Käytösnumero yläasteella? Vrt. ala-aste

10 ala-asteella, 8 yläasteella. Taisi tipahtaa, koska jäin kerran kiinni välitunnilla tupakoimisesta.

Kasi on se normi. Mun tyttö sai kympin ja se vaatii oikeesti rikkeetöntä koulunkäynti ja aktiivisita kohteliaisuutta jne.

Meillä molemmilla lapsilla olleet kympit ala-asteella. Siirryttyään yläasteelle, tippui molemmilla ysiin ja siinä ne ovat olleet nyt koko ajan. Nuoret ovat hyväkäytöksisiä, rauhallisia, tunnollisia mutta suht ujoja. Olin kerran lukevinani jostain arvosteluperusteista, että kympin saa, jos lisäksi luo luokkaan ryhmähenkeä ja osoittaa avuliaisuutta jne.

Eikös 7 ole se "perustaso"? Tässähän tuli iso muutos vuosia sitten: omassa lapsuudessani ja nuoruudessani 9:n numero ainakin tytöllä tarkoitti sitä, että oli tullut hölmöiltyä, 10 oli se normi. Poikani sai alakoulussa 7:n ja olin pudottaa silmät päästäni, kun nyt sai 8:n seiskalla.

Meidän kunnan arviointikriteereissä kasiin vaaditaan jo aika paljon. Ysiin ja kymppiin liittyy jo oma-aloitteinen kiusaamisen estämisen ym. Sanoisin, että jos numero on vähintään kahdeksan, kaikki on hyvin, mutta miettisin mitä korjattavaa käytöksessä on, jos numero on seitsemän tai vähemmän. Alakouluissa oppilaat ovat useammin oma-aloitteisia ja sama ope näkee hei enemmän. Yläkoulussa opettajat vaihtuvat jatkuvasti ja kasi on jo merkki siitä, ettei mitään erityistä vikaa käytöksessä ole.

Vierailija kirjoitti:

Meillä molemmilla lapsilla olleet kympit ala-asteella. Siirryttyään yläasteelle, tippui molemmilla ysiin ja siinä ne ovat olleet nyt koko ajan. Nuoret ovat hyväkäytöksisiä, rauhallisia, tunnollisia mutta suht ujoja. Olin kerran lukevinani jostain arvosteluperusteista, että kympin saa, jos lisäksi luo luokkaan ryhmähenkeä ja osoittaa avuliaisuutta jne.

Tästähän mm. Liisa Keltikangas-Järvinen on puhunut, että koulussa arvostellaan usein temperamenttia tai muuten luonnetta. Jos on ujo, voi olla vaikea kovin aktiivisesti ja suurieleisesti nostattaa luokan tunnelmaa, vaikka olisi miten hyväntahtoinen eli parasta arvosanaa ei juuri voi saada.

Käytösnumeron normi on jo vuosia ollut 8. Tämä tosiaankin radikaalisti erilainen arvostelu kuin "meidän aikanamme" kun kympin sai ollessaan hiljaa ja rauhassa...

8 on tavallinen hyväkäytöksinen lapsi, joka ei hölmöile tahallaan. 9 ja 10 vaatii erityistä huomaavaisuutta, ryhmähengen luomista, kiusaamiseen puuttumista jne. Jos jossain koulussa normi on 9-10 niin opettaja arvostelee väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä molemmilla lapsilla olleet kympit ala-asteella. Siirryttyään yläasteelle, tippui molemmilla ysiin ja siinä ne ovat olleet nyt koko ajan. Nuoret ovat hyväkäytöksisiä, rauhallisia, tunnollisia mutta suht ujoja. Olin kerran lukevinani jostain arvosteluperusteista, että kympin saa, jos lisäksi luo luokkaan ryhmähenkeä ja osoittaa avuliaisuutta jne.

Tästähän mm. Liisa Keltikangas-Järvinen on puhunut, että koulussa arvostellaan usein temperamenttia tai muuten luonnetta. Jos on ujo, voi olla vaikea kovin aktiivisesti ja suurieleisesti nostattaa luokan tunnelmaa, vaikka olisi miten hyväntahtoinen eli parasta arvosanaa ei juuri voi saada.

Kyllä ujokin voi puuttua kiusaamiseen, auttaa muita, olla kohtelias ja avulias. Ihan kaikessa ei voi piiloutua ujouden taakse... ei tule onnistumaan työelämässäkään. Temperamenttiaan ei voi muuttaa mutta käytöstään voi, samoin rohkeutta ja avoimuutta voi harjoitella. Jos "ujouden" takia jää sellaisia asioita tekemättä, mitä haluaisi tehdä tai mitkä kokee oikeaksi, niin silloin tiettyjä taitoja kannattaa aktiivisesti harjoitella.

Suureksi osaksi ujous on myös seurausta heikosta itsetunnosta, halutaanpa sitä myöntää tai ei.

Nimim. Entinen ujo lapsi, joka on nyt rohkea ja avoin aikuinen, jota harmittaa se että pelkäsi ennen niin paljon kaikkea turhaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä molemmilla lapsilla olleet kympit ala-asteella. Siirryttyään yläasteelle, tippui molemmilla ysiin ja siinä ne ovat olleet nyt koko ajan. Nuoret ovat hyväkäytöksisiä, rauhallisia, tunnollisia mutta suht ujoja. Olin kerran lukevinani jostain arvosteluperusteista, että kympin saa, jos lisäksi luo luokkaan ryhmähenkeä ja osoittaa avuliaisuutta jne.

Tästähän mm. Liisa Keltikangas-Järvinen on puhunut, että koulussa arvostellaan usein temperamenttia tai muuten luonnetta. Jos on ujo, voi olla vaikea kovin aktiivisesti ja suurieleisesti nostattaa luokan tunnelmaa, vaikka olisi miten hyväntahtoinen eli parasta arvosanaa ei juuri voi saada.

Koko maasta löytyy ehkä muutama kymmenen artistia, jotka 13 vuoden iässä osaavat nostattaa jotain muuta kuin veetutusta kanssaihmisissä. Sikäli kannattaisi miettiä, mitä voi minkäkin ikäisiltä vaatia, ja mitä ei.

Joka tapauksessa kannatan arvosanaa käytöksestä, vaikka arvostelu on varmasti usein subjektiivista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä molemmilla lapsilla olleet kympit ala-asteella. Siirryttyään yläasteelle, tippui molemmilla ysiin ja siinä ne ovat olleet nyt koko ajan. Nuoret ovat hyväkäytöksisiä, rauhallisia, tunnollisia mutta suht ujoja. Olin kerran lukevinani jostain arvosteluperusteista, että kympin saa, jos lisäksi luo luokkaan ryhmähenkeä ja osoittaa avuliaisuutta jne.

Tästähän mm. Liisa Keltikangas-Järvinen on puhunut, että koulussa arvostellaan usein temperamenttia tai muuten luonnetta. Jos on ujo, voi olla vaikea kovin aktiivisesti ja suurieleisesti nostattaa luokan tunnelmaa, vaikka olisi miten hyväntahtoinen eli parasta arvosanaa ei juuri voi saada.

Kyllä ujokin voi puuttua kiusaamiseen, auttaa muita, olla kohtelias ja avulias. Ihan kaikessa ei voi piiloutua ujouden taakse... ei tule onnistumaan työelämässäkään. Temperamenttiaan ei voi muuttaa mutta käytöstään voi, samoin rohkeutta ja avoimuutta voi harjoitella. Jos "ujouden" takia jää sellaisia asioita tekemättä, mitä haluaisi tehdä tai mitkä kokee oikeaksi, niin silloin tiettyjä taitoja kannattaa aktiivisesti harjoitella.

Suureksi osaksi ujous on myös seurausta heikosta itsetunnosta, halutaanpa sitä myöntää tai ei.

Nimim. Entinen ujo lapsi, joka on nyt rohkea ja avoin aikuinen, jota harmittaa se että pelkäsi ennen niin paljon kaikkea turhaa.

Olen kanssasi aivan samaa mieltä mutta murrosiän myllerryksessä, jolloin identiteetti on ihan hakusessa muutenkin, voi tuo olla liian haastavaa. Kun hieman elämänkokemusta karttuu ja tajuaa järjellä enemmän asioita, niin käytösmallien muuttaminenkin on helpompaa. Mutta ennen kaikkea se vaatii omaa motivaatiota muuttumiseen.

Operan yläkoulussa ja kyllä 14 vuotias useinkin voi luoda ympärilleen hyvää oppimisilmapiiriä. Tietty huonoa myös. Toiset ihmiset tekevät asiat isosti ja näkyvästi ja toiset eleettömämmin, mutta tekevät silti. Jos oppilas ei saa mitään sanottua niin 10 ei voi saada, mutta ujokin voi saada 10: n. Kriteereistä on yhteisen hyvän edistäminen niin sitä tietysti vaaditaan, mutta sen voi tehdä kyllä monella tavalla.