Lue keskustelun säännöt.
Jatkuvaa riitelyä 9v pojan kanssa puhelimella pelaamisesta ja puhelimen selaamisesta
06.11.2016 |
9v poika ruikuttaa koko ajan, että pitäisi pelata Pokemonia, jankuttaa siitä ihan koko ajan. Pojalla on peliajat, silloin saa pelata, loppu aika on jatkuvaa pokemonhahmoista puhumista ja pelaamisen kärttämistä. Peli ei ole hänen omalla puhelimellaan, saa ko. puhelimen silloin, kun on peliaika.
Minulla ja miehelläni (pojan isällä) on hermot aivan loppu pelaamisen ruikuttamisesta. En jaksa kuulla sanaakaan pelistä tai pokemon hahmoista.
Peliaikaa on ollut la ja su 2 tuntia. Sen jälkeen kun on pelannut, alkaa pahin kärttäminen ja pelaamisesta jankuttaminen. Kaikki viikonloput menee Pokemonista riitelemiseen. Nyt päätimme, että seuraavaan kahteen viikonloppuun ei pelaa yhtään.
Onko muilla tällaista jatkuvaa riitelyä pelaamisesta ja puhelimen käytöstä?
Minulla menee niin hermot tähän. Lopulta riitelemme miehen kanssa, kun kumpikaan ei jaksa tätä tilannetta.
Kommentit (10)
Sama juttu. Jatkuvasti pitää riidellä puhelimen käytöstä. Koko ajan pitää kieltää ettei saa ottaa puhelintaan. Käyttäisi kaiken aikansa puhelimen räpeltämiseen ja pelaamiseen.
Puhelin on ollut joskus 2 kk pois, heti kun sai sen, alkoi samat riidat.
Pitäisikö ottaa puhelin kokonaan pois? Elämä olisi niin paljon helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pokemon on kyllä tosi erilainen peli verrattuna muihin peleihin. Itsekin pelaan ja pelaaminen tapahtuu siis niin, että ohjelma on auki taskussa sillä välin kun lenkkeilen ja aina välillä käyn pyöräyttämässä pokestopit auki.
Eli varsinaisesti kahden tunnin peliajasta "oikeasti pelaisin" ehkä 20 min.
Miksi olette niin tiukkoja? Oletteko tutustuneet peliin vai vaan päättäneet että kaikki pelit on huonoja? Miksi ei ulkoillessa saa olla pokemon matkassa?
Ulkoillessa pelkän puhelinruudun tuijottaminen ei ole kunnon ulkoilua, siinä ei havainnoida ympäristöä. Eletään voimakkaasti virtuaalitodellisuudessa, ei reaalimaailmassa.
Miksi ihmeessä aikuisten pitää kinata 9-vuotiaan kanssa mistään pelaamisesta? Aikuisen velvollisuus on lasten hyvinvoinista ja turvallisuudesta huolehtiminen ja ikävä kylllä siihen kuuluu myös älyttömän pelaamisen sääntely. Isä ja äiti määritelkööt pelaamisen rajat ja pitäkööt niistä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Ulkoillessa pelkän puhelinruudun tuijottaminen ei ole kunnon ulkoilua, siinä ei havainnoida ympäristöä. Eletään voimakkaasti virtuaalitodellisuudessa, ei reaalimaailmassa.
Onko kaupungissa ulkoilu ulkoilua? Aika vahvasti ollaan rakennetussa ympäristössä eikä todellisessa luonnossa ulkona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ne lapset niin tee, että kävelisivät lenkkiä ja pitäisivät puhelinta taskussa ja katsoisivat sitä 20 min välein. Lapset juoksevat puhelinruutuja 100% ajasta tuijottaen, eivät näe eivätkä kuule muuta kuin pelin, aiheuttavat itselleen vaaratilanteita liikenteessä. Ei ole verrattavissa aikuisten pokemonin pelaamiseen.
On kyllä tiukat rajat, miten olisi jos vähän höllentäisitte? Saako lapsi pelata viikolla ollenkaan? Jos ei, niin eipä ole ihme jos koko ajan mankuu peliä pelattavaksi.
Omassa lapsuudessa 80-90-luvulla saatiin pelata just niin paljon kun mieli teki (Commodore+nintendo). Toki pelit meni pois heti kun äiti käski. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole määritetty pojalle peliaikoja eikä pelaamisesta tehty "isoa juttua". Niin kauan kuin hoitaa koulun hyvin ja omat tehtävänsä, kaikki kunnossa. Jos tötöilee, rangaistukseksi joutuu luovuttamaan älypuhelimensa hölmöilyn laadusta riippuvaksi ajaksi ja on kotiarestissa. Kaksi kertaa kahden vuoden aikana on joutunut tämän rangaistuksen kärsimään. Ei roiku puhelimella älyttömiä aikoja. Harrastus vie paljon aikaa, touhuaa pihalla kavereiden kanssa tai vietetään aikaa yhdessä ulkoillen, luetaan, tykkää kokkailla yms. Eli minun teoriani on, että tappelu loppuu parhaiten siten, että lakkaa vouhottamasta siitä pelaamisesta, antaa lapselle vastuuta ja järjestää muuta mielekästä puuhaa. Tai miksi et lähtisi pojan kanssa yhdessä pokemonjahtiin?
Jo useampi vuosi sitten, kun omat lapseni olivat pienempiä, muistuteltiin älypuhelimien, netin, somen jne vaarallisuudesta ja koukuttavuudesta.
Ystävien lapsilla ja sukulaislapsilla oli tarkoin määritellyt peliajat suositusten puutteessa, omillani ei ollut mitään.
Mites kävikään? Peliaikalapset odottivat seuraavaa peliaikaansa, eivätkä 12 tuntiin muuta miettineetkään kuin seuraavia pelitaktiikoita seuraavalle kahden tunnin peliajalleen.
Omani saivat pelata mielensä mukaan, ja alkuun muuta ei tehtykään. Koskaan ei pelaamista estetty eikä rajattu ja kuinkas kävikään? Omat lapset pelaavat tunnin, jos sitäkään päivässä ja tekevät kaikkea muuta muun ajan.
Ystävien lapset odottavat peliaikaansa ja -vuoroaan koko hereilläolonsa ajan. Määrittävät ulkoilunsakin peliajan puitteisiin.
Tutulta kuulostaa, ja hyvät neuvot olisivat tarpeen. Meillä ei pelata Pokemonia, mutta muuta kyllä. Hirvee riippuvuus pelaamiseen ja kännykkään pojalla, ja riitelyyn menee aikaa ja kaikkien hermot.