Lue keskustelun säännöt.
Pätkäystävyyttä harrastava entinen ystävä
28.11.2016 |
Surettaa kun olen menettänyt parhaan ystäväni. Löysin hänet vasta n. 7 vuotta sitten, eli päälle kolmekymppisenä. Synkkasi heti täysillä ja oltiin tosi tiiviisti ystäviä. Nyt hän on löytänyt uuden parhaan ystävän eikä mun seura enää kelpaakaan kuin muutaman kerran vuodessa jostain velvollisuudentunnosta, siltä ainakin tuntuu.
Nyt kun mietin mitä tämä ystävä mulle on kertonut niin hänellä on ennenkin ollut samanlaisia pätkäystävyyksiä joiden kanssa ei ole enää tekemisissä. Kylläpä tuon tajuaminen saakin ikäville fiiliksille. Lapsuudenystäviä mulla ei ole eikä juurikaan aikuisiällä hankittuja hyviä ystäviäkään. Kyllä harmittaa :(
Onneksi ootte sentään te <3. Kohta jo 17 vuotta yhteiseloa :D
Kommentit (12)
Mä olen sinkku eikä mulla ole ystäviä. Nyt kun mä olen tätä v'ähän aikaa kelaillut niin kylläpä rupee oikeestaan itkettämään :(. Just nyt tuntuu niin yksinäiseltä
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen sinkku eikä mulla ole ystäviä. Nyt kun mä olen tätä v'ähän aikaa kelaillut niin kylläpä rupee oikeestaan itkettämään :(. Just nyt tuntuu niin yksinäiseltä
-ap
Voih, itke jos se helpottaa. Ei hän mikään ystävä ollut, jos sinut tosta noin vain "vaihtoi parempaan." Miksi ette voisi nähdä kolmestaan? Noh, etköhän muitakin kavereita löydä.
Kiitos kun vastasit <3. Merkkaa enemmän kuin arvaatkaan
Eihän se vissiin ollut oikeaa ystävyyttä. Heillä on yhteiset mielenkiinnonkohteet (suht erikoinen harrastus) joka ei mua kiinnosta. Kaikki niiden aika menee sen parissa, joten ei mua siihen väliin kaivata.
-ap
Halauksia täältä! Me ollaan sun ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Halauksia täältä! Me ollaan sun ystäviä.
Kiitos <3
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä teen tuota samaa kuin ystäväsi. Omalla kohdallani syy on se että kun huomaan jonkun olevan turhan "lähellä" ja tietää musta liikaa niin otan etäisyyttä ja se ystävyys pikkuhiljaa kuihtuu kasaan. Viihdyn paljon yksin ja mua ahdistaa puhua omia henkilökohtaisia asioistani kenellekkään enkä ikinä halua puhua varsinkaan miltä musta mikäkin tuntuu. Ei musta tosiystäväksi ole kenellekkään osaan kyllä kuunnella ja tukea yms mutta millaista tosiystävyyttä sellainen olisi kun toinen ei anna itsestään mitään? Jos ystäväsi on jotain tälläistä kuten minä? Vika tuskin on sinussa:)
Tuntuu varmasti pahalta mutta kyllä siitä yli pääsee. Entäpä jos kertoisit tälle ystävällesi tuntemuksistasi. Siis ei mitenkään negatiivisesti tai toista syyllistäen mutta niin, että kuinka kiva olisi nähdä useammin tms.
Laita vaikkapa jollekin palstalle ystäväilmoitusta, niin eiköhän siihen joku tartu. Voimia!:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulin jo ensin, että olit yksi mun ystävä... mutta hän ei oo sinkku eikä mullakaan ole ilmestynyt mitää uutta ystävää. Yhteydenpito vain lakkasi ensin pikku hiljaa ja sitten melkein kokonaan, koska muutimme eri paikkoihin. Minäkin löysin tämän ystävän päälle kolmikymppisenä ja synkkasi ihan heti yhteen niin voimakkaasti, että kumpikin ihmetteli asiaa aina. Ja kumma, miten olikin niin paljon samanmielisyyttä, vaikka olimme ihan erilaisisssa elämäntilanteissa. Hänellä lapsia, minulla ei jne.
En usko, että syy on lainkaan sinussa. Koeta nähdä niitä toisia kavereita sitten enemmän, jos tämän yksi aiemmin hyvä ystävä ei syystä tai toisesta ole enää kuvioissa. Joskus niin vain käy, elämä kuljettelee. Kaikilla ystävillä on yleensä oma tarkoituksensa elämässäsi, jotkut ovat tarkoitettuja olemaan siinä vain hetken, vaikka sitten sitäkin vahvemmin.. ja toiset ovat vähemmän läsnä, mutta pidempään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainahan sitä sanotaan, että uusia ystäviä löytyy varmasti ja blaa blaa blaa. Mutta moni meistä ymmärtää kyllä, miten tajuttoman vaikeaa ja epätodennäköistä ystävän löytäminen on. Sinulla on oikeus surra tätä asiaa. Minultakin katosi ainoa ystävä, eikä uutta ole löytynyt. On aivan käsittämättömän harvinaista löytää ihmistä, jonka kanssa voi kokea mitään henkistä yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Ainahan sitä sanotaan, että uusia ystäviä löytyy varmasti ja blaa blaa blaa. Mutta moni meistä ymmärtää kyllä, miten tajuttoman vaikeaa ja epätodennäköistä ystävän löytäminen on. Sinulla on oikeus surra tätä asiaa. Minultakin katosi ainoa ystävä, eikä uutta ole löytynyt. On aivan käsittämättömän harvinaista löytää ihmistä, jonka kanssa voi kokea mitään henkistä yhteyttä.
Niin on. Kaikilla on jo tämän ikäisenä perhe ja oma ystäväpiiri, valmis elämä. Ei siihen niin vaan ketään uutta ihmistä mahdu. Se on mun kannalta surullista. Itse olen eronnut ja eron myötä muuttanut. Ei todellakaan ole helppoa löytää uusia ystäviä.
-ap
Kai mä aattelin että joku ois sanonut jotain ystävällistä...
-ap