Lue keskustelun säännöt.
Kamala teini-ikä, apua kaipaan!
08.12.2016 |
Vertaistukea ja hyviä neuvoja kaipaisin. 14-vuotiaallani iski murrosikä pahasti päälle noin vuosi sitten, siihen asti hänen kanssaan pystyi ihan keskustelemaan asioista ja tulimme aika hyvin toimeenkin. Mutta sitten!
Teini jäi jokin aika sitten kiinni pilven poltosta. Tätä asiaa on selvitetty, teini on käynyt kuraattorilla sekä nuorten psyk.puolella keskustelemassa. Sieltä todettiin, ettei aihetta suurempaan huoleen ole, teini myönsi itsekin että oli tyhmää eikä aio enää polttaa.
Perjantaina oli polttanut taas. Asenne on uhmakas, mikään ei ole hänen vikaansa ja minä äitinä kuulemma ylireagoin koko asiaan. Hän polttaa myös tupakkaa, tästäkin on keskusteltu. Vaan kaikki mitä minä sanon, on tyhmää eikä hän kuuntele. Hänen elämänsä olisi kuulemma täydellistä jos minua ei olisi, hän vihaa minua. Isä on ainut kenen kanssa tulee toimeen. Isäkin on hänelle asioista puhunut, ollaan puhuttu yhdessä, mutta hän kääntää kaiken minun syykseni.
En jaksa enää, olen jo miettinyt pyydänkö lapselle sijoitusta. Olisiko kellään hyviä neuvoja? Miten suhtautua teiniin, joka nauraa päin naamaa ja sanoo vihaavansa?
Kommentit (20)
Miten koulu menee?
Entä millainen on kaveripiiri? Nämä ovat ratkaisevia tekijöitä tässä vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota uudelleen yhteyttä psykan puolelle ja menkää vaikka koko perheen voimin sinne. Niin me on tehty. Meillä on myös nuoremmalla kamala teini-ikä.
Jatkan vielä: meillä myös teini vihaa minua, olen kuulemma pilannut hänen elämänsä. Kun juteltiin nuorisopsykiatrian polilla ja kerroin asian, hän alkoikin kieltämään, että ei olekaan sitä mieltä. Meillä teini on dramaattinen ja liioittelee asioita. Puhuu ihan hirveitä.
Meillä tilanne on nyt vähän rauhoittunut mutta aika paska tunnelma on kotona. Pahantuulisuus ja ilkeys vaikuttaa koko perheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Miten koulu menee?
Entä millainen on kaveripiiri? Nämä ovat ratkaisevia tekijöitä tässä vaiheessa.
Koulu menee numeroiden perusteella hyvin. Kaveripiiri vaihtui kesällä ja silloin alkoi ongelmat kasaantua. Mutta kuinka saada nuori pois noiden uusien kavereiden vaikutuspiiristä?
Uudelleen vaan hakemaan apua sieltä psyk. polilta, tärkeintä nyt ettette jää liian pitkäksi aikaa katsomaan ja odottamaan että tilanne muuttuu paremmaksi. Huomioi että se on jäänyt kiinni polttelusta pari kertaa - ja kuinka monta kertaa niitä kun ei ole jäänyt kiinni?
Tuo käytös sinällään on otettava nyt vakavasti. Nuoret saattavat reagoida esim. masennukseen agressiolla.
Muista ettei hän tahallaan käyttäydy noin ja jossain aivon mutkassaan sen tajuaa ja sitä harmittaa mutta ei voi itselleen mitään.. hakekaa apua <3 voimia!
Meilläkin on kamala. Ei huolta alkoholista, huumeista tai poikaystävästä, mutta lakkasi kokonaan käymästä koulua, kun ei kiinnosta. Seiskan oppilas. Ikävä kyllä oppivelvollisuus on vielä kesken (9.luokka), joten seuraavaksi kokeillaan koulun vaihtoa maalle, jossa taksi tuo ja vie. Nuorisopsykiatriasta, sosiaalitoimesta ja koulun vastaantulemisesta ei ole ollut apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko sinä ottaa pari askelta taakse päin ja isä ottaa pari asekelta eteen päin? Meillä auttoi, kun minä annoin lapselle enenemmän tilaa, enkä koko ajan hengittänyt niskaan. Vanhemman pitää joskus myös "luovuttaa" eikä koko aikaa ohjata, säätää ja mennä perässä.
Luotte yhdessä raamit ja rajat. Mitä seuraa, kun niitä rikkoo ja mitä saa kun kaikki sujuu. Tueksi esim. nuorisotoimen tukihenkilö, psykiatri, jne.
Sijoitus tuo mukaan esim. kaveripiirin muutoksen, joka ei auttamatta ole positiivinen. Eihän ne nuoret siellä sijoituksessa ole huviksi, tai siksi että on vähän vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Voisitko sinä ottaa pari askelta taakse päin ja isä ottaa pari asekelta eteen päin? Meillä auttoi, kun minä annoin lapselle enenemmän tilaa, enkä koko ajan hengittänyt niskaan. Vanhemman pitää joskus myös "luovuttaa" eikä koko aikaa ohjata, säätää ja mennä perässä.
Luotte yhdessä raamit ja rajat. Mitä seuraa, kun niitä rikkoo ja mitä saa kun kaikki sujuu. Tueksi esim. nuorisotoimen tukihenkilö, psykiatri, jne.
Sijoitus tuo mukaan esim. kaveripiirin muutoksen, joka ei auttamatta ole positiivinen. Eihän ne nuoret siellä sijoituksessa ole huviksi, tai siksi että on vähän vaikeaa.
Tätä juuri ajattelin, jospa antaisin isän nyt hoitaa tytön asiat ja itse antaisin olla. Vaan tuleeko siitä sellainen mielikuva, ettei minua kiinnosta?
Hän syyttää jokatapauksessa minua, vaikka isänsä rankaisisi häntä. Että onkohan tuostakaan hyötyä. Joka tapauksessa alan itse olla puhki asian kanssa, en halua enää edes puhua lapselle mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko sinä ottaa pari askelta taakse päin ja isä ottaa pari asekelta eteen päin? Meillä auttoi, kun minä annoin lapselle enenemmän tilaa, enkä koko ajan hengittänyt niskaan. Vanhemman pitää joskus myös "luovuttaa" eikä koko aikaa ohjata, säätää ja mennä perässä.
Luotte yhdessä raamit ja rajat. Mitä seuraa, kun niitä rikkoo ja mitä saa kun kaikki sujuu. Tueksi esim. nuorisotoimen tukihenkilö, psykiatri, jne.
Sijoitus tuo mukaan esim. kaveripiirin muutoksen, joka ei auttamatta ole positiivinen. Eihän ne nuoret siellä sijoituksessa ole huviksi, tai siksi että on vähän vaikeaa.
Tätä juuri ajattelin, jospa antaisin isän nyt hoitaa tytön asiat ja itse antaisin olla. Vaan tuleeko siitä sellainen mielikuva, ettei minua kiinnosta?
Hän syyttää jokatapauksessa minua, vaikka isänsä rankaisisi häntä. Että onkohan tuostakaan hyötyä. Joka tapauksessa alan itse olla puhki asian kanssa, en halua enää edes puhua lapselle mitään.
Pari askelta taakse päin ottaminen ei tarkoita kokonaan selkän kääntämistä. Onko teillä lapsen kanssa minkäänlaista keskusteluyhteyttä tai niitä hyviä hetkiä, jolloin lapsen kanssa voi keskustella missä nyt mennään? Entä pieni irtiotto arjesta? Lapsi kuitenkin elää sitä samaa arkea sinun kanssa. Joku pieni matka lapsen kanssa ihan kahdestaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko sinä ottaa pari askelta taakse päin ja isä ottaa pari asekelta eteen päin? Meillä auttoi, kun minä annoin lapselle enenemmän tilaa, enkä koko ajan hengittänyt niskaan. Vanhemman pitää joskus myös "luovuttaa" eikä koko aikaa ohjata, säätää ja mennä perässä.
Luotte yhdessä raamit ja rajat. Mitä seuraa, kun niitä rikkoo ja mitä saa kun kaikki sujuu. Tueksi esim. nuorisotoimen tukihenkilö, psykiatri, jne.
Sijoitus tuo mukaan esim. kaveripiirin muutoksen, joka ei auttamatta ole positiivinen. Eihän ne nuoret siellä sijoituksessa ole huviksi, tai siksi että on vähän vaikeaa.
Tätä juuri ajattelin, jospa antaisin isän nyt hoitaa tytön asiat ja itse antaisin olla. Vaan tuleeko siitä sellainen mielikuva, ettei minua kiinnosta?
Hän syyttää jokatapauksessa minua, vaikka isänsä rankaisisi häntä. Että onkohan tuostakaan hyötyä. Joka tapauksessa alan itse olla puhki asian kanssa, en halua enää edes puhua lapselle mitään.
Pari askelta taakse päin ottaminen ei tarkoita kokonaan selkän kääntämistä. Onko teillä lapsen kanssa minkäänlaista keskusteluyhteyttä tai niitä hyviä hetkiä, jolloin lapsen kanssa voi keskustella missä nyt mennään? Entä pieni irtiotto arjesta? Lapsi kuitenkin elää sitä samaa arkea sinun kanssa. Joku pieni matka lapsen kanssa ihan kahdestaan?
Tällä hetkellä ei ole keskusteluyhteyttä, koska teini ilmoitti, ettei edes halua yrittää tulla minun kanssa toimeen. Hyviä hetkiä ei ole. Ei hän suostuisi lähtemään minnekään minun kanssani, eikä puhu asioistaan mitään. Vastaukset on luokkaa "ai jaa", "mm" yms. Kotona ei halua olla, koska minä olen siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli teinin kanssa juurikin 14v aika hankalia aikoja...viilteli, karkasi kotoa, viihtyi epämääräisessä seurassa ym. Aiemmin ollut aina "kiltti", kiva, kaikkien vanhempien suosikki, avulias, ystävällinen.
Kun nuo tapahtumat alkoi, minä olin se ymmärtävä äiti, en huutanu, keskustelin ja ymmärsin "anneli tempakkana", selitin lapselle, olin vierellä. Kerran tyttö sit suutuspäissään sanoi mulle, että mä en kestä tuota sun lässytystä, huutaisit joskua ja suuttuisit kunnolla!!
Sit huusin, karjuin ja raivosin koko puolen vuoden ymmärtämisen edestä....ja kas kummaa, meillä on nyt tilanne täysin rauhoittunut! Nyt tyttö lähtee mun kanssa vaikka lenkille tai kauppaan, juttelee jatko opinnoistaan yms. toki itsellä pieni pelko, että jos kuitenkin voi huonosti ja viiltelee, mut ainakaan näkyvillä paikoilla ei viiltelyjälkiä ole, tuon epämääräisen sakin seuran on jättänyt tyystin
Sijoitsta ei ainakaan tässä vaiheessa edes harkintaan. Se on liki sataprosenttinen alamäki teinille.
Teinejä ei juuri kotihoitoon saa, joten laitoslapsi hänestä tulisi. Näistä ei juuri hyvää myöhemmin kuule.
Jos koulu menee hyvin, se on ehdoton plussa nyt. Kaveripiiristä väkisin on vaikea, ellei mahdotonta, erottaa.
En suhtautuisi kovinkaan vakavasti näihin vihapuheisiin. Ei tarkoita, mitä sanoo. Ikävältähän se kuulostaa, mutta lapsi on nyt vähän sekaisin.
Yksi keino on tehdä rikosilmoitus kannabiksesta. Sinulla lienee vihiä, mistä piireistä välitys tulee. Rikkoa siis koko rinki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä samaa, teini lähtenyt ihan käsistä. Mikään ei kiinnosta, ei syö, viiltelee, ei tee läksyjä. Koulussa vielä käy, mutta myöhästelee ja kiroilee siellä :(.
Olen neuvoton, kaikkea on yritetty, hyvää ja pahaa. Itse olen ihan lopussa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä samaa, teini lähtenyt ihan käsistä. Mikään ei kiinnosta, ei syö, viiltelee, ei tee läksyjä. Koulussa vielä käy, mutta myöhästelee ja kiroilee siellä :(.
Olen neuvoton, kaikkea on yritetty, hyvää ja pahaa. Itse olen ihan lopussa.
Niin mitä kaikkea olette kokeilleet? Onko nuori päässyt nuorisopsykiatrian poliklinikalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä kaikille . . Kyllä se huoli omasta muksusta vie voimat ja viimeisetkin järjen rippeet ..
Yleensä niistä kauhukakaroistakin lopulta kasvaa ihan kunnollisia aikuisia mutta nykyään tuolla "ulkona" on niin kaikkea vahingollista tarjolla ja suorastaa tyrkyllä että kyllä se on oikeesti vaarallista peliä jos notkuu siellä sun täällä ja vielä sen kapinamielen kanssa niin varmasti tulee ylilyöntejä :(
Meillä samaa, teini lähtenyt ihan käsistä. Mikään ei kiinnosta, ei syö, viiltelee, ei tee läksyjä. Koulussa vielä käy, mutta myöhästelee ja kiroilee siellä :(.
Olen neuvoton, kaikkea on yritetty, hyvää ja pahaa. Itse olen ihan lopussa.
Niin mitä kaikkea olette kokeilleet? Onko nuori päässyt nuorisopsykiatrian poliklinikalle?
Käy koulupsykologilla.
Vierailija kirjoitti:
Meillä samaa, teini lähtenyt ihan käsistä. Mikään ei kiinnosta, ei syö, viiltelee, ei tee läksyjä. Koulussa vielä käy, mutta myöhästelee ja kiroilee siellä :(.
Olen neuvoton, kaikkea on yritetty, hyvää ja pahaa. Itse olen ihan lopussa.
Niin mitä kaikkea olette kokeilleet? Onko nuori päässyt nuorisopsykiatrian poliklinikalle?
Käy koulupsykologilla.
Pyydäpä siltä psykologilta lähete nuorisopsykalle. Ihan turha odottaa ja katsella josko muuttuisi, etenkin tuo viiltely ja ruokailun kanssa oirehtiminen ovat sellaisia syitä, että koulupsykan PITÄÄ laittaa nuori eteenpäin! Meillä samat oireet ja onneksi päästiin koulun kautta nopeasti eteenpäin. Silti meni monta kuukautta ennen kuin alkoi tuntua siltä että hoito rullaa ja ollaan edes jotenkin tilanteen tasalla. Nuoren elämässä parikin kuukautta on ihan tolkuttoman pitkä aika.
Teinitkin kaipaa kunnon kuria. Puhelinta, nettiä, konetta, vapaa-ajan hilluntaa pois. Kai olette jo näitä tehneet?
Nyt oli kysynyt isältään, että jos juo lauantaina ja tulee sitten seitsemäksi (kotiintuloaika) kotiin, niin onko ok? Että minä olen kuulemma sanonut että se käy! Justiinsa! En tasan ole sanonut mitään tuohon päinkään!
Ja nyt siis selvisi, että aikoo juoda lauantaina. Olemme molemmat töissä silloin, joten ei ole mahdollisuutta estää. 😖 Mitähän vielä?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Nyt oli kysynyt isältään, että jos juo lauantaina ja tulee sitten seitsemäksi (kotiintuloaika) kotiin, niin onko ok? Että minä olen kuulemma sanonut että se käy! Justiinsa! En tasan ole sanonut mitään tuohon päinkään!
Ja nyt siis selvisi, että aikoo juoda lauantaina. Olemme molemmat töissä silloin, joten ei ole mahdollisuutta estää. 😖 Mitähän vielä?
Ap
Selvästi hakee huomiota ja reagointia, tökkii teitä nyt tosissaan kepillä - miksi muuten kertoisi suunnitelmistaan etukäteen. Tietää varmaksi että ei saa juoda ja haluaa vaan ärsyttää (hakea huomiota) mutta kysymys kuuluukin että miksi ... ? Suututko koskaan teinille tai ylipäätään, näytätkö tunteitasi?
Itse muistan omasta nuoruudestani että ärsytti suunnattomasti iskä joka oli aina hyvällä tuulella ja vaikka väiteltiin kaikesta kiin silti se pysyi rauhallisena ja mä huusin naama punaisena hyvä etten käsiksi käynyt kun ärsytti :D
Ota uudelleen yhteyttä psykan puolelle ja menkää vaikka koko perheen voimin sinne. Niin me on tehty. Meillä on myös nuoremmalla kamala teini-ikä.