Julkiset rahat on aina joltain toiselta pois

http://www.iltalehti.fi/uutiset/201612022200035419_uu.shtml

Minulla on pakkomielle. Olen kiinnostunut taiteesta yhtä paljon kuin rippipappi on kiinnostunut teini-ikäisten vilkuilusta rippikoulun sekasaunassa. Ihmisellä on ajatus, että juuri hänen kiinnostuksensa kohteet ovat universaalisti tärkeitä. Siksi jokainen haluaa, että julkisella rahalla maksetaan juuri hänen omia kiinnostuksiaan.

Jos on esimerkiksi lapsesta saakka ollut äärimmäisen kiinnostunut jääkiekosta, ajatusmaailma vääristyy siihen suuntaan, että kyllä kai jokaista muutakin jääkiekko kiinnostaa. Ja siksi totta kai juuri jääkiekkoon pitää tunkea muiden rahaa.

On äärimmäisen itsekästä vaatia muita maksamaan omia mielihalujaan. En minä halua verorahoilleni “vastinetta”. Jos haluaisin vastinetta, käyttäisin omat rahani itse. Haluan, että verorahoillani tuetaan esimerkiksi köyhiä, eikä omia snobiharrastuksiani.

Ihmiset haluavat valtiolta enemmän kuin ovat sille valmiita antamaan. Siksi julkiset taloudet ovat lähes kaikkialla maailmassa kriisissä. Jokainen julkisella rahalla rahoitettu projekti tarkoittaa, että joku muu on joutunut tekemään sen eteen jotakin oikeasti tuottavaa työtä yksityisellä sektorilla. Valitettavasti maailma ei toimi kuin ruotsinlaivan buffet, jossa samalla rahalla saa syödä niin paljon katkarapuja, viiniä ja listeria-bakteereja kuin napa vetää.

Esimerkiksi klassinen kysymys “jos Yhdysvalloilla on varaa lähettää ihminen kuuhun, niin miten sitten ei ole varaa sosiaaliturvaan” sisältää jo itsessään vastauksen. Sosiaaliturvaan ei ole varaa juuri siksi, että ne rahat on käytetty siihen hemmetin kuureissuun.

Kun poliitikko sanoo, että Guggenheimille annetut julkiset rahat ovat poissa esimerkiksi lasten päivähoidosta, häntä syytetään populismista. Mutta kun ne rahat ovat poissa sieltä, sillä julkisesti kansalaisilta takavarikoitujen verorahojen määrä on rajallinen. Ei siellä kukaan ilkeä porvari pottuillakseen istu raha-arkun päällä.

Täyttä asiaa toi juttu. Ihmiset ei vaan näytä sitä tajuavan että kaikki mihin julkinen toimija puuttuu ja kaikki mitä se tekee on pois yksityisen puolen taskuista. Jokaisen euron eteen joku toinen on joutunut raatamaan selkänsä verille