Lue keskustelun säännöt.
En ole oikein missään tekemisissä sisarusteni kanssa :/
21.11.2016 |
Toisaalta tuntuu oudolta, toisaalta taas suurimmaksi osaksi ajasta en edes mieti koko asiaa.
Minulla on siis 2 siskoa ja 1 veli, ollaan kaikki alle 30 vuotiaita ja asutaan kaikki 15km säteellä toisistamme, lapsia ei meillä kellään ole ja silti ei ikinä "ole aikaa" nähdä tai "ei vaan oo tullu käytyä"
Kuulumisia kyselen ehkä pari krt vuodessa ja nähdään aina vanhempien luona äitien- ja isänpäivänä ym. Mutta muuten ei kuulu mitään..
Pienenä aina ihmeteltiin kun omat vanhemmat ei olleet nähneet jotain sisarusta vuosiin ja puhuttiin, että ei meille ikinä käy noin...mutta niin vain kävi.
Meistä kaikista kasvoi tosi erilaisia ihmisiä, eikä ole oikein yhteistä puhuttavaakaan kuin ehkä veljeni kanssa. Siskoistani voin sanoa, että en oikeastaan tunne heitä enää ollenkaan.
En tiedä millaista elämää viettävät ja mitä heille tapahtuu..
Toisaalta en ymmärrä miksi väkisinkään täytyisi pitää yhteyttä jos vain ei ole mitään sanottavaa.. Vanhempien kanssa kaikki kyllä pidetään tiiviisti yhteyttä, mutta toisiimme on välit kyllä viileät.
En edes tiedä miksi tämän kirjoitin. Ehkä tuli hieman haikea olo kun aloin miettiä pieniä joululahjoja heille, koska jouluisin kuitenkin kokoonnumme lapsuudenkotiin.
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
Soita niille joskus kännissä? Sanot että otat koiran mukaan jouluna, että voivat kaikki sitten nuolettaa persettään sillä. Eiköhän välit lämpene.
t.Rahikainen
Tää nyt sattui aika hauskasti kun mun veljeä sanotiin nuorena Rahikaiseksi :D :D
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän hyvin mistä puhut, itselläni aivan sama juttu ja olen siitä suruissani. Meillä isoin erottava tekijä on välimatka, jota on pari tuhatta km ja tapaamme siitä johtuen ehkä kerran vuodessa. Olen kuitenkin systemaattisesti alkanut isoimpana sisarena lämmitellä suhteita sisaruksiini, kyselen kuulumisia whatsapissa ja sellaista.
Vähän luulin, että ollaan jotenkin outoja meillä. Minäkään en tunne sisarustani. Meillä on 13 vuotta ikäeroa, välimatkaakin melkein 300 km. Nyt aikuisena toki tuo ikäero ei tunnu miltään, mutta lapsuudessa 13 vuotta on niin paljon, ettei yhteisiä juttuja oikein ollut ja elämänvaiheet ihan erit. Varsinkaan kun itse en ole mikään hoivaajatyyppi ollut, että siinä mielessäkään olisin ollut kovin paljoa perheen iltatähdenstä kiinnostunut, ja kipuilin omaa murrosikääni lisäksi. Myöhemmin minä perustin perheen, sisarus jatkaa siideripissisnuoruutensa elämistä vaikka on kohta kolmekymmentä. Jostain syystä nyt aikuisiälläkään ei lähentymistä ole tapahtunut.
Soita niille joskus kännissä? Sanot että otat koiran mukaan jouluna, että voivat kaikki sitten nuolettaa persettään sillä. Eiköhän välit lämpene.
t.Rahikainen