Onko sinulla jäänyt lapsuudesta jotain tiettyä tapaa, minkä teet aikuisenakin ihan samalla tavalla kuin silloin lapsena ollessasi?
Mä muistan, miten ihanaa oli aina lapsena käpertyä mummolan sohvalle paksun peiton sisälle päiväunille.
Vielä nyt aikuisenakin, aina kun käyn sohvalle nokosille, kääriydyn edelleen ihan samalla tavalla peiton sisälle kuin silloin lapsuudessa mummolan sohvalla nukkuessani. Siitä tulee ihanan levollinen ja turvallinen olo. 🤗
Kommentit (6)
Käsin tiskatessa pesen aina samassa järjestyksessä astiat, siis äidin opettamassa, ja ladon samassa järjestyksessä astiat kuivauskaappiin: oikealta vasemmalle ensin teevadit ja muut pienet lautaset, sitten ruokalautaset ja lopuksi esim. kannet. Seuraavalle hyllylle ensin juomalasit, sitten kahvikupit ja -mukit, sitten muut kipot ja kulhot. Ja ylimmälle hyllylle padat ja kattilat. Isot kauhat ja veitset ym. usein keskimmäiselle ritilälle, varsinaiset ruokailuvälineet niille varattuun törppöön. Ja kun astiat ovat kuivat, siirrän ne astiakaappeihin. Sekin jo lapsuudessa opittu: jos astia seisoo kauan kuivauskaapissa, niin siihen kertyy helposti rasvaa ja pölyä. Sotkuinen kuivauskaappi, jossa astiat ovat sikin sokin, aiheuttaa edelleen puistatuksia, samoin kuin astioiden säilytys siellä. Myönnän, joissakin asioissa olen tiukkapipo!
Kynsien pureskelu.
Pyyhin yleensä wc:ssä seisaaltaan.
Nukkumaan mennessä peiton jalkopää pitää pyöräyttää jalkojen alle eli jalat on pussissa. Uni ei muuten tule. Jos on kuuma ilma, nostan toisen jalan peiton päälle, mutta toisen jalan pitää pysyä piilossa.
Pidän haarukkaan ja veistä väärin. Mutta en sillä tavalla väärin, että se olisi kovin huomiotaherättävää.
Laitan illalla oven sekä lukkoon että hakaan. Turvaketjun voi katkaista, hakaa ei, koska se ei salli oven avaamista lainkaan.
Varmistan, että olen aina tilassa niin, että ulos pääsee nopeasti uhkaavassa tilanteessa.