Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Maria Veitola ja muut "sähläriäidit" - miksi kirjoittavat niin?
19.10.2016 |
Samaan kategoriaan lasken esim. sen The Huonon Äidin, mikä Sari jotakin nyt onkaan. Hänkin jonnekin lehteen kirjoitti kolumneja kuten siis tekee tämä Maria Veitola ja samaan tyyliin, mutta vähän lievemmin kirjoittaa moni muukin. Lapsella ei ole sadepäivänä sadekamppeita, kummitytön synttärit unohtuvat, ollaan aina väärässä paikassa väärään aikaan, tukka takussa ja reikä housuissa jne. Onko näillä mutseilla oikeasti huono elämänhallinta, vai onko tarkoitus saada lukija tuntemaan, että ei tää meidän kaaoselämä ehkä olekaan niin kaameeta? Vai onko tarkoitus naurattaa? (Olen kai tosikko, mutta mua ei naurata se, että koko ajan sähelletään ja tyritään perusjutuissa).
En väitä, että olisin itse mikään täydellinen äiti, ei kai kukaan ole! Mutta onko se jotain tiukkapipoista touhua, jos muistaa läheisten synttärit, vie sään mukaiset kamppeet päiväkotiin, muistaa pullisrahan kouluun ja oikeat liikuntakamppeet lapsen liikkatunnille jne?
Kommentit (39)
Ei ne varmaan oikeesti ole noin sähliä. Mä luulen, että ne kerää pitkältä aika väliltä sattumuksia yhteen kirjotukseen ja värittää samalla vähän sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos on vaan yksi lapsi, niin ihmettelen jos ei arkea handlaa, kokemusta mulla nimittäin yhden lapsen yh:na olemisesta monen vuoden ajalta ja kyllä vaan oli arki helppoa. Nykyään tämän jo koululaisen lisäksi mulla on kaksi vauhdikasta alle 3v:sta ja kyllä, mun pää on aivan hattaraa ja unohtaisin varmaan joulunkin, ellei sitä joka puolella mainostettaisi.
Ihan hyvä pointti. Ehkä tuollainen tapa kuvata perhearkea, joka aika monella on enemmän tai vähemmän sähellystä, uppoaa lukijakuntaan ja löytää samaistujansa. Vai onko kyseessä sittenkin joku puolustusmekanismi: oma kaaos puetaan huumoriksi, josta yritetään tuoda kuitenkin esiin se, ettei oikeasti tärkeät asiat jää kaaoksen alle?
Mietin, että oma kokemus on, että mikäli elämä on kaoottista, niin ei ne lapsetkaan välty sen tuomalta rasitukselta ja äidin stressin purkauksilta. Ennemmin ihailen äitejä joilla paketti on kasassa, kuin näitä jotka joka paikkaan kuuluttavat mikä hullunmylly siellä kotona on.
Samaa olen miettinyt. Eikä Veitolalla ole vielä vain yksi lapsi? Itsellänikin on vain yksi ja mielestäni arjen hallinta on melkein yhtä helppoa kuin ilman lastakin, kun meitä on tässä palapelissä vain kolme. Lapsella on aina puhtaat ja ehjät vaatteet ja päiväkodissakin kaikki tarvittava. Hiukset ehtii harjaamaan ja letittämään aamulla helposti, kun päivän vaatteet ja muut on laitettu valmiiksi. Viimeistelen itse opintojani yliopistolla ja en todellakaan ehdi ajatella pelkästään lapsen asioita tai suunnitella asukokonaisuuksia. En silti koe, että olisi kamalan vaikeaa saada sille lapselle nättejä ja yhteensopivia vaatteita päälle aamuisin tai niitä kuriksia ja kumppareita päiväkotiin.
Mutta kai se on nyt jotenkin trendikästä olla avoimesti huolimaton ja piittaamaton mutsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos niillä on adhd tai jotain?
Minulla on ADHD, ja silti meillä ei ole todellakaan tuollaista. T.6
Veikkaan, että se on vähän niinku trendi. On paljon trendikkäämpää olla vähän sellanen hälläväliä-tyyppi ja ikään kuin osoittaa sillä, että "elämässäni on jotain paljon tärkeämpää kuin kaiken maailman kumisaappaat ja päiväkodin kyselylaput". Paitsi että henk.koht. en ymmärrä, mikä oikeastaan voisi olla sen tärkeämpää, tai ainakin meillä nämä lapset (2kpl) ovat niin pitkän ja hartaan odotuksen tulos, että juuri nyt mennään elämässä ihan näiden ehdoilla ja todellakin huolehditaan, että lasten asiat tulevat hoidettua hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen miettinyt. Eikä Veitolalla ole vielä vain yksi lapsi? Itsellänikin on vain yksi ja mielestäni arjen hallinta on melkein yhtä helppoa kuin ilman lastakin, kun meitä on tässä palapelissä vain kolme. Lapsella on aina puhtaat ja ehjät vaatteet ja päiväkodissakin kaikki tarvittava. Hiukset ehtii harjaamaan ja letittämään aamulla helposti, kun päivän vaatteet ja muut on laitettu valmiiksi. Viimeistelen itse opintojani yliopistolla ja en todellakaan ehdi ajatella pelkästään lapsen asioita tai suunnitella asukokonaisuuksia. En silti koe, että olisi kamalan vaikeaa saada sille lapselle nättejä ja yhteensopivia vaatteita päälle aamuisin tai niitä kuriksia ja kumppareita päiväkotiin.
Mutta kai se on nyt jotenkin trendikästä olla avoimesti huolimaton ja piittaamaton mutsi.
Minä kykenin vielä kahden lapsen kanssa hallittuun arkeen, mutta kolmas lapsi pienellä ikäerolla katkaisi kamelin selän. Kun isommat vielä kasvaa koko ajan, ja housujen polvet on kahden käyttökerran jälkeen rikki, joka päivä jokaisella joku harrastus jne niin kyllä tässä aika moneksi saa revetä jos aikoo pitää tip top paletin kasassa. Ennen letitin tukat nätisti, nyt vedetään ponkkarille kiireessä.
Mulla ei ole yhden lapsen kanssa helppoa, mulla onkin varmaan add ja tutulta kuulosti nuo. En sählää tahallaan ja yritän käyttää wilmaa, kalenteria jne... mutta aina on joku elämänalue rempallaan. Olen muistanut kaikki/melkein kaikki lapsen koulun tapahtumat tänä vuonna ja parantanut siivousta, mutta tälläkin hetkellä on oma bussikortti hukassa ja pari laskua myöhässä. Mun lapsi on samanlainen, unohtaa kaikki tavaransa joka paikkaan, unohtaa kesken aloittamansa lauseen jne. Eli meillä se ainakin kulkee suvussa, ja välillä tuntuu että koko elämä on pelkkää järjestelyä, kun pitää hoitaa lapsenkin kaikki unohtelut. Lapsella on todettukin hahmotushäiriö, omana kouluaikanani sellaisia ei vielä tunnettu. Oma äitinikin oli vähän hajamielinen, koskaan ei ollut oikein siistiä kotona, vaikka kaikki ihan ok oli muuten. Mutta pahempaa musta olisi jatkuva nipotus. Ehkä jopa meidän elämä saataisiin tiptop-kuntoon, jos jatkuvasti keskittyisin siihen suuresti. Mun mielestä me voidaan silti välillä heittäytyä hetkeen ja tehdä asioita, jotka meitä kiinnostaa, leipoa tai kuunnella musiikkia ja jättää tiskit huomiseen. Kun on koko elämänsä ollut tällainen, niin sitä yrittää tietenkin välttää turhia mokailuja - mutta olen huomannut, että se ei maailmaa kaada, jos joskus saa parkkisakot tai myöhästyy junasta, joten kannattaa myös antaa itselleen vähän armoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tuota... olisko niin, että me ihmiset tosiaan ollaan erilaisia? Toiset on hyviä toisissa asioissa ja toiset toisissa, ja jotkut esim. pitävät työelämänsä tai abstraktit asiat hyvin järjestyksessä, mutta kotiasiat ovat rempallaan. Herra jumala, ei kai se nyt mikään taivastelun asia ole, että äiditkin ovat erilaisia. Anteeksi nyt, kun vähän kiihdyn, mutta mun mielestä tällainen asia ole mikään kummastelun aihe. Eikä se, että asiasta kirjoittaa, ole mitään paheksuntaa muita ihmisiä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen miettinyt. Eikä Veitolalla ole vielä vain yksi lapsi? Itsellänikin on vain yksi ja mielestäni arjen hallinta on melkein yhtä helppoa kuin ilman lastakin, kun meitä on tässä palapelissä vain kolme. Lapsella on aina puhtaat ja ehjät vaatteet ja päiväkodissakin kaikki tarvittava. Hiukset ehtii harjaamaan ja letittämään aamulla helposti, kun päivän vaatteet ja muut on laitettu valmiiksi. Viimeistelen itse opintojani yliopistolla ja en todellakaan ehdi ajatella pelkästään lapsen asioita tai suunnitella asukokonaisuuksia. En silti koe, että olisi kamalan vaikeaa saada sille lapselle nättejä ja yhteensopivia vaatteita päälle aamuisin tai niitä kuriksia ja kumppareita päiväkotiin.
Mutta kai se on nyt jotenkin trendikästä olla avoimesti huolimaton ja piittaamaton mutsi.
Minä kykenin vielä kahden lapsen kanssa hallittuun arkeen, mutta kolmas lapsi pienellä ikäerolla katkaisi kamelin selän. Kun isommat vielä kasvaa koko ajan, ja housujen polvet on kahden käyttökerran jälkeen rikki, joka päivä jokaisella joku harrastus jne niin kyllä tässä aika moneksi saa revetä jos aikoo pitää tip top paletin kasassa. Ennen letitin tukat nätisti, nyt vedetään ponkkarille kiireessä.
Se vähän olikin minun pointtini. Useamman lapsen kanssa ymmärtäisi, mutta Veitolan tapauksessa yhden lapsen kanssa en oikein ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen miettinyt. Eikä Veitolalla ole vielä vain yksi lapsi? Itsellänikin on vain yksi ja mielestäni arjen hallinta on melkein yhtä helppoa kuin ilman lastakin, kun meitä on tässä palapelissä vain kolme. Lapsella on aina puhtaat ja ehjät vaatteet ja päiväkodissakin kaikki tarvittava. Hiukset ehtii harjaamaan ja letittämään aamulla helposti, kun päivän vaatteet ja muut on laitettu valmiiksi. Viimeistelen itse opintojani yliopistolla ja en todellakaan ehdi ajatella pelkästään lapsen asioita tai suunnitella asukokonaisuuksia. En silti koe, että olisi kamalan vaikeaa saada sille lapselle nättejä ja yhteensopivia vaatteita päälle aamuisin tai niitä kuriksia ja kumppareita päiväkotiin.
Mutta kai se on nyt jotenkin trendikästä olla avoimesti huolimaton ja piittaamaton mutsi.
Minä kykenin vielä kahden lapsen kanssa hallittuun arkeen, mutta kolmas lapsi pienellä ikäerolla katkaisi kamelin selän. Kun isommat vielä kasvaa koko ajan, ja housujen polvet on kahden käyttökerran jälkeen rikki, joka päivä jokaisella joku harrastus jne niin kyllä tässä aika moneksi saa revetä jos aikoo pitää tip top paletin kasassa. Ennen letitin tukat nätisti, nyt vedetään ponkkarille kiireessä.
Se vähän olikin minun pointtini. Useamman lapsen kanssa ymmärtäisi, mutta Veitolan tapauksessa yhden lapsen kanssa en oikein ymmärrä.
Miksei voi ymmärtää yhden lapsen kanssa? Selitä tarkemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen miettinyt. Eikä Veitolalla ole vielä vain yksi lapsi? Itsellänikin on vain yksi ja mielestäni arjen hallinta on melkein yhtä helppoa kuin ilman lastakin, kun meitä on tässä palapelissä vain kolme. Lapsella on aina puhtaat ja ehjät vaatteet ja päiväkodissakin kaikki tarvittava. Hiukset ehtii harjaamaan ja letittämään aamulla helposti, kun päivän vaatteet ja muut on laitettu valmiiksi. Viimeistelen itse opintojani yliopistolla ja en todellakaan ehdi ajatella pelkästään lapsen asioita tai suunnitella asukokonaisuuksia. En silti koe, että olisi kamalan vaikeaa saada sille lapselle nättejä ja yhteensopivia vaatteita päälle aamuisin tai niitä kuriksia ja kumppareita päiväkotiin.
Mutta kai se on nyt jotenkin trendikästä olla avoimesti huolimaton ja piittaamaton mutsi.
Minä kykenin vielä kahden lapsen kanssa hallittuun arkeen, mutta kolmas lapsi pienellä ikäerolla katkaisi kamelin selän. Kun isommat vielä kasvaa koko ajan, ja housujen polvet on kahden käyttökerran jälkeen rikki, joka päivä jokaisella joku harrastus jne niin kyllä tässä aika moneksi saa revetä jos aikoo pitää tip top paletin kasassa. Ennen letitin tukat nätisti, nyt vedetään ponkkarille kiireessä.
Se vähän olikin minun pointtini. Useamman lapsen kanssa ymmärtäisi, mutta Veitolan tapauksessa yhden lapsen kanssa en oikein ymmärrä.
Hän on freelancer. Se ion se selitys. Itselläni oli friikkuna tekemistä ihan ilman lapsiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kyse on siitä, että kolumnisti pyrkii tuomaan armollisempaa ja realistisempaa näkökulmaa suorituskeskeiseen äitiyteen. Olisi tosi ahdistavaa, jos kaikki ihmiset ympärillä pokkana väittäisivät, että kaikki menee aina hyvin, on aina täydellistä! Kun tasan tarkkaan ihan jokaisen ihmisen ja perheen elämässä on asioita, jotka ei mene niin kuin oppikirjassa sanotaan. On ihana lukea, että muillakin sattuu mokia ja niistä huolimatta lapset kasvaa hyviksi ihmisiksi. Tulee itsellekin olo, että olen ihan tarpeeksi hyvä äiti ja ihminen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen miettinyt. Eikä Veitolalla ole vielä vain yksi lapsi? Itsellänikin on vain yksi ja mielestäni arjen hallinta on melkein yhtä helppoa kuin ilman lastakin, kun meitä on tässä palapelissä vain kolme. Lapsella on aina puhtaat ja ehjät vaatteet ja päiväkodissakin kaikki tarvittava. Hiukset ehtii harjaamaan ja letittämään aamulla helposti, kun päivän vaatteet ja muut on laitettu valmiiksi. Viimeistelen itse opintojani yliopistolla ja en todellakaan ehdi ajatella pelkästään lapsen asioita tai suunnitella asukokonaisuuksia. En silti koe, että olisi kamalan vaikeaa saada sille lapselle nättejä ja yhteensopivia vaatteita päälle aamuisin tai niitä kuriksia ja kumppareita päiväkotiin.
Mutta kai se on nyt jotenkin trendikästä olla avoimesti huolimaton ja piittaamaton mutsi.
Minä kykenin vielä kahden lapsen kanssa hallittuun arkeen, mutta kolmas lapsi pienellä ikäerolla katkaisi kamelin selän. Kun isommat vielä kasvaa koko ajan, ja housujen polvet on kahden käyttökerran jälkeen rikki, joka päivä jokaisella joku harrastus jne niin kyllä tässä aika moneksi saa revetä jos aikoo pitää tip top paletin kasassa. Ennen letitin tukat nätisti, nyt vedetään ponkkarille kiireessä.
Se vähän olikin minun pointtini. Useamman lapsen kanssa ymmärtäisi, mutta Veitolan tapauksessa yhden lapsen kanssa en oikein ymmärrä.
Miksei voi ymmärtää yhden lapsen kanssa? Selitä tarkemmin.
On aika pahoja ongelmia arjenhallinnassa, jos ei kykene pitämään yhden lapsen kanssa palapeliä kasassa. Tarvitsee tarkistaa ja ottaa vain yhden lapsen varusteet mukaan. On yhden lapsen pyykit pestävä ja viikattavana. Kaikkea muutakin on vain yhden lapsen verran, joten niihin kuluu vähemmän aikaa ja on paljon vähemmän muistettavaa kuin esim. kolmen lapsen äidillä. Tietty, jos ei ole ennen lapsia joutunut huolehtimaan itsestään kuin lompakon ja huulipunan verran, voi olla vaikea muistaa, että lapsi tarvitsee sateella sadevaatteet mukaan. Jos ei edes sitä haldaa, niin lapsi olisi kannattanut jättää tekemättä. Tottakai kaikille sattuu unohduksia joskus, mutta kyllä lapsikin kärsii, jos tuollainen on jatkuvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen miettinyt. Eikä Veitolalla ole vielä vain yksi lapsi? Itsellänikin on vain yksi ja mielestäni arjen hallinta on melkein yhtä helppoa kuin ilman lastakin, kun meitä on tässä palapelissä vain kolme. Lapsella on aina puhtaat ja ehjät vaatteet ja päiväkodissakin kaikki tarvittava. Hiukset ehtii harjaamaan ja letittämään aamulla helposti, kun päivän vaatteet ja muut on laitettu valmiiksi. Viimeistelen itse opintojani yliopistolla ja en todellakaan ehdi ajatella pelkästään lapsen asioita tai suunnitella asukokonaisuuksia. En silti koe, että olisi kamalan vaikeaa saada sille lapselle nättejä ja yhteensopivia vaatteita päälle aamuisin tai niitä kuriksia ja kumppareita päiväkotiin.
Mutta kai se on nyt jotenkin trendikästä olla avoimesti huolimaton ja piittaamaton mutsi.
Minä kykenin vielä kahden lapsen kanssa hallittuun arkeen, mutta kolmas lapsi pienellä ikäerolla katkaisi kamelin selän. Kun isommat vielä kasvaa koko ajan, ja housujen polvet on kahden käyttökerran jälkeen rikki, joka päivä jokaisella joku harrastus jne niin kyllä tässä aika moneksi saa revetä jos aikoo pitää tip top paletin kasassa. Ennen letitin tukat nätisti, nyt vedetään ponkkarille kiireessä.
Se vähän olikin minun pointtini. Useamman lapsen kanssa ymmärtäisi, mutta Veitolan tapauksessa yhden lapsen kanssa en oikein ymmärrä.
Miksei voi ymmärtää yhden lapsen kanssa? Selitä tarkemmin.
On aika pahoja ongelmia arjenhallinnassa, jos ei kykene pitämään yhden lapsen kanssa palapeliä kasassa. Tarvitsee tarkistaa ja ottaa vain yhden lapsen varusteet mukaan. On yhden lapsen pyykit pestävä ja viikattavana. Kaikkea muutakin on vain yhden lapsen verran, joten niihin kuluu vähemmän aikaa ja on paljon vähemmän muistettavaa kuin esim. kolmen lapsen äidillä. Tietty, jos ei ole ennen lapsia joutunut huolehtimaan itsestään kuin lompakon ja huulipunan verran, voi olla vaikea muistaa, että lapsi tarvitsee sateella sadevaatteet mukaan. Jos ei edes sitä haldaa, niin lapsi olisi kannattanut jättää tekemättä. Tottakai kaikille sattuu unohduksia joskus, mutta kyllä lapsikin kärsii, jos tuollainen on jatkuvaa.
Niin no, tuossa puhutaan nyt vain lapsen asioista huolehtimisesta. Useimmilla ihmisillä on varmasti aika monta muutakin asiaa lapsen asioiden lisäksi huolehdittavana, varsinkin, jos työelämä ei ole sellaista tasaista puurtamista, vaan erilaisesta silpusta koostuvaa.
Minusta tämä ilmiö on ihan tervetullut. En myöskään usko, että heillä(kään) elämä on joka ainoa päivä tuollaista, vaan asioita kärjistetään ja samaan postaukseen kootaan pitkän ajan sekoilut.
Ihmiset ovat luonteeltaan erilaisia. Toiset ovat luonnostaan todella pedantteja, kuulun tähän porukkaan itsekin. Minä olin aina koulussa se, jolta kysyttiin mitä tuli läksyksi ja mitä olikaan liikuntatunnilla, pitääkö ottaa luistimet vai ei. Ennen pidin sitä vähän ärsyttävänä, mutta nyt kun olen alkanut ymmärtämään että kyse on todellakin sisäsyntyisistä luonne-eroista, siedän asiaa paljon paremmin. Tottakai arkea voi ja kannattaa yrittää organisoida ja on olemassa asioita, joita ei vaan saa unohtaa. On kuitenkin ihan eri juttu unohtaa antaa lapselle lääkkeet kuin unohtaa joku päiväkodin kuvauslupalappu.
Lisäksi tähän vaikuttaa niin monet muut elämän muuttujat. Tämä on ehkä hieman ilkeästi sanottu, mutta en oikein usko, että kukaan vaikkapa hoitajan tai keittäjän duunia arkisin kahdeksasta neljään tekevä kykenee ymmärtämään tietotyöläistä tai luovan alan duunaria, joka työskentelee freelancerina ja kokoaa elantonsa, perheensä elannon, kymmenistä eri puroista.
Vastapainoksi en usko, että Veitola unohtaa halata tai lukea iltasadun. En tietenkään väitä, että nämä asiat olisivat joko-tai, mutta valitettavasti olen lähipiirissäni huomannut, että ns. "kulissista" kauhean tarkat ihmiset, ne joiden lapsilla on aina vaatteet sävysävyyn ja oikealta merkiltä ja kotona luomunauriista tuorepuristettua mehua ottavat sen ajan jostain muualta.
Toki on myös silmiinpistävää, miten puhut nimenomaan sähläriÄIDEISTÄ. Kuvaa hyvin sitä, miten vastuu koko lapsiperhesirkuksen pyörittämisestä on äidillä. Jos isä unohtaa lapsen kumisaappaat, on se äidin vika.
Minulla on tänä syksynä ensimmäistä kertaa tapahtunut näitä kolumnistien kuvailemaa unohduksia. Lapsia on kaksi, ovat eri päiväkodeissa, isommalla jo pari harrastusta, on puheterapiaa, vanhempainiltaa, vasu-keskusteluita, retkipäiviä, vuoroviikoin aloittavat päivät ulkoilulla, vuoroviikoin sisältä, vuoroviikoin on liikuntahallivuoro, on erityispäiviä ja sitä sun tätä. Kyllähän nämä handlaa, jos muistaa laittaa saman tien kalenteriin, mutta kun poikkeuksien poikkeuksia tipahtelee sähköpostiin pitkin päivää ja työpäivät koostuvat kymmenistä sähköposteista, sälätehtävistä ja vaihtuvista deadlineista, niin kyllä, jossain välissä se aivokapasiteetti ei vaan riitä. Viestitulva on aikamoinen. Uskoisin kolumnistien työelämän koostuvan juuri tuollaisesta sälästä ja määräaikaisuuksista. Siinä ei välttämättä paljon ehdi rutiineja kehittyä.
Itse pyrin laittamaan seuraavan päivän kamppeet aina iltaisin valmiiksi, mutta usein töitä jatketaan kotona, jolloin illat menevät kirjoittaen. Kuten varmaan niillä kolumnisteillakin.
[/quote]
Niin no, tuossa puhutaan nyt vain lapsen asioista huolehtimisesta. Useimmilla ihmisillä on varmasti aika monta muutakin asiaa lapsen asioiden lisäksi huolehdittavana, varsinkin, jos työelämä ei ole sellaista tasaista puurtamista, vaan erilaisesta silpusta koostuvaa.[/quote]
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen miettinyt. Eikä Veitolalla ole vielä vain yksi lapsi? Itsellänikin on vain yksi ja mielestäni arjen hallinta on melkein yhtä helppoa kuin ilman lastakin, kun meitä on tässä palapelissä vain kolme. Lapsella on aina puhtaat ja ehjät vaatteet ja päiväkodissakin kaikki tarvittava. Hiukset ehtii harjaamaan ja letittämään aamulla helposti, kun päivän vaatteet ja muut on laitettu valmiiksi. Viimeistelen itse opintojani yliopistolla ja en todellakaan ehdi ajatella pelkästään lapsen asioita tai suunnitella asukokonaisuuksia. En silti koe, että olisi kamalan vaikeaa saada sille lapselle nättejä ja yhteensopivia vaatteita päälle aamuisin tai niitä kuriksia ja kumppareita päiväkotiin.
Mutta kai se on nyt jotenkin trendikästä olla avoimesti huolimaton ja piittaamaton mutsi.
Minä kykenin vielä kahden lapsen kanssa hallittuun arkeen, mutta kolmas lapsi pienellä ikäerolla katkaisi kamelin selän. Kun isommat vielä kasvaa koko ajan, ja housujen polvet on kahden käyttökerran jälkeen rikki, joka päivä jokaisella joku harrastus jne niin kyllä tässä aika moneksi saa revetä jos aikoo pitää tip top paletin kasassa. Ennen letitin tukat nätisti, nyt vedetään ponkkarille kiireessä.
Se vähän olikin minun pointtini. Useamman lapsen kanssa ymmärtäisi, mutta Veitolan tapauksessa yhden lapsen kanssa en oikein ymmärrä.
Miksei voi ymmärtää yhden lapsen kanssa? Selitä tarkemmin.
On aika pahoja ongelmia arjenhallinnassa, jos ei kykene pitämään yhden lapsen kanssa palapeliä kasassa. Tarvitsee tarkistaa ja ottaa vain yhden lapsen varusteet mukaan. On yhden lapsen pyykit pestävä ja viikattavana. Kaikkea muutakin on vain yhden lapsen verran, joten niihin kuluu vähemmän aikaa ja on paljon vähemmän muistettavaa kuin esim. kolmen lapsen äidillä. Tietty, jos ei ole ennen lapsia joutunut huolehtimaan itsestään kuin lompakon ja huulipunan verran, voi olla vaikea muistaa, että lapsi tarvitsee sateella sadevaatteet mukaan. Jos ei edes sitä haldaa, niin lapsi olisi kannattanut jättää tekemättä. Tottakai kaikille sattuu unohduksia joskus, mutta kyllä lapsikin kärsii, jos tuollainen on jatkuvaa.
Niin no, tuossa puhutaan nyt vain lapsen asioista huolehtimisesta. Useimmilla ihmisillä on varmasti aika monta muutakin asiaa lapsen asioiden lisäksi huolehdittavana, varsinkin, jos työelämä ei ole sellaista tasaista puurtamista, vaan erilaisesta silpusta koostuvaa.
No, miksi se lapsi sitten tehdään, jos kovalevy täyttyy jo työasioista? Ei se lapsen asioista huolehtiminen ole mitenkään ylivoimaisen vaikeaa. Ja puhelimissakin on toiminto, jolla kalenterimerkinnöistä voi muistuttaa paljon ennen kuin sillä hetkellä, kun en tapahtuvat. Ja yleensä muistutuksia saa useammankin.
Tottakai meillä on muutakin mietittävää kuin pelkät lapsen asiat. Suurinosa onneksi pystyy hallitsemaan sekä vaativan työnsä, että lapsesta huolehtimisen. Itse opiskelen tällä hetkellä 25op/periodi tahdilla yliopistossa ja minulla on ADHD, silti lapsen asiat pysyvät hallinnassa. Paljon sen ansiosta, että minulla on puhelimessa kalenteri ja arjessa mukana mies, joka tekee osuutensa. Eniten siksi, koska lapsella ja hänen asioillaan on minulle väliä.
Onko veitola muuten yh?
Alue: Aihe vapaa
Naulan kantaan! Olen miettinyt ja ärsyyntynytkin ihan samasta, kiitos kun puit sanoiksi.
Toki omakin pää pullistelee arjessa toisinaan kaikesta muistettavasta, mutta tehokas kalenterointi ja etukäteissuunnittelu pelastaa. (Toisaalta, jos meidän arki olisi pelkästään mieheni varassa, sitten varmaan olisikin tuollaista säätämistä, hän kun ei yhtä kurinalaisesti toimi...)