Lue keskustelun säännöt.
Yksinäisyys
10.10.2016 |
Toivon että saisin joltain vähän neuvoja. Elikkä tiivistettynä nopeesti: Oon miespuolinen henkilö, opiskelen ja urheilen. Menetin entisen kaveriporukkani jo jonkin aikaa sitten seurustelun takia, koska tavallaan unohdin heidät sen tytön ohelle, mutta myöskään ei kiinnostanut enää vetää pilveä ja alkoholia. Koulustakaan ei tule jäämään vapaa-ajalle ketään frendiä. Mulla on 1 kaveri kenen kanssa hengailen, mutta todella harvoin. Jatkuvasti tuntuu että kuolen yksinäisyyteen. Tulevaisuus tuntuu toivottomalta, ja tuntuu että tulen olemaan lopunelämääni yksin ilman ketään ystävää sekä varsinkin tyttöystävän löytäminen tuntuu mahdottomalta ajatukselta, koska en tunne edes enää ketään ihmisiä. Mikä avuksi?
Kommentit (3)
Jaa, yksinäisyyteen voi tottua ja siitä oppia nauttimaankin. Itse olen jo keski-ikäinen nainen ja joskus nuorena yksinäisyys sattui kovasti, mutta jossain vaiheessa siihen tottui ja sitten siitä alkoi nauttiakin niin paljon etten lopulta koskaan valinnut edes pariutua, enkä ole kavereita tai ystäviäkään kaivannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi apua, musta tuntuu että ap:ta ei hirveesti helpota se tieto, että kolmessakymmenessä vuodessa siihen yksinäisyyteen kyllä turtuu... :D En kyllä itsekään osaa tähän mitään taikasanoja sanoa. Miten ois uudet harrastukset tms. missä voisi tutustua uusiin ihmisiin?
Mä oon kompensoinut kaikkea tuota pelaamalla videopelejä. Pelaan kylläkin joiden -02 syntyneiden kanssa, mutta käyhän nekin alkeelliseen keskusteluun ja pelaamiseen.