Miksi se on niin paheksuttavaa jos lapsella on monta joulukalenteria?

Kaikki on paheksuttavaa. Elämässä pitää vaan tottua siihen, että jokaikinen sun tekemä valinta on jonkun muun mielestä väärä.

No onhan  se tilanne vähän ryöpsähtänyt käsistä. Meillä oli yksi yhteinen pahviversio neljän lapsen kesken. Vuorotellen avattiin.

Omallani on nyt taskukalenteri ja kaverin myymä partiolaisten kalenteri. Suklaista ei ole.

Vierailija kirjoitti:

No onhan  se tilanne vähän ryöpsähtänyt käsistä. Meillä oli yksi yhteinen pahviversio neljän lapsen kesken. Vuorotellen avattiin.

Omallani on nyt taskukalenteri ja kaverin myymä partiolaisten kalenteri. Suklaista ei ole.

Ei minullakaan lapsena ollut kuin joku pankista saatu ilmainen kuvakalenteri. Silti ajattelen että nykyään eletään joka asiassa erilaisessa maailmassa ja annan lapsellani olla useampia joulukalentereita.

Jotkut osaa tehdä tikustakin asiaa.

Ahneuden opetusta lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Ahneuden opetusta lapsille.

Jos saa vaikka 6 joulukalenteria lahjaksi mitä niille sitten pitää tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahneuden opetusta lapsille.

Jos saa vaikka 6 joulukalenteria lahjaksi mitä niille sitten pitää tehdä?

Eikö voi hyvissä ajoin vain ilmoittaa, että vanhemmat hoitaa. Vanhemmat ostaa/hankkii/tekee yhden joka on lapsen valitsema. Ja sillä sitten mennään.

Vierailija kirjoitti:

Ahneuden opetusta lapsille.

No höpö höpö! Lasten mielestä ne on hauskoja. Aikuiset ne vertailee kuka on taas mielestään paras vanhempi tällä kertaa jonkun hemmetin joulukalenterin ostamisasian kanssa!?! Eikö ole muuta nyt?

Yhtä hyvin voidaan kysyä, pystyykö lapsi kokemaan elämyksiä ja yllätystä, jos seinällä napottaa kymmenen joulukalenteria? Joulukalenterin pitäisi tuottaa lapselle iloa ja odotusta ja olla erityinen, jota ei pysty kokemaan, jos valinnan mahdollisuuksia on useita.

Sama on myös lahjojen suhteen, jos lapsi elää yltäkylläisyydessä ja saa paljon lahjoja.

Vierailija kirjoitti:

No onhan  se tilanne vähän ryöpsähtänyt käsistä. Meillä oli yksi yhteinen pahviversio neljän lapsen kesken. Vuorotellen avattiin.

Omallani on nyt taskukalenteri ja kaverin myymä partiolaisten kalenteri. Suklaista ei ole.

Mistä ihmeen pula-ajan neuvostoliitosta sinä olet kokemuksiesi ja tapojesi kanssa tänne tupsahtanut? Mitä teillä syödään päivälliseksi höyrytettyjä sanomalehtiäkö?

Vierailija kirjoitti:

Ahneuden opetusta lapsille.

Ostimme lapsille suklaakalenterit. Isomummu lähetti kuvakalenterin yhteiseksi, esikoiselle tuli Aku Ankka lehdestä kalenteri, Keski-Suomainen lähetti kuvakalenterin, mummo osti yhteiseksi Muumin kirjakalenterin ja siskoni toi lapsille legokalenterit.

Miten me opetamme ahneutta ostamalla vain yhden kalenterin? En voi sille mitään, että muut ovat ostaneet muut ja kaksi tullut ilmaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Yhtä hyvin voidaan kysyä, pystyykö lapsi kokemaan elämyksiä ja yllätystä, jos seinällä napottaa kymmenen joulukalenteria? Joulukalenterin pitäisi tuottaa lapselle iloa ja odotusta ja olla erityinen, jota ei pysty kokemaan, jos valinnan mahdollisuuksia on useita.

Sama on myös lahjojen suhteen, jos lapsi elää yltäkylläisyydessä ja saa paljon lahjoja.

Jaa, kyllä meillä lapset innolla avaat jokaisen kalenterin. Kuvakalenterit ovat heidän mielestään hauskoja, innolla avaavat ja kurkkaavat mikä kuva tulee, legokalenterit avaavat aamuisin innolla nekin, suklaakalenterit saa avata aamupalan jälkeen ja Muumi kirjakalenterin avaavat vuorotellen iltaisina se luetaan iltasaduksi. Eilen ainakin innoissaan olivat ja tänään odottavat myös mikä kirja sieltä tuleekaan.

Enkä usko, että meidän lapset olisivat mitenkään erikoisia/poikkeuksellisia tuossa suhteessa, että pystyvät iloitseman jokaisesta. Itselläni oli lapsena vain suklaakalenteri, joskus sain kuvakalentereita ja ne ei kiinnostaneet pätkääkään, eikä minulla ollut läheskään niin paljon kuin lapsillani. Ja lapseni osaavat iloita kuvistakin, eli ei se yltäkylläisyydessä eläminen (jossa me emme edes elä) tee mahdottomaksi iloita myös puenistä asioista.

-11

Miksi kasvattaa lasta siihen, ettei mikään riitä ja nurkat pyörii käyttämätöntä tavaraa, ilman että siitä osattaisiin iloita ja kokea elämyksiä.

Eikä tämä koske ainoastaan lapsia, vaan myös aikuisia. Tavaraa pitää haalia koko ajan lisää ja lisää ja kun se on saatu ostettua, niin se hylätään ja ostamisen kierre jatkuu edelleen, kun mikään ei riitä ja ihminen huutaa tyhjyyttä ja riittämyyttä. Kun samaan aikaan voisi nauttia ja tuntea onnellisuutta ostamistaan tavaroista.

Ongelma ei ole siinä, että jotkut ihmiset paheksuvat tai ovat paheksumatta tällaista arkipäiväistä asiaa. Ongelma on siinä, että joku tekee siitä itselleen ongelman. Kannattaa vähän itsenäistyä ja oppia olemaan välittämättä ihmisten kommenteista tällaisissa asioissa. Jos sinusta on ok, että muksuilla on viisikin kalenteria, niin asia on oikein. Jos sinusta on oikein, että muksuilla on yksi kalenteri, niin asia on ok. Pääasia on, että lapset noin voittopuolisesti nauttivat niistä.

Keskitypä hieman isompiin asioihin ja anna ihmisten pitää mielipiteensä. Onhan sinullakin mielipiteesi monista asioista. Onhan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan  se tilanne vähän ryöpsähtänyt käsistä. Meillä oli yksi yhteinen pahviversio neljän lapsen kesken. Vuorotellen avattiin.

Omallani on nyt taskukalenteri ja kaverin myymä partiolaisten kalenteri. Suklaista ei ole.

Mistä ihmeen pula-ajan neuvostoliitosta sinä olet kokemuksiesi ja tapojesi kanssa tänne tupsahtanut? Mitä teillä syödään päivälliseksi höyrytettyjä sanomalehtiäkö?

No en kyllä katso lapseni kärsivän pulaa. Hänellä on hieno itsetehty (käsityöläisammattilainen täti) kalenteri, jonka taskuun tulee joka aamuksi jotain. Lisäksi sai sitten vielä ostaa sen kaverinsa partiolaisten kalenterin.

Tää on minusta hyvä taso. Kuusi erilaista ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahneuden opetusta lapsille.

Jos saa vaikka 6 joulukalenteria lahjaksi mitä niille sitten pitää tehdä?

Arvaan, että av:n mammaraadin mielestä ne ylimääräiset pitää kiikuttaa köyhille, jotka eivät saa itse hankittua lapsikatraalleen ensimmäistäkään kalenteria. Menikö oikein?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhtä hyvin voidaan kysyä, pystyykö lapsi kokemaan elämyksiä ja yllätystä, jos seinällä napottaa kymmenen joulukalenteria? Joulukalenterin pitäisi tuottaa lapselle iloa ja odotusta ja olla erityinen, jota ei pysty kokemaan, jos valinnan mahdollisuuksia on useita.

Sama on myös lahjojen suhteen, jos lapsi elää yltäkylläisyydessä ja saa paljon lahjoja.

Jaa, kyllä meillä lapset innolla avaat jokaisen kalenterin. Kuvakalenterit ovat heidän mielestään hauskoja, innolla avaavat ja kurkkaavat mikä kuva tulee, legokalenterit avaavat aamuisin innolla nekin, suklaakalenterit saa avata aamupalan jälkeen ja Muumi kirjakalenterin avaavat vuorotellen iltaisina se luetaan iltasaduksi. Eilen ainakin innoissaan olivat ja tänään odottavat myös mikä kirja sieltä tuleekaan.

Enkä usko, että meidän lapset olisivat mitenkään erikoisia/poikkeuksellisia tuossa suhteessa, että pystyvät iloitseman jokaisesta. Itselläni oli lapsena vain suklaakalenteri, joskus sain kuvakalentereita ja ne ei kiinnostaneet pätkääkään, eikä minulla ollut läheskään niin paljon kuin lapsillani. Ja lapseni osaavat iloita kuvistakin, eli ei se yltäkylläisyydessä eläminen (jossa me emme edes elä) tee mahdottomaksi iloita myös puenistä asioista.

-11

Jospa tuossa lapsista olikin hauskinta luukkujen availu, eikä niinkään itse kalenterit?

Olin kerran viettämässä sukujoulua ja n. 5v lapsi sai ainakin parikymmentä pakettia ja hän availi niitä innolla ja kun viimeinen paketti oli avattu, hän oli todella pettynyt ja kyseli uusien pakettien perään ja hän otti lahjakasasta väriliidut ja rupesi piirtelemään ja muut lahjat saivat lojua lattialla, eikä hän niihin paljon kiinnittänyt huomiota, vaikka aikuiset olivat panostaneet niihin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan  se tilanne vähän ryöpsähtänyt käsistä. Meillä oli yksi yhteinen pahviversio neljän lapsen kesken. Vuorotellen avattiin.

Omallani on nyt taskukalenteri ja kaverin myymä partiolaisten kalenteri. Suklaista ei ole.

Mistä ihmeen pula-ajan neuvostoliitosta sinä olet kokemuksiesi ja tapojesi kanssa tänne tupsahtanut? Mitä teillä syödään päivälliseksi höyrytettyjä sanomalehtiäkö?

No en kyllä katso lapseni kärsivän pulaa. Hänellä on hieno itsetehty (käsityöläisammattilainen täti) kalenteri, jonka taskuun tulee joka aamuksi jotain. Lisäksi sai sitten vielä ostaa sen kaverinsa partiolaisten kalenterin.

Tää on minusta hyvä taso. Kuusi erilaista ei ole.

Sä olet varmaan vasemmistolainen, ja omasta mielestäsi ns. parempi ihminen, kun niin innokkaasti määrittelet mikä on sopivaa ja mikä ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhtä hyvin voidaan kysyä, pystyykö lapsi kokemaan elämyksiä ja yllätystä, jos seinällä napottaa kymmenen joulukalenteria? Joulukalenterin pitäisi tuottaa lapselle iloa ja odotusta ja olla erityinen, jota ei pysty kokemaan, jos valinnan mahdollisuuksia on useita.

Sama on myös lahjojen suhteen, jos lapsi elää yltäkylläisyydessä ja saa paljon lahjoja.

Jaa, kyllä meillä lapset innolla avaat jokaisen kalenterin. Kuvakalenterit ovat heidän mielestään hauskoja, innolla avaavat ja kurkkaavat mikä kuva tulee, legokalenterit avaavat aamuisin innolla nekin, suklaakalenterit saa avata aamupalan jälkeen ja Muumi kirjakalenterin avaavat vuorotellen iltaisina se luetaan iltasaduksi. Eilen ainakin innoissaan olivat ja tänään odottavat myös mikä kirja sieltä tuleekaan.

Enkä usko, että meidän lapset olisivat mitenkään erikoisia/poikkeuksellisia tuossa suhteessa, että pystyvät iloitseman jokaisesta. Itselläni oli lapsena vain suklaakalenteri, joskus sain kuvakalentereita ja ne ei kiinnostaneet pätkääkään, eikä minulla ollut läheskään niin paljon kuin lapsillani. Ja lapseni osaavat iloita kuvistakin, eli ei se yltäkylläisyydessä eläminen (jossa me emme edes elä) tee mahdottomaksi iloita myös puenistä asioista.

-11

Jospa tuossa lapsista olikin hauskinta luukkujen availu, eikä niinkään itse kalenterit?

Olin kerran viettämässä sukujoulua ja n. 5v lapsi sai ainakin parikymmentä pakettia ja hän availi niitä innolla ja kun viimeinen paketti oli avattu, hän oli todella pettynyt ja kyseli uusien pakettien perään ja hän otti lahjakasasta väriliidut ja rupesi piirtelemään ja muut lahjat saivat lojua lattialla, eikä hän niihin paljon kiinnittänyt huomiota, vaikka aikuiset olivat panostaneet niihin paljon.

No kyllä he ovat ihan niistä kuvista innoissaan noissa kuvakalentereissa, miettivät innolla, että mikä kuva mahtaa tulla. Kurja juttu, että sinun sukulainen ei innostunut lahjoistaan. Meillä 6v toivoo eniten yhtä kirjaa ja 4v nuken juttuja. Ovat aina leikkineet uusilla leluillaan ja niitäkään ei ole montaa. Joku isompi lahja jos pyydetään, siihe osallistuu sitten monta ihmistä, mielummin yksi haluttu isompi kuin monta turhaa pientä.

Ollaan sanottu aina, että riittää vaikka se yksi lahja per lapsi tai vaikka suklaapatukka, jos haluaa muistaa, mutta osa isovanhemmista ostaa älyttömästi. En itsekään ymmärrä, että pitäisi olla kaikki mitä lapsi haluaa. Me ostamme yhdet lelut, yöppärit ja pienet suklaarasiat. Muut ostavat jotain, jos haluavat. Olemme pyytäneet monesti lahjaksi vaikka elokuvareissua lasten kanssa, mutta se ei vaan käy, on kuulemma hankalaa ym. Kokemus ja elämyslahjat olisi mielestäni kivempia kuin ainainen tavara.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan  se tilanne vähän ryöpsähtänyt käsistä. Meillä oli yksi yhteinen pahviversio neljän lapsen kesken. Vuorotellen avattiin.

Omallani on nyt taskukalenteri ja kaverin myymä partiolaisten kalenteri. Suklaista ei ole.

Mistä ihmeen pula-ajan neuvostoliitosta sinä olet kokemuksiesi ja tapojesi kanssa tänne tupsahtanut? Mitä teillä syödään päivälliseksi höyrytettyjä sanomalehtiäkö?

No en kyllä katso lapseni kärsivän pulaa. Hänellä on hieno itsetehty (käsityöläisammattilainen täti) kalenteri, jonka taskuun tulee joka aamuksi jotain. Lisäksi sai sitten vielä ostaa sen kaverinsa partiolaisten kalenterin.

Tää on minusta hyvä taso. Kuusi erilaista ei ole.

Sä olet varmaan vasemmistolainen, ja omasta mielestäsi ns. parempi ihminen, kun niin innokkaasti määrittelet mikä on sopivaa ja mikä ei?

No niinhän sinä itsekin määrittelet.

Ei, en ole vasemmistolainen. Talousneuvoksen tytär. Yleensä tuo liiallinen törsääminen on oikeasti merkki wt-taustasta...