onko kellään ollu pelkoja/mietteitä kun on haaveillu pikku2:sesta?

Mä ainakin mietin erityisen syvällisesti ennen pikkukakkoshaaveita kaikenlaista siihen liittyvää, tai siis lähinnä maalailin mielessäni kauhuskenaarioita ;)



Mietin vakavissani esim. sitä, mitä mahdollinen toisen lapsen sairaus tai vammaisuus merkitsisi koko perheemme elämälle, kun sehän vaikuttaisi myös esikoisemme elämään. Sitäkin mietin, miten ikinä voisin rakastaa molempia niin paljon kuin rakastin (ja rakastan yhä) esikoistamme. Tai miten pystyisin jakamaan huomiota ja aikaa tasaisesti molemmille ja olemaan vertailematta heitä toisiinsa. Ylipäänsä mietin, miltä isovelin rooli lapsestamme tuntuisi, ja enimmäkseen siis negatiivista kautta. Sitäkin mietin, millaiseksi arkemme muuttuisi perhekoon kasvaessa, olisiko enää ollenkaan omaa aikaa ja jaksaisimmeko aloittaa vauva-arjen alusta. Nyt nuo ajatukset tuntuvat aika absurdeilta...



Onneksi lopulta päätin kuunnella vain miestäni ja omaa sydäntäni ja sanoa heipat kierukalle! En osannut aavistaakaan etukäteen, kuinka ihanaa toisen lapsen saaminen voisi olla :)

Minua ainakin mietitytti erityisesti se, että voiko sitä toista lasta rakastaa yhtä paljon kuin ensimmäistä. Vastaus: kyllä voi, ja vielä kolmattakin (enemmästä ei ole kokemusta).

Tietysti omaa jaksamistakin mietti, mutta sitä ihmeesti vaan jaksaa!

just tuollaset asiat pyörii mielessä. millanen tunne teille tuli kun saitte tietää odottavanne toista ja raskausaikana? miten sit uskaltauduitte?

Mitä jos sit alkaakin vihata esikoista? Niitäkin juttuja täältä saa lukea.

aluksi ajattelin, että apua jos tulee toinen tyttö. osaanko sitten kohdella tasavertaisesti kahta tyttöä. vertaisinko heitä toisiinsa jne. no sitten kun sain tietää että poika täältä on tulossa. olin aluksi että jee. nyt sitten mietin että voi ei, miten osaan hoitaa poikaa. kaikki vaatteet menee uusiksi, siis pitää ostaa kun ei nuo vaaleanpunaiset sille käy jne....



no varmaan tää raskaus tekee näitä ihme mietintöjä...



nyt vain toivon että saadaan vauva kohta syliin ja olen jo innoissaa miettinyt pojalle nimeä miehen kanssa :)

hyvä et jännittää ja toivottavasti jännittää kaikki muukin!

Ja kylla on kaikenlaisia mietteita ollut ennen raskautta ja sen aikana..

Miehelle paatos taman kakkosen tekemisesta oli vielakin isompi kun itselle.



miten parjataan kahden lapsen kanssa : miten arki sujuu, riittaako rahat samaan elintasoon, miten jaksaa taas vauva-ajan, miten esikoinen suhtautuu, miten toista lasta voi rakastaa yhta paljon kun ensimmaista..



Kyllahan tama lapsen " hankinta" on aina hyppy tuntemattomaan ja laskettu aika on kasilla ja kylla valilla vielakin asiat mietityttaa.



Mutta hetkeakaan en ole katunut pillereiden lopettamista ja raskaaksi tuloa!! Ja kun naita potkutteluja kun on nyt tunnustellut viimeiset kuukaudet niin siita ei ole epailystakaan etteiko tata kakkosta odottaisi ja rakastaisi yhta tavalla kuin ensimmaista. Se kuinka paljon esikoinen odottaa pikkusiskoa on yllattanyt positiivisesti. On luultavastii aivan mahtava tunne kun tulevat miehen kanssa ensi kertaa minua ja vauvaa sitten katsomaan sairaalaan :-)



Kannattaa tietenkin vahan miettia elaman " realiteetteja" mutta ei liikaa...

ma laitoin sulle ikan kunnon viestin... :-) t. nro 12