Turvaton olo ja ahdistuneisuus

Olen parikymppinen nainen (lähemmäs 30)

Olen kärsinyt mt-ongelmista pienestä lapsesta lähtien

minusta kasvoi ahdistunut lapsi kun kotona oli turvatonta ja kaverisuhteetkin lähinnä kiusaamista ja ulosjäämistä.

15-22 vuotiaana elämän täytti syömishäiriö ja elin kaikkea muuta kuin tässä todellisuudessa

nyt olen tervehtynyt sh:sta mutta ongelmat jatkuvat. valmistuin keväällä ja olen sen jälkeen ollut vain kotona.
minulle ehdotettiin kuntouttavaa työtoimintaa mutta ahdistuksen vuoksi en pystynyt menemään vaikka työhönvalmentaja olisi tullut hakemaan kotoa asti. olen hirveän surullinen tästä. pelottaa että seuraava askel on sairauseläke.

en halunnut sairastaa koko ikääni. en ymmärrä miksi minusta tuli tällainen pelokas aikuinen joka ei uskalla edes kotoaan lähteä mutta yhtälailla tuntuu että kotiin tukehtuu. kaikki seisoo paikoillaan koska minä kieltäydyn avusta pelkojen ja ahdistuksen vuoksi. kohta kukaan ei jaksa enää auttaa minua, minut leimataan toivottomaksi tapaukseksi. olen hirveä pettymys kaikille ja erityisesti itselleni. ei tämä ole ihmisarvoista elämää. kököttää vain kotona yksin sisällä hamaan vanhuuteen asti. varmasti minusta tulee myös sairas vanhus ja kuolen ennenaikaisesti ellen tapa itseäni jo ennen

vanhempani ovat kyllästyneet kuuntelemaan ongelmiani. jos soitan, tulee hirveä kiire lopettaa, kukaan ei halua puhua kanssani. pelkään että olen kohta taas sairaalassa pakkohoidossa. tuntuu että tilanne tekee minut hulluksi ja työkokeilusta pois jääminen tuntuu kuin kuolemantuomiolta ja hei, sehän oli minun valinta.

ystävät katoavat myös

minulla on hirveän yksinäinen ja turvaton olo täällä