Ei ole helppoa olla viisikymppinen!
Lapset muuttivat kotoa ja miehen kanssa ei ole enää mitään yhteistä. Riitaa tulee nykyään ihan kaikesta.
Onko muillakin tällaista? Mitä teitte?
Kommentit (16)
ööö...avioeroja myönnetään myös viiskymppisille?
Vierailija kirjoitti:
Kenelle voisin valittaa miehestäni? Se haastaa mun kanssa riitaa koko ajan kun on kotona. Ja sitten se haukkuu mua kaiken aikaa. Kaikki mitä teen on väärin. Ja kun lapset tulee käymään kotona se haastaa riitaa niiden kanssa. Miten mä jaksan tota? Olen ihan hajalla!
Jos ei ole suhteessa tuon enempää kunnioitusta, olisi syytä erota.
Mun mielestä tää on parasta aikaa mun elämässä! Lapset on aikuisia, niillä on kaikki hyvin. Miehen kanssa saadaan vapaasti tehdä mitä huvittaa, talous on kunnossa, ei velkoja. Matkustellaan ja käydään ulkona syömässä, kulttuurijutuissa, teatterissa, näyttelyissä, konserteissa. Urheillaan ja tapaillaan tuttuja yhdessä ja erikseen. Ihan kuin oltaisiin taas lapseton nuoripari, paitsi että rahaa on kymmenen kertaa enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tää on parasta aikaa mun elämässä! Lapset on aikuisia, niillä on kaikki hyvin. Miehen kanssa saadaan vapaasti tehdä mitä huvittaa, talous on kunnossa, ei velkoja. Matkustellaan ja käydään ulkona syömässä, kulttuurijutuissa, teatterissa, näyttelyissä, konserteissa. Urheillaan ja tapaillaan tuttuja yhdessä ja erikseen. Ihan kuin oltaisiin taas lapseton nuoripari, paitsi että rahaa on kymmenen kertaa enemmän.
Hieno juttu! Minulla samoin, mutta kaikki päinvastoin, kuin sulla eli ei ole kiva olla viiskymppinen, tai oikeastaan minkään ikäinen. Joko se eutanasialaki hyväksyttiin?
Mulle on. Mulla ei tosin ole koskaan ollutkaan miestä eikä lapsia. Joten elämä on aina ollut mukavaa, tasaista, vähän boheemia sinkkuelämää. Niin kolmi-, neli- kuin viisikymppisenäkin.
Niinpä. Vihdoin olisi itsetunto kohdallaan misujen iskemiseen, mutta saa vain kuunnella jotain paskaa setämiesjuttua. Varallisuuttakin on kertynyt sen verran, että voisi vuokrata huipputasoisen mökin tai lähteä pidemmällekin reissuun, mutta eeeii
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tää on parasta aikaa mun elämässä! Lapset on aikuisia, niillä on kaikki hyvin. Miehen kanssa saadaan vapaasti tehdä mitä huvittaa, talous on kunnossa, ei velkoja. Matkustellaan ja käydään ulkona syömässä, kulttuurijutuissa, teatterissa, näyttelyissä, konserteissa. Urheillaan ja tapaillaan tuttuja yhdessä ja erikseen. Ihan kuin oltaisiin taas lapseton nuoripari, paitsi että rahaa on kymmenen kertaa enemmän.
Just näin! Elän tosi mukavaa aikaa. Tammikuussa lähdetään vaihteeksi Singaporeen, kun on ensin vietetty joulu aikuisten lasten ja heidän kumppaneidensa kanssa.
Jaa, et ei oo näköjään kohtalotovereita. Olishan se pitänyt arvata et olen uniikki tässäkin asiassa. ap
Ainoa ongelma viiskymppisenä miehenä on, ettei terveys ja mieskunto ole sitä mitä aiemmin.
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Vihdoin olisi itsetunto kohdallaan misujen iskemiseen, mutta saa vain kuunnella jotain paskaa setämiesjuttua. Varallisuuttakin on kertynyt sen verran, että voisi vuokrata huipputasoisen mökin tai lähteä pidemmällekin reissuun, mutta eeeii
No mutta kuule, iske joku oman ikäisesi, onhan niitä eronneita, karanneita ja leskiä, mitä sinä keskenkasvuisten kanssa osaisit edes jutella?!
Siinö on vaan se, että me sedälle sopivanikäiset naiset tiedämme, mitä tahdomme, mikä tahansa urho ei kelpaa. Parempi olla yksin kuin vetää jotain kivirekeä ehdoin tahdoin perässään.
Vierailija kirjoitti:
Jaa, et ei oo näköjään kohtalotovereita. Olishan se pitänyt arvata et olen uniikki tässäkin asiassa. ap
Et ole uniikki, vaan harvinaisen typerä. T: 4 aikuisen äiti ja viiden mummu.
Vierailija kirjoitti:
Jaa, et ei oo näköjään kohtalotovereita. Olishan se pitänyt arvata et olen uniikki tässäkin asiassa. ap
Sehän on hienoa olla uniikki!
Ota elämä haltuusi ja tee sille jotain. Jos miehen kanssa ei sopua löydy, laita ulkoruokintaan. Ja jatka omaa elämääsi, mutta tee sille jotain, ettei tarvi valittaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Vihdoin olisi itsetunto kohdallaan misujen iskemiseen, mutta saa vain kuunnella jotain paskaa setämiesjuttua. Varallisuuttakin on kertynyt sen verran, että voisi vuokrata huipputasoisen mökin tai lähteä pidemmällekin reissuun, mutta eeeii
No mutta kuule, iske joku oman ikäisesi, onhan niitä eronneita, karanneita ja leskiä, mitä sinä keskenkasvuisten kanssa osaisit edes jutella?!
Siinö on vaan se, että me sedälle sopivanikäiset naiset tiedämme, mitä tahdomme, mikä tahansa urho ei kelpaa. Parempi olla yksin kuin vetää jotain kivirekeä ehdoin tahdoin perässään.
Ei teille oman ikäisille kelpaa kokematon mies. Tai ei kelvannut ainakaan 10v sitten, sen jälkeen en ole kysellyt
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, et ei oo näköjään kohtalotovereita. Olishan se pitänyt arvata et olen uniikki tässäkin asiassa. ap
Sehän on hienoa olla uniikki!
Ota elämä haltuusi ja tee sille jotain. Jos miehen kanssa ei sopua löydy, laita ulkoruokintaan. Ja jatka omaa elämääsi, mutta tee sille jotain, ettei tarvi valittaa!
En mä voi. Mä olen riippuvainen sen rahoista. Mä sain just kenkää yt-neuvotteluissa. Viiskytlahjaksi niinku.
Kenelle voisin valittaa miehestäni? Se haastaa mun kanssa riitaa koko ajan kun on kotona. Ja sitten se haukkuu mua kaiken aikaa. Kaikki mitä teen on väärin. Ja kun lapset tulee käymään kotona se haastaa riitaa niiden kanssa. Miten mä jaksan tota? Olen ihan hajalla!