missä kulkee raja työssäkäymisen ja terveydentilan huonontumisen välillä?

Päivä kerrallaan.

Mitä järkeä pahentaa vaivoja jos työstä tulee kipeämmäksi?

Itse pitää tietää oma vointinsa. Ei sitä työtovereilta kysellä, eivät he ole vastuussa sinusta. Jos olet sairas, menet lääkäriin. Jos et selviydy töistä, etsit sellaista työtä mistä selviät. Luovuttaminen ei tarkoita aina häviämistä, joskus se on terveen järjen käyttöä että ymmrtää omat rajansa. Muut eivät sinun rajoituksiasi voi tietää.

Sitähän tässä ajan takaa että itse tiedän ne rajat. Tuntuu vaan että saan syytöksiä ja päivittelyä päälleni jos jätän työni.

Jos olet usein väsynyt, et jaksa enää kotona puuhailla niin paljon kuinnhaluaisit, työ imee kaikki mehut sinusta. Jos joudut usein nappailemaan särkylääkkeitä kipuihin ja särkyihin, uni on katkonaista ja huonoa. Sairastat usein virustauteja. Työasiat pyörivät mielessä vapaa- aikanakin. Joo, ei kannata kyllä,useita vuosia uhrata työlle, jok ahuonontaa elämänlaatua, kannattaa etsiä vaihtoehtoja.

Vierailija kirjoitti:

Sitähän tässä ajan takaa että itse tiedän ne rajat. Tuntuu vaan että saan syytöksiä ja päivittelyä päälleni jos jätän työni.

Älä yritä miellyttää muita. Minä yritin pitkälle aikuisikään saavuttaa äitini minulle asettamia tavoitteita, että hän vihdoin rakastaisi minua yhtä paljon mitä veljeäni. Sitten valitettavasti jouduin rikkomaan kulissit, lopettamaan opiskelut, lopettamaan parisuhteen, menemään yksinkertaiseen matalapalkkaiseen työhön, koska muuhun minusta ei ole. Äidilleni se oli todella vaikeaa; mikset voinut vain mennä naimisiin, rakentaa omakotitaloa, kasvattaa kahta täydellistä lasta samalla kun luot uraa korkeakoulutettuna... Niinhän äitinikin teki.

Olet vain yksi ihminen. Et voi toteuttaa kaikkien toiveita. Ehkä et kenenkään. Yritä keskittyä omaan jaksamiseesi ja omaan pystymiseesi. Jos et kelpaa muille, ei voi mitään. Ei se työ kuitenkaan ole sinun elämäsi, elämä on se mitä eletään kaukana töistä. Töissä käydään pakosta, jos olisi rahaa ilman töitä ei töitä tehtäisi.

Tietysti väsynkin mutta se on toinen juttu.

Kroppa tekee tenän.

Mutta mä nyt katson vielä miten tässä käy.

Vielä ei ole varaa hoitaa itseään.

Jos päätät lopetta työt sillä perusteella että "kroppa ei kestä" niin omahan on kroppasi ja asiasi. Jos sitten työt lopetettuasi olet hakemassa jotain tukea, kuten esim. peruspäivärahaa tai ansiosidonnaista, on se sitten jo vähän muidenkin asia. Niiden ainakin, jotka tukea sulle maksavat.

Välttääksesi karenssin, pitää sun toimittaa työkkärille hoitavalta lääkäriltäsi todistus, jossa hän yksiselitteisesti toteaa, ettet terveyttäsi vaarantamatta voi jatkaa nykyisessä työssäsi.

Huomaa siis, että todistuksen pitää yksiselitteisesti ja ilman tulkintoja todeta, että sulla menee terveys ja henki, jos tuossa työssä vielä jatkat.

Mitkään "ei suositella pitkiä aikoja siesallaan/istaallaan/yötyötä" eivät ole mitään todistuksia. Ne on vaan lääkärin kirjoittamia suosistuksia, joita voi lueskelle jos on aikaa. Karenssilta semmoiset diipadaapaa-lausunnot ei pelasta.

Sitten tullaankin siihen, että mistä löytää lääkäri joka osaa ennustaa noin tarkasti tulevaisuutta? Siinäpä se homma onkin. Aika harva lääkäri suostuu kirjoittamaan vaadittavaa todistusta. Ellei ole kyse aivan selvästä tapauksesta.

Monet vaan tahtoo olla niitä potilaita että "musta tuntuu, että ei selkä kestä" . Sitten kun tutkitaan niin mitään ei löydy. Ei tule myöskään lääkärinlausuntoa jolla karenssista pääsisi.

Että tutki tarkkaan tilanteesi ja arvioi että mikä kannattaa ja mikä ei. Millaista laatua sairautesi on ja minkä takia työsi sitä huonontaa? Onko työpaikalla tehty järjestelyjä, joilla kuorimitusta voi keventää?

Ennenkuin alat lopareita ottamaan, ota yhteyttä työterveyteen ja kartoita sieltä kaikki muut mahdollisuudet helpottaa työntekoasi  ensin. Sitten lääkärille ja ehkä, sitten vasta irtisanoutuminen.

Mulla oli tätä vaivaa jo kolme ja puoli vuotta sitten ja toinen kohta kropasta leikattiin sinä vuonna.

En vaan voinut tietää että kroppa reagoi näin enkä tiennyt että työssä on raskaampia vetämisiä, kärryjen työntämistä ym.

Jos ystäväsi sättii sinua siitä, ettet ole työkykyinen, niin eihän hän mikään ystävä ole. Hankkiudu eroon moisesta myrkyllisestä ihmisestä. Työssäkäynti särkylääkkeiden voimalla ei onnistu pitemmän päälle, se vahingoittaa elimistöä.

Minulla on sydämen vajaatoiminta, se ei näy mitenkään päälle päin, mutta en vain aina jaksa tehdä kaikkea sitä mitä terveet ihmiset. Useimmat ihmiset kyllä ymmärtävät, kun sanon etten jaksa.

Niin. Onneksi en tämän enempää hehkuttanu uutta työtäni. Pitää vaan miettiä mihin sovellun.

Moittikoon sitten joku jos luulee tietävänsä paremmin.

Pystyn kävelemään vain kävelykeppi tukenani, portaissa en pysty liikkumaan lainkaan. En ole vielä edes leikkausjonossa, vaikka se tilanne on tulossa. Käyn normaalisti töissä, syön tarvittaessa särkylääkettä. Sairauslomasta ei ole apua, koska sairaus sellainen, että se etenee, lepäsin tai en.

Millä ap ajatteli elää odotellessaan tilanteensa paranemista?

Eihän se itsestään parane. Täytyy mennä lääkäriin jos sitä kautta tutkittaisiin.