Lue keskustelun säännöt.
Ikäkriisikö vai mikä minua vaivaa
13.10.2016 |
Ikää on 46 ja elämässä on kaikki hyvin ja elämä rullaa tasaiseen tahtiin. Lapset on murrosiän kynnyksellä, mutta nyt vielä helpossa vaiheessa. On oma talo, työ, mies, koira , harrastukset ym. Keskiluokkaisen elämän tunnusmerkit. Matkustellaan pari kolme kertaa vuodessa.
Mutta yhtäkkiä tässä syksyn aikaan alkanut kaihota nuoruuteen! Katselen 80-luvun videoita ja kuuntelen musiikkia ja olo on katkeransuloisen nostalginen. Koen jopa niin kovaa kaipuuta ja ikävää ihan nuoruuden idoleita ja ihastuksia kohtaan, että saan kyyneleet silmiini. Tunnen, että käväisen aikamatkalla nuoruudessa enkä haluaisi palata takaisin tähän päivään ja arkeen!
Samalla tuntuu, että perheeni ja munun välille on tullut etäisyyttä näiden pakohetkieni vuoksi.
Olo on ristiriitainen. Haluaisin lopettaa haikailun ja videoiden katselun koska olo sen jälkeen on vähän surkea. Samalla nuo hetket tuntuvat ihanilta.
Toivon tietysti, että tämä menee ohi koska koen tämän järjellä ajateltuna outona. Mietinkin, että onko minulla joku keski-iän kriisi tai alkavien vsihdevuosien oireita.
Onko muilla ollut ikäkriisiä ja miten se on oireillut?
Kommentit (9)
Koita kestää AP! Ja kyllä, 80-luku oli oikeasti upteeta aikaa : D Terveisin kohtalotoveri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tyypilliseltä naisen neljänkympin kriisiltä. Esim. täältä av:lta löytyy aiempia keskusteluja aiheesta.
Et ole yksin.
t. N45 (jolla alkaa pikkuhiljaa helpottaa kolmen vuoden kipuilun ja itsensä etsimisen jälkeen)
Ikäkriisi. Mulla oli se muutama vuosi sitten juuri neljänkympin tietämillä. Perjantai-iltaisin tissuttelin viiniä ja katselin youtube-videoita nuoruusvuosien artisteilta. Ramppasin myös enemmän ystävien kanssa viihteellä, kun sitä ennen olin 10 vuotta ollut enemmän tai vähemmän kotona. Kaikkea sattui ja tapahtui. Onneksi se on kuitenkin nyt ohi. Perhe-elämä maistuu taas ja osaan arvostaa kaikkea paljon enemmän :) Tsemppiä tunnekuohuihin ja yritä ajatella, että se kuuluu tiettyyn vaiheeseen. Jos vain mahdollista, juttele miehesi kanssa tilanteesta ja ole mahdollisimman avoin :)
Apua, tätä voi siis kestää kauankin. Olen aina elänyt enemmän hetkessä kuin tulevaisuudessa ja nyt tuntuu, että elämän parhaat vuodet on ohi ja loppu on alamäkeä. Jotain pitäisi olla vielä kuitenkin edessä, että elämä tuntuisi mielekkäältä.
Onneksi tässä on kivoja juttuja tiedossa loppuvuodelle. Harmittaa vaan tämä jotenkin alakuloinen olotila ja herkkyys.
Erään rakastelun jälkeen aloin itkemään kun tuli jotenkin vanha olo. Olin juurikin lipittänyt sitä ennen viiniä ja kuunnellut musiikkia. Mies ihmetteli mikä tuli ja en osannut sanoa muuta kuin, että tuli tunteet pintaan
Voi tätä naisen elämää. Kiva kuitenkin kuulla, että en ole ainoa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama minulla, onneksi alkaa jo vähän mennä ohi. Vuoden sivusuhde, biletystä liikaa jne.
Niin kyllä nuoruus on ihmisen kulta-aikaa naisen varsinkin.
Kyllä kilometrit rupee näkymään jo alkaen 30vuotta ja vain kiihtyy
Kun 40 vuotta tulee täyteen niin peli on jo menetetty ja varsinkin jos tulee ero ja on lapsia niin se on todellinen GAME OVER mitä tulee hyvään kumppaniin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selkeesti nuoren miehen tarpeessa. Itsellä helppas ja kotonakin sujuu.. karmeeta, mut näin ainakin täällä kriiseily väheni, jos ei nyt ihan kadonnutkaan ;)
Kuulostaa kyllä ikäkriisiltä, näin nuoremman ihmisen korvaan. Minusta sä tarvitsisit nyt selkeästi omaa aikaasi... vaikka pienen loman? Voisit kaihoilla, nostalgisoida ja vain nauttia keveydestä hetken yksin... Ehkä joku paikka missä voisi käydä esim. tanssimassa? Tämmösen hullun idean siis sain. :D