Lapsuus voi vaikuttaa köyhyyteen aikuisena

Ei kaikki ole viinanjuojia tai muutoin luusereita. Tiedän, että palstan sivistymättömät jälleen puskee päälle, mutta empä jää tänne lukemaan typeriä kommentteja tämän jälkeen, annan vain ajattelemisen aihetta.
Synnyin eri maassa huume, alkoholisti isän lapseksi ja äiti siitä johtuen oli agressiivinen ja " seinähullu".
Isä yritti tappaa äitiä kirveellä ja puukoilla ym. Me jouduttiin lapsina lastenkotiin kun minä olin yksi vuotias, koska äiti oli tullut käymäön Suomessa ja isä hoiti meitä tietysti erittäin hyvin......... :-( kuulemma itkin hiljaa, ettei kukaan kuullut kun jalkani sidottiin puolasängyn laitaan, etten tippuisi, niin kaikille tehtiin. Kuukausi tai muutama päivä siis lastenkodissa.

Sukulaiseni alkoi käyttämäön minua seksuaalisesti hyväksi muutaman vuoden iästä alkaen 17 vuotiaaksi asti.

Muutto Suomeen ja isästä eroon. Äiti uskovainen joten ei hyväksynyt seurustelua tai toisen luona asumista ilman avioliittoa. Pakenin avioliittoon 17 vuotiaana ulkomaalaisen miehen kanssa ja presidentiltä kysyttiin lupa. Pakenin insestiä siis.

Kotona minua lyötiin, pakkasella hanskani otettiin, koulua en saanut käydä ym.,,tämän teki se hyväksikäyttäjäni.

Myöhemmin mies petti minua ja toinen nainen oli raskaana miehelleni, erosin ja menin seurakuntalaisen kanssa naimisiin 23 vuotiaana, tällä oli alkoholiongelma. Petti minua eikä käynyt töissä ym erosi minusta.

Siinä välissä minut raiskattiin. Olen uskossa itse ollut aina enkä ole viettänyt sellaista elämää, että minulle sen kautta kävisi näin. Olen vaan ollut rikki ja hyljätty. Kouluja en ole saanut käytyä loppuun. Aina joku hylkää. Sitten vielä syyllistetään minut vaikka syylliset ovat muualla. Olen seurakunnassa outo lintu ja palvelutehtävään en ainakaan pääse menneisyyteni vuoksi.

Kukaan ei hyväksy kun saa tietää että on monta avioliittoa takana ym ym.

Joten olen köyhä tänäkin päivänä. Ei tuollaisesta perheestä lähdetä lukemaan yliopistoon ja saada ammattia.

Neljän lapsen yksinhuoltajana sain myöhemmin kunnollisen miehen mutta ammattia ei edelleenkään ole vaikka ikää on yli 40 . Mieheni on töissä mutta tienaa noin tonnin kuussa. Itse olen työttömänä ja on sanottu että saisin traumoihin vedoten työkyvyttömyyseläkkeen. Ulosottoon menee myös iso osa jos töihin pääsen, mutta kun rei töitä ole ammattitaidottomille. Lisäksi henkinen jaksaminen ei ole sitä luokjaa että jaksaisin käydä töissä. Insestistä minulle jäi pakko oireet, ja häpeä seksiä kohtaan. Terapian ja ajan kanssa sekä nykyäön hyvän miehen vuoksi pystyn kutakuinkin avioelämään mutta en ihan normaalisti.

Ikinä en ole viinaa maisranut uskovaisena ihmisenä enkä polttanut tupakkaa. En ole tilannut mitään ja jättänyt maksamatta. Olen yrittänyt hallita elämää mutta miehet ovat sotkeneet sen aina omilla mielenterveysongelmillaan ja alkoholiriippuvuudellaan.

Hyljätty ei kykene välttämättä elämän hallintaan kun se hallinta on häneltä otettu pois jo lapsena. Omaa kehoakaan ei saanut hallita!! Tämö on kuulkaa monen asian summa. Ei kannattaisi ajatella köyhistä aina samalla tavalka.
Jouduin koulukiusatuksikin koko ala asteen ajan kun en osannut suomea.