Lue keskustelun säännöt.
Olemmeko me kaikki oikeasti sama sielu?
14.11.2016 |
Miettikää jos me kaikki synnytään täsmälleen samalla sielulla, itsetietoisuudella tai miksi sitä syvintä itseä haluammekaan kutsua.
Meidän ei tarvitse haluta syntyä uudelleen toisessa ruumiissa tai eri lajeina, koska me jo nyt synnytään täsmälleen samanlaisina "minuina", emme siis erottaisi itseämme samaksi minäksi, jos syntyisimme uudestaan, sillä me kaikki olemme jo samoja.
Sen minän ympärille on vain jokaiselle lisätty erilaisia juttuja: ulkonäkö, luonne, älykkyys, ajattelutapa, muistot, kaikki.
Ehkä ei edes ole mitään ominaisuuksistamme erillistä minää, mutta jos on, miten se voisi olla toisella ihmisellä erilainen kuin toisella? Tai edes toisella eläimellä? Onko eläimiä, jotka eivät tiedä olevansa olemassa? Ehkä niiden "minänsä" olisi erilainen (koska sitä ei ole), mutta me jotka tiedämme olevamme olemassa, olemme samaa minää, tai emme samaa, mutta niin samanlaisia, ettemme pohjimmaltamme ole erillisiä, vaan toistemme täydellisiä kopioita. Tunnemme olemisemme kokonaisuutena erilaiseksi, mutta jos poistamme kaiken minämme ympäriltä luonnettamme ja muistojamme myöten, jääkö kaikille jäljelle jotain sellaista, mikä on kaikilla täsmälleen samaa?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon, että kaikki ovat mitä ovat, ja rakkaus määrittää meitä varmasti kaikkein eniten. Rakkauskin voi olla samaa, mutta olen myös huomannut jotenkin, että se on erilaista. Elämässä ei välttämättä ole mitään tai edes missään, mutta täällä minä ainakin nyt olen jossakin muodossa, ja mietin liikaa, että eksyin tänne. Elämä voi olla jostain syystä vaikeaa. Ja hyvä on olla oikeasti myös erilainen.