Lue keskustelun säännöt.
Pilasin mun elämän
11.10.2016 |
Ainakin siltä musta tuntuu. Sain lapsen parikymppisenä kesken opintojen ja aivan väärän ihmisen kanssa. Koko homma eteni liian nopeasti ja mies paljastui häntäheikiksi. Oma moka, mutta en voi sanoa katuvani suhdetta, kun sain kuitenkin maailman ihanimman lapsen.
Elämä kuitenkin tuntuu niin raskaalta ja yksinäiseltä. Keskityn nyt opiskeluiden loppuunsaattamiseen ja lapseen, mutta pelottaa, etten enää koskaan löydä ketään. Ahdistaa valtavasti ajatus siitä, että tulen loppuelämäni olemaan näin yksinäinen.
Kommentit (6)
Lapsi isälle, jätä opinnot kesken ja ala vapaaksi taiteilijaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pasi G. Espoon keskuksesta rakastaa sinua!
Et ole pilannut elämääsi. Nauti nyt ajasta lapsesi kanssa. Usko pois se karkaa käsistä. Jo huomenna lapsi on vuokrannut oman kämpän ja pakkaa innoissaan muuttolaatikoitaan. Löydät kyllä kumppanin, ole avoimin mielin.
Kiitos tsempeistä. Ei musta koko ajan näin pahalta tunnu, mutta nyt muutaman päivän on ahdistanut kamalasti, kun olen ajatellut miten eri tavalla elämä olisi voinut mennä. Olen kyllä useimmiten tosi tyytyväinen yksinoloon, koska saan päättää kaikesta yksin, mutta läheisyyttä kaipaan paljon. Kaipaan sitäkin, että saisin joskus olla muutakin kuin äiti.
Onneksi lapsi on jo kouluikäinen ennen kuin täytän 30, joten ehkä sen jälkeen voisi ajatella löytävänsä vielä kumppanin, jolle kelpaa yhden lapsen äitinä.
Kaikesta sitä kehdataan nykyään kitistä.
Et sinä elämääsi ole pilannut. Usko pois. Vaikka pahalta nyt ehkä tuntuukin, vuosien päästä naurahtaisit tuolle viestillesi. Tsemppiä!