Mitä tulee mieleen äidistä,

Sä varmasti haluaisit nyt mahdollisimman negatiivisia kommentteja.

Vähän ehkä suhteellisuudentaju hämärtynyt jos kaipaa juhlissa hissuttelua rattaissa nukkuvan lapsen vuoksi, mut toisaalta lapsen kanssa seurasta poistuminenkin voi olla totaali-yh:lle kova pala jos aikuisseuraa on harvoin, eli ymmärrän kyllä - mikä ei tarkoita että minusta pitää olla pisi sukassa.

Ja todellakaan en jättäisi 1,5-vuotiasta vieraassa paikassa välittömän kuulomatkan ulkopuolelle nukkumaan, en haluaisi että lapsi ehtii hätääntyä ja kehittää paniikki-itkun ennen kuin kuullaan. Siksi olen kuljettanut mukana itkaria :)

Ajattelematon ja itsekeskeinen äiti. Kun kyse on aikuisten juhlista, jossa varmaan myös alkoholia on kuvioissa, niin lasten paikka ei ole samassa huoneessa aikuisten kanssa. Kyllä se itku sieltä toisesta huoneesta kuuluu yhtä hyvin sinne äidin tai jonkun muun korviin asti, jos hätä tulee.

Vierailija kirjoitti:

Joka aikuisten sukujuhlissa ei uskalla tai halua jättää lastaan nukkumaan toiseen huoneeseen tai yläkertaan, koska pelkää lapsensa 1,5 vuotiaan alkavan itkeä, kun herää?

Lisäksi jokaisen aikuisen tulee vähänkin olla varuillaan äänensä kanssa, jotta taapero ei heräisi samassa huoneessa olevissa rattaissa.

Kyseessä totaali yh-äidistä, eikä tämä nainen edes kuulu sukuun.

Miksi sukuun kuulumaton on sukujuhlissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka aikuisten sukujuhlissa ei uskalla tai halua jättää lastaan nukkumaan toiseen huoneeseen tai yläkertaan, koska pelkää lapsensa 1,5 vuotiaan alkavan itkeä, kun herää?

Lisäksi jokaisen aikuisen tulee vähänkin olla varuillaan äänensä kanssa, jotta taapero ei heräisi samassa huoneessa olevissa rattaissa.

Kyseessä totaali yh-äidistä, eikä tämä nainen edes kuulu sukuun.

Miksi sukuun kuulumaton on sukujuhlissa?

Tämä nainen on serkkuni samanikäinen työkaveri jo useita vuosia. Mun sukulaiset sitten rakastavat tätä naista ja tätä taaperoa kuin omaa sukuaan. Serkkuni ei edes kutsu tätä naista kaverikseen vaan siskokseen.

Vastaan otsikossa esittämääsi kysymyksern näin: Äitini oli maailman kultaisin ihminen. Hän siivosi, keitti ja poimi marjoja avustaaksern yliopisto-opintojani. Kun hän tuli vanhaksi, pistin hänet yksityiseen vanhainkotiin. Kun kävin katsomassa häntä, hän muisti aina neuvoa minua, kuinka käyttäytyä, että pärjään elämässä. Hänellä oli maatiaisjärkeä, jonka perin onneksi häneltä. Hänellä oli kansanviisaus, raamatunlause tai sananlasku joka lähtöön. Vanhainkodissakin ollessaan hän aina neuvoi minua. Hän vain ei muistanut, että minä olin jo eläkkeellä ja maksoin 3000 euroa kuussa hänen hoitomaksujaan. Hän kuoli 96 vuotiaana. Tämä minulle tuli mielern äidistä. Lämmöllä muistelen. Kumpa omilla lapsilla olisi edes puoliksi yhtä kultaiset muistot minusta.