Mikä saa lääkeriippuvaisen puolison uskomaan että kyse on oikeasti kovista kivuista?

Työni puolesta kohtaan lääkeriippuvaisia vuodeosastolla. Osan toistuvasti. Osalla on ihan järkevälle vaikuttava puoliso joka kovin huolissaan potilaan kivuista.

Lähes poikkeuksetta näiden potilaiden kivun ilmaiseminen on hyvin dramaattista johon ei törmää esim murtuma, syöpä, leikkauksessa olleiden potilaiden kohdalla. Osa lääkeriippuvaisista vääntelehtii tuskaisena vuoteessa lähes heittelehtien (muut lähinnä keskittyvät olemaan paikoillaan ettei kipu pahene), ovat kontillaan vuoteella, polvillaan lattialla. Pystyvät kivusta huolimatta tulemaan kanslian ovelle uhkailemaan ja riehumaan sanallisesti, joskus jopa nyrkillä oveen lyöden tai potkaisten (muut eivät kivuissaan edes yritä liikkua, kävellä).

Kipulääkkeen saatuaan toimintakyky ei parane vaan nukahtavat, silti kokevat ettei annos ole riittävä. Lisää lääkettä pyydetään nopeasti, monesti nukahtavat jo hoitajan hakiessa lääkettä. Jota ei kovissa kivuissa olevalle potilaalle tapahdu.

Mikä saa puolison jäämään tähän suhteeseen ja uskomaan?