Onko ilkeys ja kateellisuus periytyvää?

Tuli tuosta toisesta ketjusta mieleeni eräs ajatus, jota olen miettinyt jo hyvin pitkään. Minulla on sisko joka on jollain tapaa hyvin ilkeä ja kateellinen. Itse en tunne juurikaan kateutta, ja olen mielestäni hyvin kiltti ja vältän loukkaamasta ihmisiä tarkoituksella, kun taas siskoni tuntee iloa jos minulla menee huonosti ja on toiselle siskolleni sanonut että toivoisi minulle joskus pahaa elämässä.(Uskokaa tai älkää!) Meillä on siskon kanssa eri isät, siskon isää en tunne, tiedän vain hänen nimensä.

Olin tuossa vähän aika sitten eräässä tapahtumassa ja tutustuin siellä vanhempaan mieheen. Hän kertoi olevansa kotoisin samalta pieneltä kylältä, kuin siskoni isä, jonka tuntee kuulemma ihan hyvin. Olin ällistynyt sattumasta, ja heitin puoliksi vitsillä ilmaan, että se mies(siskoni isä) mahtaa olla todella ilkeä ihminen. Tuo mies katsoi minua hämmästyneenä ja kysyi: "mistä sinä sen tiesit? Tunnetko hänet?" Sanoin että olen vain kuullut että hän on ilkeä, vaikken oikeasti tiennyt hänestä mitään muuta kuin nimen. Olin hieman hämilläni tästä, mutta ajattelin että ehkä joku voi ihan oikeasti olla luonteeltaan ilkeä ja näin pärjätä elämässä eteenpäin. Uskon että ilkeys on periytyvä ominaisuus.