Vanhat päiväkirjat

Hävitin teiniaikaiset päiväkirjani jo silloin, kun muutin kotoa pois, enkä sen jälkeen ole pitänyt muita kuin matkapäiväkirjoja. Niihin taas kirjoitan huomioita ympäristöstä yms enkä henkilökohtaisia asioita, joten niitä saakin lukea jos joku joskus kiinnostuu.

Blogia pidän, sellaista jossa kerron julkisesti eräästä ongelmastani, mutta se on tehty tietysti nimimerkillä ja pienet yksityiskohdat (syntymäaika, asuinpaikka) on muutettu, jotta kukaan ei voi tunnistaa.

Säilyttelin vuosikausia isoa laatikollista päiväkirjoja, mutta sitten kun luin niitä uudestaan, niin ajattelin, etten kyllä halua säilyttää sellaista kaameaa valitusta. Suunnilleen viisi päiväkirjaa jonkun yhden miehen perään itkemistä. Ei todellakaan tule hyvä fiilis, kun tuollaista lukee jälkikäteen. Säästin muutaman päiväkirjan muistoksi, kaikista kauheimmat valitukset poltin.

Itsekin olen miettinyt tuota, että mitä jos päiväkirjani päätyvät jonkun muun luettavaksi vielä elinaikanani. En ole keksinyt ratkaisua tähän ongelmaan. Uusimpia kirjoja en haluaisi hävittää, mutta missä ihmeessä niitä säilyttäisi?

Ei kannata tuhota tuota dokumentaatiota harkitsemattomasti. Itse aion laittaa elämäni tekstit tallelokeroon ja perikunta saa sitten joskus hämmästyä! On meinaan ollut aikamoinen elämä tällä mummilla. Mukava ajatus, että jälkipolvi tuntee minut kunnolla sitten joskus!

Skannaa ja laita nettiin. Äläkä kirjoita salasanaa ylös.

hanki lukollinen laatikko niille. ja testamenttiin tahto et haluat päiväkirjojen hävityksen kuollessasi.

Olen säilyttänyt, ja joskus aina tulee lueskeltua. Aina saan todeta, että onneksi ei ole enää samanlaisia ongelmia kuin niiden päiväkirjojen aikana.