Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia että iso lapsi n.6-8-vuotias huutaa joka perkeleen ilta?
09.01.2017 |
Siis huutaa ja itkee ihan hengen hädässä klo 22-00 välillä, n.puol tuntia putkeen. Siis joka ikinen ilta. Itkee kuin palosireeni, ei mitään nyyhkytystä ja välissä semmosia itkukiljaisuja.
Eilen illalla taas kuului sama huuto ja itku ja välissä kuului: "ÄITII, ÄITII TUU TAKAS !"
Mitä tästä voi päätellä? Äiti jättänyt yksin, lähtenyt menee vai että äiti yrittää saada nukkumaan ja kun poistuu huoneesta niin lapsi huutaa perään.
Itkua on ihan hirveä kuunnella. Mutta entä jos ei olekkaan hätää.
Miten itse reagoisitte, jos lapsenne huutaisi noin (Joka ikinen ilta) ja naapuri tulisi soittamaan ovikelloa ja kysäisisi että onko kaikki hyvin? Suuttuisitteko? Tekisi mieli tarkistaa itse ennen kuin teen mitään ilmoitusta mihinkään..
Ja siis kyse tosiaan isommasta lapsesta, ei mistään 0-4-vuotiaasta.
Kommentit (22)
Joku jukuripää testailee miten äitiä voi pompottaa. Näitä on syystä tai toisesta, voi olla perintötekijät tai jotain muuta syytä, kuten kova pää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tod.näk. normaalia nukutustaistelua.
Ei tuon ikäinen ole niin kovin iso vielä, ihan samanlaisia känkkäränkkiä ne osaa joskus olla kuin pienempänsä.
Toki sä voit pimputtaa ovikelloa ja kysästä jos paljon vaivaa. Todennäköisesti vanhempia vaan nolottaa ja väsyttää itseäänkin koko tilanne.
En kyllä pelkästään ton perusteella tekis mitään ilmoitusta! Enkä kävisi ovellakaan.
Lapset on erilaisia, ja voi olla joku vaihe menossa ,esim. Äiti aloittanut työt tai muuten perheessä jotain muutosta, ja lapsi sitten reagoi siihen illalla/ yöllä.
Voi olla herkkä lapsi, joka itkee ihan jonkun mitättömän asian takia.
Minullakin on herkkä lapsi, joka yleensä asioihin reagoi sitten nukkumaan mennessä, ei tahdo jäädä sisarusten kanssa ,vaatisi vanhemman viereen nukuttamaan (5v.)
Saattaa sitten herätä johonkin aikaan itkemään . Vaikka ei mitään isoa olisi tapahtunutkaan, riittää kun on levoton päivä.
Ei tuo ole minkään ilmoituksen arvoinen asia.
Ota iisisti. Kyllähän se raastavalta voi kuullostaa keskellä yötä, mutta en tuosta huolestuisi.
Kyse voi olla kauhukohtauksista, jotka on melko yleisiä tuon ikäisillä. Oma 8 vuotias tyttö on saanut näitä n. 1,5 vuotta. Kohtaus tulee aina n. tunnin sisään nukahtamisesta. Ja huuto voi olla tosi pahankin kuuloista. Joskus tyttö yrittää kokoajan lähteä esim. ovesta ulos ja on pakko pitää kiinni. Ja tämä vaan pahentaa tilannetta. Kesto parista minuutista varttiin.
Kauhukohtaukset on tuttuja meilläkin, tosin niitä oli enemmän 2-4-vuotiaana, nykyisin harvemmin. Kuulostaa ihan samoilta. Meteli on hirveä, onneksi ei asuttu kerrostalossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei tuo ainakaan normaalia ole 6-8 vuotiaalla lapsella, varsinkin jos on toistuvaa. Lapsella on selvästi jokin hätä tai trauma huonon kohtelun jäljiltä.
Vierailija kirjoitti:
Kyse voi olla kauhukohtauksista, jotka on melko yleisiä tuon ikäisillä. Oma 8 vuotias tyttö on saanut näitä n. 1,5 vuotta. Kohtaus tulee aina n. tunnin sisään nukahtamisesta. Ja huuto voi olla tosi pahankin kuuloista. Joskus tyttö yrittää kokoajan lähteä esim. ovesta ulos ja on pakko pitää kiinni. Ja tämä vaan pahentaa tilannetta. Kesto parista minuutista varttiin.
Joo johain tuollaista voisi olla meidän naapureiden tytölläkin. Huuto on kyllä ihan kamalan kuuloista. - ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei tuo ainakaan normaalia ole 6-8 vuotiaalla lapsella, varsinkin jos on toistuvaa. Lapsella on selvästi jokin hätä tai trauma huonon kohtelun jäljiltä.
No ei todennäköisesti ole .
Mieheni lapsi täyttää tässä kuussa 10v ja nukkumaan menot on joka pirun ilta yhtä parkumista ja vinkumista, joka alkaa jo viiden aikaa illalla ja jatkuu yli puolen yön. Olen viimeiset neljä vuotta koittanut vanhemmilla sanoa, että hakekaa apua sillä lapsi tulee olemaan loppuunpalanut ennen kun on edes aikuisuudeen kynnyksellä. Jokin lapsen persusturvallisuudessä mättää vaikka mitään ulos päin näkyvää ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käy rohkeasti pimputtamassa ovikelloa ja kerro ystävällisesti huolesi sekä mainitse, että itku saattaa häiritä myös muita talon asukkaita ja olisi mahtavaa jos asiaan tulisi muutos pian.
Jos ei tepsi niin menet seuraavan kerran kun parkumista alkaa kuulua kolkuttamaan ovelle ja sisäänpäästyäsi käyt antamassa penikalle pari napakkaa avokämmentä.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni lapsi täyttää tässä kuussa 10v ja nukkumaan menot on joka pirun ilta yhtä parkumista ja vinkumista, joka alkaa jo viiden aikaa illalla ja jatkuu yli puolen yön. Olen viimeiset neljä vuotta koittanut vanhemmilla sanoa, että hakekaa apua sillä lapsi tulee olemaan loppuunpalanut ennen kun on edes aikuisuudeen kynnyksellä. Jokin lapsen persusturvallisuudessä mättää vaikka mitään ulos päin näkyvää ei ole.
Että joku mättää perusturvallisuudessa? Mikähän ois, hmm....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku jukuripää testailee miten äitiä voi pompottaa. Näitä on syystä tai toisesta, voi olla perintötekijät tai jotain muuta syytä, kuten kova pää.
Ei se siitä johdu. Lapsi on tavallaan kehityksessään siirtymävaiheessa kun alkaa lähestyä koulukypsyyttä. Ymmärrystä ja mielikuvitusta on enemmän ja monesti sitten tulee ihan pienistäkin asioista turhia pelkoja. Kannattaa jutella lapsen kansaa ihan rauhallisesti ja rauhoittaa lapsi. Meillä on itketty muun muassa tulipalovaarasta koska lapsella oli päiväkodissa evakuointiharjoitus, mitä ei sitten oltu ilmeisesti perusteltu tarpeeksi hyvin lapsille. Kerroin, että ne harjoitukset ovat kaiken varalle koska harjoitelleet pelastuvat parhaiten mutta muistutin myös päiväkodissakin olevan palovaroittimia aivan kuten kotonakin. Oikeastaan vasta siinä vaiheessa kävimme lapsen kanssa läpi kotimme palovaroittimet.
Kun on vilkas mielikuvitus voi nähdä pahempia painajaisia. Lapsi voi pelätä nukahtamista niiden painajaisten vuoksi. Totta kai painajaista näkevää lasta pitää rauhoittaa ja kertoa hänen nähneen painajaista.
Mikähän mahtaa olla vikana, kun kymmenvuotias karjuu joka ikinen ilta raivosta kuin uhmaikäinen? Siis sellaista ihan suoraa aaaargh-huutoa kuuluu naapurista välillä parikin tuntia. Täytyykö tuollaista oikeasti kerrostalossa vain kestää? Äidin kommentti oli, että "lapsen äänille nyt vain ei voi mitään".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän 10v (erityis-, dg on)lapsi on vasta ihan lähiaikoin lopettanut jokailtainen nukkumaanmenokarjumisen, satunnaisesti karjuu vieläkin.
Onneks asutaan okt ja lähimmät naapurit kyllä tietää tytön erityisyydestä. Muuten olis varmaan monta kertaa ollu lasu ovella.
Ja ihan v...un raskasta ja ärsyttävää on!! Myös meille vanhemmille!!
Ja ps.kolme muuta nukku ja muutenkin toimii ihan normaalisti. Tämä yksi karjuu kaikissa tilanteissa!! Ei johtune kasvatuksesta...
Hirveä stressi vanhemmille, kun lapsi tekee noin. Ei ole mikään vitsailun ja naureskelun aihe. Vanhempia rupeaa jo pelottamaan ilta ennen kuin huuto edes alkaa. Ei viitsisi lasta lääkitäkään hiljaiseksi. Sehän voi olla vaikka autismia tai adhd tms sairaudesta kysymys. Emme voi tietää. Vanhemmat voivat olla loppuunväsyneitä, joten älkäämme täällä vinoilko.
Tuossa iässä EI ole normaalia joka ilta saada itkukohtauksia ja raivareita.
Joku on pielessä tai lapsi ei ole täysin terve.
Mene illalla ja soita ovikelloa ja kysy suoraan mikä on hätänä kun joka ilta on tämä sama huuto.
Joku tolkku!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni lapsi täyttää tässä kuussa 10v ja nukkumaan menot on joka pirun ilta yhtä parkumista ja vinkumista, joka alkaa jo viiden aikaa illalla ja jatkuu yli puolen yön. Olen viimeiset neljä vuotta koittanut vanhemmilla sanoa, että hakekaa apua sillä lapsi tulee olemaan loppuunpalanut ennen kun on edes aikuisuudeen kynnyksellä. Jokin lapsen persusturvallisuudessä mättää vaikka mitään ulos päin näkyvää ei ole.
Että joku mättää perusturvallisuudessa? Mikähän ois, hmm....
Sanoppa se. On läsnäolevat vanhemmat, rajat, rakkautta, erosta huolimatta yksi koti(vanhemmat muuttaa) hyvä koulussa, kavereita, hyvät harrastukset, jne.
Miksi osa vanhemmista vain antaa lasten oireilla ja kärsiä eikä hae apua???
Jos omat keinot ei riitä niin apua pitää hakea heti ennenkuin tilanne pahenee/kroonistuu.
Meillä oli tytöllä 6v. jotain pelkoja ja tuli ihan selvästi pari lievää paniikkikohtausta.
En todellakaan jäänyt odottelemaan vaan tilasin heti ajan perheneuvolaan ja kävimme siellä pari kertaa juttelemassa.
Ihan samat asiat ne tätit siellä perheneuvolassa tytölle jutteli kuin me vanhemmatkin mutta tyttö ei uskonut meitä mutta perheneuvolan jutut upposi ja kaikki oli taas hyvin.
Turvallisuuden tunne palasi kun tyttö huomasi että apua saa jos tarvitsee ja hänestä välitetään ja häntä kuunnellaan.
Tuo 10v voi olla jo murrosiässä. Itse aloitin huutotaistelut äitini kanssa juurikin 10-vuotiaana. Huusin siis täyttä kurkkua vastaan. Naapuriparat! :(
Ja joskus itkua kuuluu n.tunnin putkeen, yleensä n.20-30 min