Lue keskustelun säännöt.
Tulin yhtäkkiä vihaiseksi ilman kunnon syytä
30.11.2016 |
Niin. Ihan yhtäkkiä. Ehkä sen laukaisi Fb-kommentointi. Harvoin jaksan kirjoittaa mitään, ja nyt sanomiseni ymmärrettiin väärin. Parempi siis olla hiljaa.
Mutta nyt jäi päälle ärsytys. Ihan kuin hetkessä kaikki valoisa näyttäytyy synkkänä, vaikkei liity mitenkään tuohon keskusteluun. Ihan totaalinen MOODSWING.
Mikä auttaisi?
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla ei hormonit ole normaalitilassa?
Vierailija kirjoitti:
Sinulla ei hormonit ole normaalitilassa?
Ens viikolla kuukautiset ;)
Teen ruokaa, jospa verensokeri heittelee.
Joku sai ärsytyksen aikaan. Mihin se liittyy? Joku puolustamisjuttu, epätasa-arvoisuus, vanha kauna, hampaankoloasia, selvittämätön asia, syvemmät tunteet,...? Oletko nälkäinen? Väsynyt? Hormonit heittelehtivät?
Söin.
Syöminen auttoi näkemään syvemmän tason. Aika syvälle osui vanhoihin kaunoihin aivan mitättömän tuntuinen juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljasta meillekin, mikä noin kuohutti vertasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydä pitkä halaus joltain, se auttaa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:lla on hyvä tunneäly.
Kuinka niin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lla on hyvä tunneäly.
Kuinka niin?
Tuskin on, jos Av:lta pitää kysyä tunteiden syitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikaa aikaa pohtia jokaista mielenliikettä.
En usko ollenkaan siihen, että vihastutaan tosissaan ilman kunnon syytä. Syy voi olla tavoittamattomissa, mutta kyllä se siellä on. Itse jatkuvasti tajuan jälkikäteen, mikä kalvoi. Ihmeen usein vain ihmiset tuntuvat uskovan, että tunteet on meille vain riesaksi annettu. Ja jostain syystä nämä ihmiset usein ovat miehiä ja kanssani parisuhteessa...
Kumma juttu, itselle ei ole tullut mieleen pitää parisuhteessa toisen suuria ailahteluja hölmöinä, väärinä tai heikkouden osoituksina. Tuntuu kurjalta sellainen kunnioituksen ja luottamuksen puute, jota uusi mies aina osoittaa, ennen kuin alkaa ajan kanssa arvostaa minua. Ja pelottaa se, miten paljon vaivaa on nähtävä ja selvitettävä niitä tunnesolmuja, ennen kuin tämä arvostus alkaa syntyä.
Voi miehet rakkaat, voisitteko luottaa edes hiukan enemmän?
Mulle käy noin joka päivä. Sitten se vitutus jää helposti päälle eikä meinaa mennä pois. Olen ihan loppu itseni kanssa :(