Minun sunnuntai

Kiukuttelin äsken noin 3½ tunnin ajan äidilleni tekemisen puutteesta, ahdistuksestani sekä rahahuolista joihin ei ole edes varsinaista syytä. Näin jälkikäteen ajateltuna minua hävettää koko asia, sillä hänellä on omiakin ongelmia ja minä olen aikuinen ihminen. Onneksi en sentään kehdannut puhua suurimmasta ahdistuksen aiheesta, eli naisettomuudesta.

Eilen kävin kävelyllä eräässä puistossa, jossa vietin aikaa entisen tyttöystäväni kanssa huhtikuussa 2015. Kävin myös hänen koulunsa pihalla, nyt kun on sunnuntai eikä siellä ollut ketään.

Nyt kuuntelen itkien tätä kappaletta, joka soi silloisen autoni radiosta 9.4.2015 kun olin matkalla kotiin ensitreffeiltä tämän tytön kanssa.

Minulla on ihan hirveä ikävä tätä tyttöä, tai ainakin sitä kuvaa jonka olin päässäni muodostanut hänestä. Luulin että meidät oli luotu toisillemme, sillä ymmärsimme toisiamme niin hyvin eikä hiljaisia ja kiusallisia hetkiä tullut koskaan. Kuitenkin hän jätti minut ilman tarkempaa syytä kun olimme seurustelleet 16 päivää.

En varmasti koskaan tule enää kokemaan aitoa teinirakkautta ja pääsemään poikuudestani eroon jollekin tytölle/naiselle joka on kanssani samalla viivalla. Sen sijaan elämäni on tulevan 60 vuoden ajan pelkkää kuoleman odottelua ja menetetyn nuoruuden surkuttelua.