Lue keskustelun säännöt.
"Työttömien lapset kantavat taakkaa"
04.12.2016 |
Sunnuntaisuomalaisessa oli haastateltu OAJ:n lakimiestä Nina Lahtista. Kyse oli peruskoulujen työrauhasta, kännykkäkuvaamisesta, opettajien velvollisuudesta säilyttää malttinsa tilanteessa kuin tilanteessa, jne. Se, mikä särähti jutussa - Nina Lahtisen mukaan - oli se, kuinka työttömien lapset kärsivät, joutuvat kantamaan vanhempien työttömyyden vuoksi (henkistä, ja käytännössä myös taloudellista) taakkaa.
Itä-Suomessa - Väli-Suomessa - työttömiä ihmisiä syyllistetään lähtökohtaisesti siten, että työttömyys on itseaiheutettua. Työttömät ovat laiskoja, ja siksi työttömiä. Sen lisäksi nyt syyllistetään työttömien lapsia, jotka työttömien lapsina heikentävät koulujen ilmapiiriä. Voi helvetti. Asenne työssäkäyvillä työttömiä kohtaan on se, että "kyllä työtätekevälle aina töitä riittää". Työttömyys suistaa perheen sivuraiteille, myös lapset.
Kommentit (4)
Eikös jossain oltu tutkittukin mitä 90-luvun laman lapset ovat kokeneet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pitkäaikaistyötön. Hyvin koulutettu, työkykyinen, työkokemuksella varustettu. Olen silti täysin lamaantunut. En kertakaikkiaan tiedä, miten tällä suurtyöttömyyden paikkakunnalla oikein haetaan töitä, tai miten niitä saa. Kynnys tarttua puhelimeen, ja tarjota itseään sijaisuuksiin on kasvanut vuoren kokoiseksi. Minä, entinen aktiivinen ihminen, olen passivoitunut, taantunut, lamaantunut. Aivoenergia, ajattelu, kyky nähdä laajemmin on kutistunut päivittäisen selviytymisen tasolle: mistä ruoka edullisimmin, miten saada rahat riittämään? Juuri tämä raha-asioiden miettiminen vie suurimman osan ajastani. Ei jää voimia (enää) nähdä tulevaisuuteen, uskaltaa soitella työnantajille, olla tarmokas. Ei ole voimia (enää) pyrkiä määrätietoisesti muuttamaan tilannetta.
Kärsin joka päivä työttömyydestäni. Kärsin joka päivä, kun menen aamupäivällä kauppaan etsimään halvimpia elintarvikkeita - ja samaan aikaan tunnen, että minä työkykyinen, keski-ikäinen nainen kuulun muualle kuin tänne tarjoustaloon eläkeläisten joukkoon. Lapseni kantavat taakkaa hiljaisesti. Häpeävät minua.
Pätkätyöt lamaannuttavat henkisen työkyvyn. Työssäkäyvät stressaavat ja työttömät stressaavat kenen lapset eivät kantaisi taakkaa tästä? Harva ihminen itsekkään osaa olla stressaamaatta. Kurssimme on heikko. Työttömien syyllistäminen on vain muotia sellaisten taholta joiden elämä on ihan yhtä ahdistavaa paskaa kuin se mitä kuvittelevat työttömän elämän olevan.
Ongelmat kasaantuvat ja suurin syy siihen on talouspolitiikka. Siihen johtaa kaikki jäljet tässä. Ei haluata että työtön ei olisi sressaantunut vaan maksamassa ikuista kasvua ja mahdotonta tulevaisuutta niinkuin stressaantuneet työntekijätkin... Ongelma on itse aiheutettu.
Niin kantavat. Pelkkä lomautus kiristää perheen ilmapiiriä, ja huolestuneet vanhemmat saavat lapsetkin huolestumaan, vaikkei taloudellisista vaikeuksista edes puhuttaisi ääneen. Mutta pakkohan se on sanoa lapsille, etten osta, koska rahaa ei nyt ole lomautusten vuoksi. Irtisanomista emme ole vielä onneksi kokeneet, mutta se on varmaan vielä pahempaa. Ja siihen päälle vielä hallituksen kiristämiset.