Miksi lapsia EI kannata tehdä nuorena - tässä oma tarinani

Tuli tuossa Marja Hintikan ohjelmaa Yle Areenasta katsoessa mieleen pohtia sitä, mikä on sopiva ikä lastenteolle, ja ajattelin lyhyesti kertoa oman tarinani. Kommentteja saa laittaa.

Eli, olin onnekas löytyäessäni jo nuorena miehen, jonka kanssa halusin jakaa elämäni ja joka myös oli hyvin lapsirakas. Keskustelimmekin lasten hankinnasta jossakin määrin jo alusta lähtien ja ajankohtaiseksi keskustelu äityi silloin, kun itse olin 20- ja mieheni 21-vuotias. Puntaroimme asiaa n. vuoden verran ja sitten päätimme, että annamme lapsille mahdollisuuden tulla. Perusteina oli meilläkin mm. nämä kuuluisat "nuorena kyllä jaksaa valvomiset", "nuorena kun teette niin sitten ehditte tekemään paljon asioita yhdessä kun lapset ovat isoja" jne.

Lapsia alkoikin sitten siunautumaan nopealla tahdilla ja kolmannen (viimeiseni) synnytin 25-vuotiaana. Vaikka heistä jokaista sydämestäni rakastankin, ja vaikka kaikki onkin mennyt periaatteessa oikeinkin hyvin, olen jälkeen päin ajatellut, että lastentekoa olisi ollut kyllä viisaampi lykätä myöhempään ajankohtaan. Tai siis itse asiassa nyt en kyllä näe yhtäkään järkevää perustetta sille, miksi ihmiset vapaaehtoisesti tekisivät lapsia alle 30 vuotiaina. Keskeiset perusteet ovat - ja edelleen tarkastelen asiaa omasta näkökulmastani ja ymmärrän, että muilla voi olla toisenlaisia ajatuksia/tilanteita nämä:

1. Uskon, että olisin ollut lapsilleni parempi äiti, jos minulla olisi ollut aikaa kypsyä ihmisenä vaikka vielä se kymmenen vuotta lisää ennen esikoisen syntymää.
2. Uskon, että olisin saanut hankittua paremman koulutuksen, jos resursseja ei olisi kulunut niin paljon lapsiperhe-elämään (tiedän toki, että monilla on useampia korkeakoulututkintoja suoritettua lasten ohessa, mutta itselläni ei resurssit tähän riittäneet).
3. Uskon, että olisin päässyt paremmin työelämään kiinni, jos olisin saanut rauhassa kouluttautua.
4. Jälkeenpäin ajateltuna olisi ollut kiva, jos ne reissut ym. oma kiva olisi tullut tehtyä silloin, kun ei ollut vielä vastuuta lapsista. Olen esimerkiksi matkustellut hirvittävän paljon vähemmän kuin yksikään ystävistäni, ja heikkona hetkenä tämä kyllä jopa vähän hävettää.
5. Nyt alkaa olla sitä omaa aikaa, mutta esim. rahaa tehdä kivoja juttuja ei ole, koska kaikki menee teinien harrastuksiin ym.
6. Parisuhde kenites olisi rakentunut hieman erilaiselle pohjalle, jos a. olisimme ensin tutustuneet toisiimme paremmin useampia vuosia ja b. parisuhdetta olisi ollut mahdollista hoitaa enemmän yhdessä.
Lähes kaikki kaverit ovat täysin eri elämänvaiheessa ja tämä kyllä vaikuttaa sosiaalisiin suhteisiin (kuten myös vaikutti silloin, kun itsellä oli jo lapset ja kaverit oli vielä hurvitteluvaiheessa).

Tällaisia ajatuksia minulta. Omasta kokemuksestani viisastuneena aikonkin kyllä omille lapsilleni suositella lisääntymistä siinä vaiheessa, kun vähän on kokemusta jo muustakin elämästä.