Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu turhalta hakea työpaikkaa, kun tietää, ettei sitä saa kuitenkaan
11.11.2016 |
Tähän pisteeseen sitä on nyt sitten tultu, että mitään ns. kunnon paikkaa ei edes innosta hakea, kun tietää, ettei sitä saa kuitenkaan. Järki kuitenkin sanoo, että pitäisi hakea, kun ilman hakemista sitä ei ainakaan saa.
Nyt olisi taas tosi kivan oloinen paikka avoinna, mutta tuntuu todella vaikealta hakea. Kannattaako edes turhaa stressata ja herätellä toiveita ja nähdä sitä hakemuksen tekemisen vaivaa...
Kyllästyttää jo kotona oleminen, mutta kyllästyttää tuo turhien hakemusten lähtteleminenkin.
Kommentit (26)
Tiedän tunteen. Olen lähettänyt varmaan satoja hakemuksia ihan joka paikkaan jonne vähääkään voin hakea. Yksi kymmenestä ehkä vastaa jotain. Koskaan en ole edes haastatteluun päässyt. Mua turhauttaa, en viitsi enää edes hakea. Olisin tosi hyvä työntekijä ja nopea oppimaan, mutta koska olen nuori eikä mulla ole paljoa kokemusta niin ei mua tietysti oteta. Ei sitä työtä kotiinkaan tuoda mutta luovutan pian työnhaun suhteen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus se tärppää. Jos ei yritä, ei saa mitään. Ja ihanoikeasti voi käydä myös niin, että tarjotaankin jotain muutakin paikkaa kuin sitä, mitä hait. Hakemalla sitä avointa paikkaa haet samalla myös firman piilotyöpaikkoja.
Tuota en ole tullut koskaan ajatelleeksikaan.
Pitäisi vain jostain saada kaiveltua se positiivisuus ja innostuneisuus, että se heijastuisi hakemukseenkin.
ap.
Yritä pitää yllä edes jonkinlaista hakemisrutiinia, vaikka uskonpuute iskisikin. Rutiinihakemus on parempi kuin ei hakemusta lainkaan. Epätoivoisia kausia tulee kaikille työnhakijoille, mutta ne menevät myös ohi ja sitten on helpompi taas panostaa enemmän, kun on jo rutiini kuitenkin pyörinyt koko ajan. hKyllä se parempikin päivä on vielä tulossa!
Tuttu juttu. Olen lähettänyt useita hakemuksia ja vapaamuotoisiin hakemuksiin en ole saanut vastausta koskaan mistään. Yhteen soitin hakemuksen lisäksi, ei vastausta, jäi harmittamaan kun olisi ollut mieluinen työ. Yhteen täytettävällä lomakkeella haettavaan paikkaan ja yhteen puhelinsoitolla haettavaan paikkaan sain kutsun työhaastatteluun ja niistäkin tuli jälkeenpäin perusviesti "Valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun..." ihan sen perusteella että olin jännittynyt haastatteluissa, ei sellainen voi hyvä työntekijäkään olla.
Tiedän tunteen, ap!
Senkin takia se masentaa kun tietää, ettei kaikkia hakemuksia aina viitsitä edes lukea. Eikä useinkaan työpaikkaa saa se pätevin vaan paikan saa aivan muilla perusteilla. On tosi vaikea parantaakaan mitään työhaussaan, kun syyt miksi ei saanut paikkaa, ovat sellaisia joille ei itse voi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samat fiilikset täälläkin. Nytkin muuten pitäisi laatia hakemus, mutta eksyin tänne...
Tympäisee laittaa sydänverellä tehty, innostunut hakukirje ja googlailla paikkaa ja sen arvoja, kun kuitenkin sieltä tulee viikkojen kuluttua laimea ei kiitos, hakijoita oli 152 etkä ollut nyt haastatteluun kutsuttujen joukossa. Minäkin olisin nopea oppimaan ja tulen hyvin toimeen paikassa kuin paikassa. Ja just tuli täyteen vuosi työttömyyttä... Hakemuksia olen vuoden aikana laitellut kymmeniin paikkoihin. Yksi videohaastattelu on tullut, mutta en kai sitten ollut tarpeeksi hyvä.
Täytyy tästä sitten alkaa sitä hakemusta tehdä.
Tsemppiä kaikille työttömille, eiköhän tämä taloustilanne tästä ala parantua.
Aapeen olisi syytä uudelleenkouluttautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen pystynyt hakemaan neljään paikkaan viimeisen puolen vuoden aikana. Hain töitä jo ennen edellisen työni loppumista enkä ihan vielä ole valmis ottamaan mitä tahansa työtä vaan - kuten varmaan kaikki - haluaisin oman alani töitä, tai edes lähelle sitä osuvia. Ei vaan ole mitään auki missään. Olen lähettänyt avoimia hakemuksia kaikkialle mihin vain suinkin voin, mutta niistä ei koskaan kuulu mitään. Niitä tuskin edes käydään koskaan läpi. Varmaankin vain imagosyistä sellaisen lähetysmahdollisuus laitetaan nettisivuille.
Vierailija kirjoitti:
Aapeen olisi syytä uudelleenkouluttautua.
Näin teinkin, mutta eipä se tuonut helpotusta, koska nyt olen vastavalmistunut (reilu vuosi sitten) ilman kokemusta. Se kai se suurin ongelma onkin, ettei niitä paikkoja saa.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En sitten aloitakaan omaa vastauksia noilla sanoilla, jotka ovat toistuneet tässä ketjussa jo moneen kertaan.
Älä kuitenkaan jätä hakematta. Eihän sitä koskaan tiedä, mikä on se paikka, johon olisi ainoa hakija, tai jälkikäteen sanotaan " miksi et hakenut, olisit varmaan tullut valituksi". Tämä jälkimmäinen tapahtui omalla kohdallani 1990-luvulla.
Nyt on tavallisempaa se, että haen paikkaa johon tiedän olevani taatusti ansioitunein hakija. Odottelen haastattelukutsua ja sitten luen lehdestä, että siihen on valittu joku muu. Haastatteluun ei kutsuttu siksi, että ne päättäjät eivät olisi erehtyneet vahingossa valitsemaan siihen minua, kun paikka oli jo sovittu tietylle henkilölle. Tai olisihan minun pitänyt ymmärtää se jo työpaikkailmoituksesta, kun siinä ei ollut mitään tavanomaisia kyseiseen tehtävään liittyviä vaatimuksia tai "arvostamme erityisesti"-mainintoja.
Minä ole uudelleen-, lisä- ja täydennyskouluttautunut. Aiemmin sain sen ansiosta sentään pätkätöitä, mutta nyt en enää niitäkään.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Olen lähettänyt varmaan satoja hakemuksia ihan joka paikkaan jonne vähääkään voin hakea. Yksi kymmenestä ehkä vastaa jotain. Koskaan en ole edes haastatteluun päässyt. Mua turhauttaa, en viitsi enää edes hakea. Olisin tosi hyvä työntekijä ja nopea oppimaan, mutta koska olen nuori eikä mulla ole paljoa kokemusta niin ei mua tietysti oteta. Ei sitä työtä kotiinkaan tuoda mutta luovutan pian työnhaun suhteen..
Minun ongelmani on täsmälleen päinvastainen. Ikää on 50+ ja työkokemusta ja pätevyyttä sen verran, että ei mennä alimmissa palkoissa. Ei ole enää varaa köyhillä kunnilla ottaa näin kallista työntekijää...
Nyt jään sitten odottamaan, millä perusteella joku 35-vuotias jätetään valitsematta, kun ei ole liian nuori eikä liian vanha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopetin työt kuukausi sitten enkä ole tehnyt vielä yhtään hakemusta. Olen järjettömän uupunut koko edeltävästä vuodesta ja pelkkä arjen pyörittäminen vaikka lapsi onkin tarhassa tuntuu tässä tilanteessa vaikealta. Olen töissäkäydessäni paljon aikaansaavampi, nyt en viitsi edes urheilla. Paljon pahaa mieltä jäi vaivaamaan ja itsetunto on matalalla.
Tänään piti aloittaa työnhaku, mutta nyt on lapsi kuumeessa.
Jotenkin helpottaisi jos työpaikalta olisi tullut jokin anteeksipyyntö, mutta en usko sitä koskaan tulevan.
Millaisilla todistuksilla te oikein olette opiskelleet, ettette mitenkään saa töitä? tottakai jos ne koulut mennään niin ja näin niin ei varmasti heti töitäkään saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Olen lähettänyt varmaan satoja hakemuksia ihan joka paikkaan jonne vähääkään voin hakea. Yksi kymmenestä ehkä vastaa jotain. Koskaan en ole edes haastatteluun päässyt. Mua turhauttaa, en viitsi enää edes hakea. Olisin tosi hyvä työntekijä ja nopea oppimaan, mutta koska olen nuori eikä mulla ole paljoa kokemusta niin ei mua tietysti oteta. Ei sitä työtä kotiinkaan tuoda mutta luovutan pian työnhaun suhteen..
Minun ongelmani on täsmälleen päinvastainen. Ikää on 50+ ja työkokemusta ja pätevyyttä sen verran, että ei mennä alimmissa palkoissa. Ei ole enää varaa köyhillä kunnilla ottaa näin kallista työntekijää...
Nyt jään sitten odottamaan, millä perusteella joku 35-vuotias jätetään valitsematta, kun ei ole liian nuori eikä liian vanha.
Olen juurikin tuon 35v, mutta kun ei ole sitä kokemusta. Tai en tiedä sitten onko edes se kokemattomuus se pääsyy, kun koskaan ei saa mitään palautetta. Näin olen kuitenkin olettanut.
Täytyy alkaa vain nyt tsemppaan ja kaiveleen sitä uskoa esiin.
ap.
Joo, kyllä se turhauttaa.
Itsellänikin vuosi työttömyyttä takana. Kokemusta ja koulutusta takana parikymmentä vuotta.
Itse olen päässyt kyllä haastatteluihin ihan kivasti, mutta sepä vasta masentaakin. Kerta toisensa jälkeen laittaudut, perehdyt, mietit järkevää vastausta kysymykseen "no mitä sitten koet heikkoudeksesi arvioiden tätä kyseessä olevaa tehtävää"… Parhaimmillaan olen ollut sillä toisella kierroksella kolmen joukossa. Sydän meinaa pysähtyä, kun sähköpostiin pamahtaa kuitenkin se "kiitos mielenkiinnostasi yritystämme kohtaan, valintamme ei tällä kerralla kohdistunut sinuun" -viesti.
Kun haen assarin paikkoihin, en pääse edes haastetteluun, koska olen liian pätevä. Vaikka tekisin hyppien kirkuen vaikka osa-aikaisena assarin hommia.
Piilotyöpaikoista olisi yhtä ja toista sanottavaa…Avoimia hakemuksia on luonnollisesti lähtenyt kymmeniä ja kymmeniä. Useimmista ei ikinä kuulu yhtään mitään, mutta noin viiden kanssa olen päässyt palaveriin/lounaalle/puhelinyhteyteen. He ovat olleet kiinnostuneita, mutta kun "ei ole" on ainoa mitä voivat tarjota, niin...
Verkostot on koluttu tietty läpi jo alkuvaiheessa, nyt jo hävettää myöntää, että täällä mä vaan edelleen etsin työtä.
Eilen olin puhelinmyyntifirman infossa. Kaikki kontaktoidaan ja kutsutaan haastatteluun huomisen aikana. Vielä ei ole puhelin soinut. En siis vissiin kelpaa edes puhelinmyyjäksi. "Kato kun sulla on tota kokemusta vähän eritasoisiin tehtäviin"
Ai niin, muistinko sanoa, että olen 45-vuotias nainen. Eli työmarkkinoiden toiseksi alinta sakkaa. Alempana ovat 50 vuotta täyttäneet.
Vierailija kirjoitti:
Millaisilla todistuksilla te oikein olette opiskelleet, ettette mitenkään saa töitä? tottakai jos ne koulut mennään niin ja näin niin ei varmasti heti töitäkään saa.
Ei se siitä ole kiinni. Minulla on loistavat todistukset kaikista opinnoistani, työkokemuskaan ei ole aivan nolla ja hakemuksia ja cv:tä kävin viilaamassa jossain typerällä ja turhalla työnhakukurssilla. Minun vikani on ikä - olen vain liian vanha. Enää reilut 20 vuotta eläkeikään - onhan sellainen toki jo aivan ikäloppu.
Minulta ei sitä paitsi koskaan ole kysytty missään todistuksien arvosanoja. Niillä ei ole monestikaan mitään merkitystä, kunhan on vain tutkinto.
ihan turhaa tuota opiskelu kommenttia alaspeukutetaan, ei kukaan järkevä työnantaja palkkaa henkilöä, joka ei ole edes kouluun panostanut, vaan palkkaa mielummin ne, jotka ovat.
Minä olen 41 ja edelleen haen työkokemusta. Pelkkiä määräaikaisia pätkähommia tehnyt valmistumisen jälkeen. Mitään vikaa minussa ei kai muuten ole, kaikki työnantajat kun ovat luopuneet pitkin hampain ja valitelleet, kun ei ole määrärahoja palkata edelleen.
Todistukseni ovat erinomaisilla arvosanoilla ja etsin töitä laajalla skaalalla. Silti minusta ohi menee assarin töissä tradenomit ja toisaalta oman alan harvoissa avoimissa paikoissa he, joilla on jo pitkälti työkokemusta (oletan?).
Ihan ilmaiseksi en ole innostunut töihin menemään, koska olen joskus sitäkin kokeillut ja todennut, että pelkkää hyväksikäyttöä oli. Jotakin palkkaa kuitenkin tahdon työnteostani, vaikken mitään hirmusummia pyydäkään.
Vierailija kirjoitti:
ihan turhaa tuota opiskelu kommenttia alaspeukutetaan, ei kukaan järkevä työnantaja palkkaa henkilöä, joka ei ole edes kouluun panostanut, vaan palkkaa mielummin ne, jotka ovat.
Jaa-a. Olet varmaan vielä opiskelija ja kovin nuori.
Olen 45-vuotias, ikinä, ei edes harjoitteluissa eikä kesätöissä aikanaa multa ole kysytty todistuksia tai arvosanoja.
Yhden kerran aikaa sitten kysyttiin gradun aihetta. Silloinkaan ei kysytty arvosanaa.
Hain syksyn yhteishaussa yhteen koulutukseen ja jouduin todella pinnistelemään muistiani, että missä mulla mahtaa olla ylioppilastodistus ja tutkintotodistus yliopistosta. Löytyihän ne pölyttyneinä siististi kansiosta. Pariinkymmeneen vuoteen en ole tarvinnut kumpaakaan.
Mutta tottakai varmaan jo olemuksesta ja muusta näkee, ketkä ovat panostaneet kouluun ja muuhun. Ei 16-vuotiaaltanikaan kysytty yhtäkään todistusta kesätöihin hakiessaan, mutta CV kyllä piti olla ja siellä oli plussana kaksi kunnollista TET-paikkaa, isoskoulutus ja isosena toimiminen ja kielitaito harvinaisessa mutta tuiki tarpeellisessa kielessä, niin paikka irtosi.
Joskus se tärppää. Jos ei yritä, ei saa mitään. Ja ihanoikeasti voi käydä myös niin, että tarjotaankin jotain muutakin paikkaa kuin sitä, mitä hait. Hakemalla sitä avointa paikkaa haet samalla myös firman piilotyöpaikkoja.