Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oon niin väsynyt näihin mun sosiaalisiin oireisiin! Ryhmässä en saa suutani auki
05.01.2017 |
Ja ahdistaa/jännittää aina tosi paljon sanoa jotain, ja jos sanon jotain niin sanon sen niin lyhyesti kuin mahdollista. puhe ei suju ja alan herkästi änkyttämään. ja koska pelkään että alan änkyttämään niin kynnys sanoa mitään on korkea. ja ryhmässä en vaan yleensä keksi sanottavaa/osaa sanoa mitään, ja jään aina porukan hiljaisimmaksi. kahdenkesken pystyn paljon rentoutuneemmin puhumaan.
mikä vittu mua vaivaa?
Kommentit (8)
Tänään oltiin 3 lapsuudenkaverin kanssa kahvilla. Siis ne kaverit, joiden kanssa ollaan oltu samassa päiväkodissa!! Ja mulle tuli noita fyysisiä oireita kun multa kysyttiin kuulumisia kun istuttiin kahvilan pöydässä. päässä tuntui ihan sumulta kun selitin niitä kuulumisiani, melkein alkoi pyörryttämään ja vähän yhdessä kohtaa änkytin. en jaksa enää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä menee sillain, että tosi kauan tarkkailen, enkä oikein osallistu keskusteluihin. Kai oon ehkä vähän epävarma itsestäni. Kuitenkin kun olen oppinut tuntemaan jotenkin sen porukan minkä kanssa olen tekemisissä, niin sitten kyllä riittää juttua ja läppä lentää huoletta. Se vaan vie kylläkin aikaa minun tapauksessa.
Me ollaan kaikki erilaisia, jotkut tulee toimeen tuntemattomien ihmisten kanssa heti ensikättelyssä, joillakin taas menee vähän aikaa totutella uuteen piiriin, kuten minulla.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä menee sillain, että tosi kauan tarkkailen, enkä oikein osallistu keskusteluihin. Kai oon ehkä vähän epävarma itsestäni. Kuitenkin kun olen oppinut tuntemaan jotenkin sen porukan minkä kanssa olen tekemisissä, niin sitten kyllä riittää juttua ja läppä lentää huoletta. Se vaan vie kylläkin aikaa minun tapauksessa.
Me ollaan kaikki erilaisia, jotkut tulee toimeen tuntemattomien ihmisten kanssa heti ensikättelyssä, joillakin taas menee vähän aikaa totutella uuteen piiriin, kuten minulla.
Ja siis ei pelkästään tuntemattomissa porukoissa, miksei vaikka tutuissakin.
- 3.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä kans. Myös se ongelma etten oikein löydä väliä mihin sanoa jotain tuntuu et ei mihkä välii ehi sanoo mitää ennenku joku toinen puhuu. Ja tuntuu et sanon sit väärään kohtaan ku sanon.
Sama vika täälläkin ja tää vaiva alkaa todella ottamaan päähän. Ja ihan kuin puhumisen vaikeus ei olis riittävän suuri ongelma jo itsessään, lisäksi, kun viimein saan suuni auki, saatan olla kuin norsu posliinikaupassa: keskeytän toisen puheen, sanon poliittisesti epäkorrekteja kannanottoja tai muuten jotain valtavirran mielipiteistä poikkeavaa. Parempi olis kai luovuttaa ja tuijottaa vain taivaanrantaan.
Alue: Aihe vapaa
Mulla sama, mutta osaan elää sen kanssa. Hyväksyn itseni sellaisena,koska ei kaikkien tarvitse olla aina äänessä. Olen ryhmässä enemminkin hiljainen vaikuttaja, mutta tutussa seurassa tai kahden kesken tuntemattoman kanssa on helppo keskustella.
Don't worry :)