkin (toiset lapset ja aikuiset ovat menneet väliin), joihin on puututtu. Mutta sitten lapsi kertoi että nämä kiusaajat ovat tönineet aitaa vasten, potkineet vatsaan ja jalkoihin yms. Mitään jälkiä lapsessa ei ole, mustelmia tai vaatteissa repeytymiä tms. Kuulosti tosi kamalalta ja olin aivan kauhuissani, mutta sitten kun aloin kysellä yksityiskohtia tarkemmin, juttu sai niin mielikuvituksellisia piirteitä (poliisit kuulemma olivat tulleet paikalle jne.), etten enää tiennyt mitä uskoa. Juteltiin totta kai, miten tärkeä on puhua totta eikä liioitella tai valehdella, koska jos kertoo mitä sattuu, ei tosipaikan tullen kukaan usko. Luettiin vielä satu Pekasta ja sudesta. Tämän jälkeenkään asiaan ei tullut muutosta. Tulin siihen tulokseen että lapsi oikeasti uskoo omiin juttuihinsa. Niissä saattaa olla jokin totuudenjyvä pohjalla, mutta sitten mielikuvitus saa vallan. En oikein tiedä mitä tekisin, kun en kuitenkaan voi hoitopaikassa olla paikanpäällä seuraamassa mitä siellä tapahtuu. Olisiko teillä kellään mitään hyviä neuvoja? Ja olen tietenkin keskustellut hoitajien kanssa asiasta, en tosin tuonut esille kaikkea mitä lapsi kertoi, koska en halua että alkavat päiväkodissa suhtautua lapseen vain "valehtelijana". Lähinnä kerroin että lapsi on kotona kertonut kiusaamisesta, mutta että oli vähän vaikea saada selkoa, onko todellisuudessa sellaista tapahtunut vai ei. Aikoivat seurata tilannetta.
Kaveria kiukuttaa kun sun lapses ei kadehdikaan häntä. Suosio noussut hattuun..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terveessä ympäristössä kasvavan lapsen ei tarvitse paeta mielikuvitukseensa. Se ei ole valehtelua. Menes peilin eteen siittä.
Älä kerro asiaa tarhassa. Se on sinun ja lapsesi välinen asia. Suotta siitä tekee isompaa juttua kuin on välttämätöntä. Eli unohda koko asia nyt äläkä mene tyttöäsi morkkaamaan tarhassa. Siellä vain jauhavat asiaa ja tyttösi saa huonon maineen valepukkina vaikka ei ole varmaan tarkoittanut mitään. Eli jatka kuin ei mitään olisi tapahtunut. P haisee kun sitä hämmentää, on vanha sananlasku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä kerro asiaa tarhassa. Se on sinun ja lapsesi välinen asia. Suotta siitä tekee isompaa juttua kuin on välttämätöntä. Eli unohda koko asia nyt äläkä mene tyttöäsi morkkaamaan tarhassa. Siellä vain jauhavat asiaa ja tyttösi saa huonon maineen valepukkina vaikka ei ole varmaan tarkoittanut mitään. Eli jatka kuin ei mitään olisi tapahtunut. P haisee kun sitä hämmentää, on vanha sananlasku.
Eli on hyvä opettaa lapset valehtelemaan ja salaamaan asioita todellisen vastuun ottamisen sijaan? Teoilla on aina seuraukset. On myös vanha sananlasku, sen minkä taakseen jättää edestään löytää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä kerro asiaa tarhassa. Se on sinun ja lapsesi välinen asia. Suotta siitä tekee isompaa juttua kuin on välttämätöntä. Eli unohda koko asia nyt äläkä mene tyttöäsi morkkaamaan tarhassa. Siellä vain jauhavat asiaa ja tyttösi saa huonon maineen valepukkina vaikka ei ole varmaan tarkoittanut mitään. Eli jatka kuin ei mitään olisi tapahtunut. P haisee kun sitä hämmentää, on vanha sananlasku.
Eli on hyvä opettaa lapset valehtelemaan ja salaamaan asioita todellisen vastuun ottamisen sijaan? Teoilla on aina seuraukset. On myös vanha sananlasku, sen minkä taakseen jättää edestään löytää.
Mikä se totuus ikinä on. T. Lapsena syyttä(kin) syytetty
Ja tähän vielä lisään, että usein hakiessa tytöt leikkivät yhdessä sulassa sovussa ja tämä "kiusaaja" tyttö on usein käynyt meillä leikkimässä.