Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Joskus kannattaa palkata se hiljainen, ujo ja surullisen näköinen nuori
01.11.2016 |
Aivan ihana juttu, tulin niin hyvälle tuulelle tästä:
"Vuosi sitten yhteen niistä pienistä ruokakaupoista, joita on siroteltu kävelyreittieni varrelle, palkattiin töihin nuori tyttö.
Tyttö oli pienikokoinen, ja hänellä oli ohuet, mustaksi värjätyt goottihiukset hiirenhäntälirulla niskassa. Hän ei nostanut koskaan katsettaan, ei edes nostellessaan purkkeja ylähyllylle, saati sitten kassalla.
Hänen silmiensä ympärillä oli paksu kajaalirengas. Hän ei puhunut oma-aloitteisesti, ja sinappia etsiessä hänen vastauksestaan ei saanut selvää.
Ajattelin, että hän ei ehkä puhunut kenellekään koko kaupassa. Hän käveli kyyryssä hyllyjen välissä ja teki hitaasti sen, mitä oli pakko.
Yritin tätimäisesti aina tervehtiä, mutta tyttö ei vastannut. Hän antoi sellaisen vaikutelman, että ei ehkä koskaan ollut nauranut ääneen. Minä jotenkin järkytyin ja huolestuin. On kulunut näköjään riittävän monta vuotta opiskeluajoista, jolloin karaistuin tehdessäni keikkoja opettajien sijaisena.
En tietenkään tehnyt mitään, mitäpä asia minulle olisi kuulunut. Hymyilin kun en muuta osannut ja toivoin, että tytön elämä ei olisi aivan toivotonta.
Pikkuhiljaa asiat alkoivat muuttua. Musta väri sai kasvaa hiuksista pois, ja tyttö leikkasi hiuksensa lyhyiksi. Eräänä päivänä meikit olivat saaneet lähteä. Kassalla hänen äänensä alkoi erottua, ensin aika hiljaa. Hän alkoi kasvaa hyllyjen välissä pituutta – surullinen tyttö oli alkanut liikkua selkä suorana.
Sitten kerran tässä kesän jälkeen, kun omissa ajatuksissani astuin kaupan ovesta sisään, joku heläytti minulle heti hedelmähyllyillä: ”Hei!” Entinen surullinen tyttö latoi appelsiineja laatikkoon ja hymyili. En sanonut: ”Mitä ihmettä, entinen surullinen tyttö, mitä sinulle on tapahtunut?” Heippasin vain ja hymyilin takaisin.
Sitä minä tässä nyt yritän sanoa että ihanaa, sinä rohkea työnantaja, ymmärrätkö mitä teit, kun uskalsit palkata surullisen tytön?
Että nyt tyttö on töissä, josta saa palkkaa, jossa hän on oppinut tulemaan toisten ihmisten kanssa toimeen, kohtaamaan toisten katseen ja reagoimaan iloisesti! Kasvanut kymmenen senttiä! Uskaltautunut näyttämään nätit kasvonsa!
Jälkisanat: Rakkaat työnantajat, älkää aina etsikö niitä joka alan sosiaalisia supersuorittajia. Hyvä ihminen voi olla teidän edessänne mutta piilossa.
Rakkaat ujot piileskelijät, antakaa pieni merkki itsestänne. Vaikka kuinka pieni. Siitä se lähtee"
Lähde:
http://www.ksml.fi/teemat/sunnuntaisuomalainen/Kolumni-Kassa-joka-ei-pu…
Kommentit (15)
Sori tällä alalla ei pärjää hiljaiset hissukat, pitää olla sosiaalinen ja paljon tekemisissä ihmisten kanssa. Ei voi odottaa toisen kukkaan puhkeamista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työnantajille / rekrykonsulteille on jo liikaa sekin, että joku henkilö "vaikuttaa joltakin", saati että pitäisi palkata joku oikeasti epäsosiaalinen.
Ja aina jostain kuitenkin löytyy se superpelaaja, joka on ollut vaihtarina USA:ssa ja puhuu small talkia seitsemällä eri kielellä, joten "miksi tyytyä vähempään".
...
Mitä tästä opimme. Naiset saa aina mahdollisuuden, vaikka olisivat miten epäsosiaalisia ihmisvihaajia.
Vierailija kirjoitti:
Alapeukuttaja, miksi?
Tuolle tytölle kävi hyvin, mutta kaikille ei tapahdu tuollaista muutosta. Ennen muutostaan hän ei ehkä ollut kovin hyvä työntekijä asiakaspalvelijana, vaikka saattoikin toki olla esim. ahkera. Miksi työnantajan pitäisi olla palkkaamatta sellainen, joka on valmiiksi hyvä ja rohkea, ja palkata sen tilalle joku siinä toivossa, että tämä muuttuu yhtä hyväksi kuin se toinen, joka jäi palkkaamatta? Hyvä teko ehkä, mutta onko järkeä työnantajan kannalta? Tai onko oikein asiakkaiden kannalta?
Vierailija kirjoitti:
Mitä tästä opimme. Naiset saa aina mahdollisuuden, vaikka olisivat miten epäsosiaalisia ihmisvihaajia.
Oma kokemukseni on päinvastainen. Eräässä entisessä työpaikassani suhtauduttiin varsin ymmärtäväisesti hiljaisiin miehiin, mutta hiljaisia naisia haukuttiin selän takana siitä, että eivät osaa suutaan avata. Ainakin Suomessa on sellainen stereotypia, että miehet ne ei paljon puhu ja se on vain merkki siitä, ettei ole mikään tyhjänjauhaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sori tällä alalla ei pärjää hiljaiset hissukat, pitää olla sosiaalinen ja paljon tekemisissä ihmisten kanssa. Ei voi odottaa toisen kukkaan puhkeamista
Tällä alalla? Kassalla ja hyllyttämässä? :D Anteeksi nyt, mutta kyllä noi on niitä vähäisiä jäljellä olevia töitä missä pärjää melkein kuka vaan. Kyllä, olen itsekkin ollut. Toki pirteää, iloista, reipasta ja sosiaalista kassaa on kivempi kattella. Ujo, hippi, gootti tms. saa kuitenkin tavarat kassan läpi ja se riittää, se on kuitenkin "vaan" kassa.
Aina näitä negatiivisia kommentteja satelee..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alapeukuttaja, miksi?
Tuolle tytölle kävi hyvin, mutta kaikille ei tapahdu tuollaista muutosta. Ennen muutostaan hän ei ehkä ollut kovin hyvä työntekijä asiakaspalvelijana, vaikka saattoikin toki olla esim. ahkera. Miksi työnantajan pitäisi olla palkkaamatta sellainen, joka on valmiiksi hyvä ja rohkea, ja palkata sen tilalle joku siinä toivossa, että tämä muuttuu yhtä hyväksi kuin se toinen, joka jäi palkkaamatta? Hyvä teko ehkä, mutta onko järkeä työnantajan kannalta? Tai onko oikein asiakkaiden kannalta?
Siinäpä markkinatalouden idea lyhyesti. Tärkeintä tahkota mahdollisimman paljon rahaa.
Ehkä tyttö oli joku kauppiaan tuttu? En tarkoita etteikö asia olisi tytölle itselleen ollut hyväksi mutta itse saattaisin vältellä kauppaa, jossa on apeaa henkilökuntaa. Eihän se työ useimmille mitään herkkua ole mutta minusta asiakaspalvelutehtävissä toimiva, arka ja hiirimäinen ihminen ei ole työnantajalle kovinkaan hyvää mainosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työ voi tehdä hyvää joo, mutta aika yksisilmäistä ajatella että tytön ongelma oli hiljaisuus ja parannus työ. Syy-seuraussuhteet todennäköisesti jotain aivan muuta. Esim. onnistunut lääkitys tai terapia.
Aikamoinen keksityn oloinen lässytystarina. 0/5. Uskottavuus meni ihan jo siitä, että tuohon persoonan totaalimuuttumiseen piti vielä kuulua goottityylin vaihtuminen "normaaliksi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työ voi tehdä hyvää joo, mutta aika yksisilmäistä ajatella että tytön ongelma oli hiljaisuus ja parannus työ. Syy-seuraussuhteet todennäköisesti jotain aivan muuta. Esim. onnistunut lääkitys tai terapia.
Useimmiten vakavakin masennus johtuu huonoista ulkoisista olosuhteista, eikä vain yhdestä syystä vaan vieläpä useammista vastoinkäymisistä. Enkä tunne ketään, jota terapia ja lääkkeet olisivat auttaneet, jos masennuksen alkuperäinen aiheuttaja ei poistu.
Jonkun mielestä lässytystarina. Minulle, jolle tuollainen on tosielämää, tuo oli kauniisti kerrottu tarina. Meillä töissä tuollainen nuori mies. Tänä syksynä se alkoi hymyilemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiaaliset taidot on yliarvostettua sontaa. Useimmissa töissä pärjää kun tekee hommansa ja pitää turpansa kiinni. Mikään ei ole rasittavampi kuin ylisosiaalinen seurustelu-upseeri.
Alue: Aihe vapaa
Alapeukuttaja, miksi?