Mikä ihme serkkuani vaivaa?

Hän ei ole vieläkään pystynyt antamaan minulle anteeksi sitä, että synnyin hänen kannaltaan liian varhain, vaikka olen jo yli 30. Synnyin hänen kannaltaan siinä mielessä liian varhain, että hän pääsi ripille vasta kun olin täyttänyt vuoden joten hän oli liian nuori kummikseni. Hän olisi tahtonut kovasti kummikseni, mutta hänelle selitettiin jo syntymäni jälkeen, että hän on valitettavasti liian nuori, että hän voi päästä vaikka vanhempieni seuraavan lapsen kummiksi ja että ei ole minun vikani, että hän ei voi olla kummini. Kun olin 2-vuotias, sain sisaruksen ja serkkua pyydettiin jo ennen tämän syntymää vauvan kummiksi, mikä ei hänelle kelvannut, koska vauva ei ollut minä jonka kummiksi hän oli päättänyt ruveta. Yhä saan kuulla joka tapaamiskerralla siitä, että kuinka hän on katkera siitä, että hän ei päässyt kummikseni, vaikka hänellä on monta muuta kummilasta. Olen ehdottanut hänelle lapsena, että voisimmehan me sopia, että hän olisi ikään kuin erikoiskummi eli sopisimme, että hän on minun kummini, vaikka ei ollut käynyt rippikoulua, niin hän sai hirvittävän raivokohtauksen. Siis parikymppinen nuori aikuinen saa hirveän raivokohtauksen viattomalle saduista pitäneelle lapselle, joka ehdotti hänelle, että hän voisi olla haltijakummini niin kuin siinä jossain sadussa oli, oliko se nyt Tuhkimossa oli.