Miten saan kutosluokkalaisen pojan ottamaan vastuuta koulunkäynnistään?

Auta poikaa läksyissä, kuulustelee kokeisiin. Auta erityisesti lukutekniikassa. Eli lukuaineissa opasta hahmottamaan otsikot ja pääkohdat. Auttaa, jos lukeminen on työlästä. Palkitsee hyvästä läksymotivaatiosta. Kyllä se siitä lähtee!

Kati?

Minun vanhempani tekivät näin (olen nyt parikymppinen): joka iltapäivä päivällisen jälkeen minut laitettiin istumaan keittiöön pöydän ääreen koulukirjojen kanssa, tietokonetta, tv:tä ja kännykkää tms ei saanut tuoda samaan huoneeseen. Toinen vanhemmista tiskasi ja siivosi keittiötä samalla kun minun piti tehdä kaikki läksyt, samalla piti silmällä että oikeasti keskityin niihin. Ylös ei saanut nousta kuin vessassa käymään ennen kuin kaikki oli tehty ja oikein. Kun olin saanut tehtävät tehtyä, vanhempani tarkastivat että olin tehnyt ne oikein ja huolella (välillä he pistivät minut tekemään kaikki tehtävät kappaleesta, jotta varmasti ymmärsin), jos jotain oli väärin tai huonosti tehty, minun piti tehdä se uudestaan. Tärkeintä oli se, että he eivät antaneet periksi. Joskus istuin siinä yöhön asti ja itkin välissä, mutta pikku hiljaa tasoni parani ja lopulta vanhempani eivät saaneet minua irti kirjoista. Muistan että englannin läksyjen lomassa minun piti myös lukea kappaleita ääneen vanhemmilleni, jotka korjasivat ääntämistäni. Sitten käänsin suullisesti tämän jälkeen kappaleet. Vuosi tai pari meni näin, sitten osasin itsekin ottaa vastuun.

Mä olen auttanut, koska ei hän jaksa lukea laajoja koealueita, on niin hidastakin. Olen lukenut hänelle ääneen tekstit ja kertonut, mikä on olennaista ja mitä todennäköisesti kysytään. Ja hän on sitten vastannut mun kysymyksiin. Harmia aiheuttaa myös äärettömän lyhyt muisti. On siis ihan testeissäkin todettu. Kokeisiin ei voi valmistautua kovin aikaisin.

Olen yrittänyt jättää lukemisen hänelle, ja hän lukeekin, mutta juuri mitään ei jää mieleen! En vain jaksaisi enää, kun kolme luokkaa on jo kahlattu näin. Tulokset olivat nousujohteiset, kun oli vielä erityisopen tuki. Sitten tämä uusi miesope pilaa kaiken. Poika on kadottanut motivaationsa, koska kaikki on niin sekavaa.

Lupaa hänelle pillua aina kun saa kympin.

Hei ap!

Mulla on lukihäiriö. Ongelmia oli peruskoulussa paljon. Tuntui, etten opi. Myös aikuiset ympärilläni tekivät ongelman lukihäiriöstä, ja turhaituivat jos en oppinut heti. Pääsin yläasteelta kutosen keskiarvolla. Pidin itseäni tyhmänä, ja esimerkiksi lukiota täysin mahdottomuutena. Yliopistosta en edes osannut haaveilla.

No, lukiota en käynyt. Kaikki sanoivat ettei musta ole siihen, ja minä hölmö uskoin. Jossain vaiheessa kuitenkin kiinnostuin pikeustieteestä. Halusin asianajajaksi, mutta kuvittelin ettei minusta ole siihen sillä se on lukemista.

Hankin kuitenkin materiaalit, ihan kaiken varalta. Aloin lukea. Ja vaikeaahan se oli, aluksi en ymmärtänyt mitään. Mutta pikkuhiljaa, kovalla työllä aloin ymmärtää. Tein muistiinpanoja, kirjoittelin sanoja ylös. Välillä hoksasin, että olin opetellut joitakin sanoa väärin. Esimerkiksi kvalitatiivinen oli vääntynyt kvalitiiviseksi jne. Meinasihan se lannistaa, mutten antanut periksi.

Pääsykokeet menivät ok, mutta en uskonut pääseväni sisälle. En ollut käynyt lukiota, kutosen keskiarvo, onneton tapaus.

Vaan niin mä pääsin. Ekalla yrityksellä, täysin omin avuin.

Yritän kai sanoa, että lapsesi tulee oikeasti ymmärtää se että hän ei ole tyhmä. Hän voi oppia. Ilmaiseksi se ei tule. Kertausta kertauksen perään. Muistilappuja, muistiinpanoja, ulkoaopettelua. Äitinä sinä voit olla näissä jutuissa mukana, mutta vain sillä ehdolla ettet turhaudu lapseesi ja siihen ettet voi kaataa hänen päähän tietoa. Kuulustele hänen läksyjä, keksi lauluja joiden avulla opetella vaikeita asioita kuten vuosilukuja, ruotsin sanoja, enkun sanoja jne.

Itselleni hyödylliseksi on on osoittautuneet juuri nämä helpot laulut, vaikka olisivatkin vähän hölmöjä.

Tsemppiä <3

Ravinto toimii tehokkaana motivaattorina. Laadit itse edellisen viikon asioista kokeen; jos ei läpäise koetta, on ko. päivänä tarjolla ruoaksi näkkäriä ilman päällysteitä ja kraanavettä. Kokeen läpäisemällä saa ko. päivänä oikeuden syödä samaa ruokaa kuin muukin perhe. Joka päivä sitten on aina erilainen koe. Muutaman päivän näkkäri-vesi-kuuri kohottaa motivaaiota ja parantaa muistia.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen auttanut, koska ei hän jaksa lukea laajoja koealueita, on niin hidastakin. Olen lukenut hänelle ääneen tekstit ja kertonut, mikä on olennaista ja mitä todennäköisesti kysytään. Ja hän on sitten vastannut mun kysymyksiin. Harmia aiheuttaa myös äärettömän lyhyt muisti. On siis ihan testeissäkin todettu. Kokeisiin ei voi valmistautua kovin aikaisin.

Olen yrittänyt jättää lukemisen hänelle, ja hän lukeekin, mutta juuri mitään ei jää mieleen! En vain jaksaisi enää, kun kolme luokkaa on jo kahlattu näin. Tulokset olivat nousujohteiset, kun oli vielä erityisopen tuki. Sitten tämä uusi miesope pilaa kaiken. Poika on kadottanut motivaationsa, koska kaikki on niin sekavaa.

Niin että sä yrität tehdä ne läksyt lapsen puolesta, kaataa tietoa päähän.

Lapsi istuu pöydän ääreen, ja historiassa kirjoittaa käsiteltävästä kappaleesta muistiinpanot. Lapsen täytyy oppia tunnistamaan tärkeät asiat. Sen jölkeen tarkistat, onko muistiinpanot tehty oikein, ja kysyt lapselta kysymyksiä niiden pohjalta. Jos ei meinaa onnistua ilman muistiinpanoja, anna ne aluksi avuksi.

Ei voi olettaa että töitä tekemättä saavuttaa tuloksia. Lukihöiriö on ominaisuus, joka ei katoa. Sen kanssa pitää oppia diilaamaan. Se on mahdollista, mutta vaatii työtä.

Kolmosen vanhemmat pistivät hänet todella töihin, ja siinä on paljon hyviä vinkkejä. Mistä tulee nykypäivän ajatus ettei kotona tarvitse tehdä töitä? Kaikki opinnoissaan menestyvät tekevät niin. Minusta tuntuu, että lapsen todellinen ongelma ei edes ole lukihäiriö, vaan laiskuus ja vanhemman kyvyttömyys olla tukena. Jos lapsi on antanut periksi heti kättelyssä, ei voi olettaa että hän saavuttaisi muut ilman kovaa työtä.

Olisikohan hyvä valoittaa lapsen taustaa uudelle opelle.

Jos lukivaikeus on erityisen paha, voitte hankkia lapselle äänikirjat vaikeimpiin aineisiin.

Tärkeintä on kuitenkin ymmärtää, että heikko lukutaito syrjäyttää ja voi tehdä työpaikan saamisesta mahdottoman. Lukutaidon kehittämiselle pitää varata reilusti aikaa. Esim. lomien aikana olisi pakko lukea kirjoja. Periksi ei saa antaa. Lapsen on löydettävä mielellään tämän talven aikana ne tavat, joilla hän oppii. Oli se vaikkapa sarjakuvan piirtäminen kappaleen tapahtumista. Jos hän ei yläkouluun mennessä ole tälläisiä keinoja oppinut, tulee yläkoulusta painajaista.

T:yksi lukihäiriöinen

Kannattaa laittaa lapsi kirjoittamaan essee, muistiinpanot jne. Lukeminen voi olla hidasta, mutta mahdollista

Nro 6, et siis käynyt lukiota, mutta mitä opiskelit peruskoulun jälkeen, sillä pelkällä peruskoulun todistuksella ei yliopistoon mennä? Sinun on täytynyt hankkia jatko-opintokelpoisuus jossakin toisen asteen koulussa kolmivuotisessa ohjelmassa.

Vierailija kirjoitti:

Alan olla epätoivoinen, kun poika touhuaa kaikkea muuta kun pitäisi lukea kokeisiin. Taustalla on lukihäiriö, joka on onneksi laantunut siten, että äidinkielen lukutesti meni jo varsin hyvin, mutta enkku on teettänyt paljon töitä. Nyt alkoi sitten ruotsikin... poika on välillä ihan paniikissa, eikä saa mitään tehtyä kun ei kertakaikkiaan ymmärrä. Tänä vuonna uusi ope, joka ei taustoista tiedä, eikä päästä poikaa edes erityisopelle. Mulla on ihan hirveä paine tuosta koulunkäynnistä.

 ei kaikista tarvitse tulla akateemisia, poika vaan aikanaan amikseen ja siellä hänelle tasoisensa linja, 

Mikä koulu kyseessä? Meillä sama

Vierailija kirjoitti:

Nro 6, et siis käynyt lukiota, mutta mitä opiskelit peruskoulun jälkeen, sillä pelkällä peruskoulun todistuksella ei yliopistoon mennä? Sinun on täytynyt hankkia jatko-opintokelpoisuus jossakin toisen asteen koulussa kolmivuotisessa ohjelmassa.

En käynyt en. Opiskelin ammattikoulussa, jossa pärjäsin surkeasti. Opiskelu oli liian kädestä pitämistä. Se vahvisti käsitystäni siitä että olen ihan oikeasti tyhmä.

Ap? Olisi ihan kohteliasta tulla vastaamaan

Mihin mä vastaan? En tee pojan läksyjä, mutta välillä on saanut tuhertaa iltayhteentoista keittiön pöydän ääressä, jos ei aiemmin ole saanut valmista. Kokeissahan hän on ollut omillaan.

Joku paheksui, että luen kappaleita ääneen. Mitä väärää siinä on, jos äänikirjat ovat hyväksyttäviä apuja lukihäiriöiselle? Läksyt hän saa lukea itse, mutta koealue on yleensä laaja ja aikaa on vähän.

Ap