Onko ketään naista, jonka mielestä parisuhde on huonontunut lasten saannin takia?

No väliaikaisesti ainakin jonkin verran. Lapsi on vielä niin pieni, että vielä en ainakaan suostu uskomaan, että tällaiseksi tämä jäisi. Lapsen syntymän jälkeen ja oikeastaan jo raskauden aikana aloimme jotenkin etääntymään toisistamme. Puhuimme vähemmän toisillemme ja seksi on hävinnyt lähes olemattomiin ja sekin vähä mitä harrastamme ei ole kovinkaan kummosta suoraan sanottuna. Mies on aina vaan töissä ja minä yksin kotona lapsen kanssa. Lapsi on tietysti ihana ja hänen kanssaan sujuu hyvin, mutta mieheni kanssa homma vähän tökkii tällä hetkellä. Ja sanoisin, että se on meidän molempien syytä. Kumpikaan ei juurikaan tee mitään parisuhteen eteen tässä elämän tilanteessa.

Tutkimusten mukaan parisuhdetyytyväisyys keskimäärin romahtaa, kun ensimmäinen lapsi syntyy, eikä se palaa ennalleen ennen kuin nuorin muuttaa pois kotoa.

o/.

Ei koskaan enää lisää lapsia.

Olen toisissa naimisissa, samoin mieheni. Olemme molemmat sitä mieltä, että lapset tuhoavat parisuhteen.

Minä puhun sillä kokemuksella, että olin ekassa avioliitossani 10 vuotta aviossa ennen esikoista. Siitä lähti sitten alamäki. Erittäin hitaasti tosin.

Kaikki naiset? Parisuhdeaika käy vähiin ja lapsenhoito tulee tilalle.

Huonontaa ehdottomasti. Ei ole enää aikaa ja jaksamista toiselle samalla tavalla, arkisista asioista tulee enemmän riitaa (ennen ei tullut lainkaan). Kiinnostus toista kohtaan vähenee. Parisuhde on enimmäkseen arjen järjestelyä lasten myötä.

Ei parisuhde huono ole nytkään, mutta ihan erilainen.

Meillä! Ristiriidat tulevat vanhemmuudesta/vastuusta/kasvatuksesta. Mies lykkää minun vastuulle ja laiminlyö osuuttaan, en siksi arvosta enää ja olen eron partaalla kun suututtaa tilanne eikä keskustelut tuo muutosta. Yhdessä lapsia toivottiin mutta mieskin sanonut, ettei osannut kasvatuspuolta ajatella niin, ei tajunnut mikä työ lapsissa on. Ilman lapsia, "itsenäisinä", tätä ei varmasti olisi.

nosto

Vierailija kirjoitti:

Meillä! Ristiriidat tulevat vanhemmuudesta/vastuusta/kasvatuksesta. Mies lykkää minun vastuulle ja laiminlyö osuuttaan, en siksi arvosta enää ja olen eron partaalla kun suututtaa tilanne eikä keskustelut tuo muutosta. Yhdessä lapsia toivottiin mutta mieskin sanonut, ettei osannut kasvatuspuolta ajatella niin, ei tajunnut mikä työ lapsissa on. Ilman lapsia, "itsenäisinä", tätä ei varmasti olisi.

Ei tajunnut, mikä työ lapsissa on? Miehesi on idiootti.

Meillä! Ja lapset on jo koululaisia. Isäntä vie lapsia harrastuksiin (joo, minäkin kyllä kuskaan) mutta hän jää myös tunneiksi katsomaan esikoisen treenejä, kun minä silläaikaa vietän illan yksin ja laitan nuoremmat lapset nukkumaan. Tänään mies ei edes tullut ensin töistä kotiin vaan jäi suoraan sinne lapsen treeneihin. Nyt olen nuoremmat nukuttanut, mies ei vieläkään kotona. Aiemmin laittoi viestin, että rakastaa mua ja sit soitti ja pyysi saunan päälle. Että varsinaista parisuhteen hoitoa.

Up

Eikö tämä ole tutkittu fakta, että lapset keskimäärin heikentävät parisuhdetta. Mielenkiintoisempaa olisi kuulla, löytyykö sellaisia, joille niin ei ole käynyt.

Up

Meillä parisuhde vahvistui lasten myötä,keskustelemme kasvatusasioista,pidämme lapsivapaata ja puhumme toistemme tarpeista tällöin.yhdessä oltu 25 joista 23 v vanhempina.

Hetkellisesti kyllä.Vauva-aikana ei ollut minkäänlaista parisuhdetta vaan me oltiin kuin työkaverit ja koti oli se työpaikka jossa jaettiin vastuualueet ja riideltiin.Vasta nyt kun lapset on kouluikäisiä tuntuu et ollaan taas lähennetty ja alettu tekee asioita taas yhdessä.Seksiä on nyt yhtä paljon kuin alkuaikoina.Eli voi se kipinä sieltä vielä vuosienkin jälkeen löytyä vaikka ei uskois pahimpina aikoina.

Ei se kaikilla huonone, meillä ainakin parisuhde ollut vahvempi kuin koskaan lapsen syntymän jälkeen :)

En nyt tiiä onko huonontunut, muuttunut ainakin. Toisaalta moni asia kiristää enemmän hermoja, toisaalta joka pikkujuttua ei jaksa edes miettiä. Se vituttaa satavarmasti jos tuntuu että toinen vanhempi luistaa kasvatusvastuusta ja itse saa olla aina se ikävä tyyppi joka pitää jonkinlaista kuria ja järjestystä.