Lääkis vai oikis? Kumpaan menisit/menit, miksi?

joka 4.tk-lääkäri harkitsee itsemurhaa. tosin lääkiksen hyvänä puolena varma työtilanne myös muualla kuin pk-seudulla. huono puoli: todella vaativa ammatti, opiskeluaika rankempaa kuin oikiksessa, stressaavampi kaiken kaikkiaan.

koska olen kiinnostunut ihmisen kehosta ja haluan auttaa muita työnteollani.

Lääkärin työ minusta rankempaa, elämän ja kuoleman asioita, ihmisiä alastomimmillaan. Kokisin että vastuu on kauhea jos vartissa pitää terkkarissa tehdä analyysi että onko tämä ihminen kuolemansairas, tavallisessa flunssassa vai luulosairas mummo joka käy juttelemassa jonkun kanssa.



Lain kanssa on tietysti vaikeita asioita mutta... ehkä abstraktimmin, asioita joita voi ajatella loogisesti. Usein kyse on esim. rahoista, joka minusta KUITENKIN on vähemmän vakava asia kuin elämä tai kuolema.



Nykyään olen teknisellä alalla ja välillä työt sivuaa noita lakijuttuja. Mielellään olen hommissa joissa ei tarvitse nähdä kenenkään kuolevan.

Olen DI, mutta kohtuullisen tyytyväinen työhöni....



Mutta nyt menisin lääkikseen. Ehkä korvalääkäriksi erikoistuisin.

itse mitä olet miettinyt hyvinä ja huonoina puolina näissä vaihtoehdoissa?

Tosin oikeasti en menisi lääkikseen, kun en halua olla ihmisten kanssa tekemisessä, mutta joku lääketieteen tutkija olisi kyllä tosi mukava olla. Oikis on liikaa pelkkää kirjojen lukemista. Toki lääkiksessäkin pitää lukea, mutta sisältyy siihen koulutukseen muutakin kuin pelkkää pänttäämistä. Ja lääketiede vaan on musta paljon kiinnostavampaa kuin oikeustiede.

esim. solubiologia, molekyylibiologia, mikrobiologia, terveyden biotieteet (Turun yliopisto), perinnöllisyystiede, biokemia, kemia

Valmistuvat nopeammin, ei tarvitse opiskella kaikkia lääketieteen aloja ja joihinkin näistä helpompi päästä kuin lääkikseen.

Nyt rupean kyllä oikeasti miettimään alan vaihtoa tai uudelleenkouluttautumista.

Terv. eräs DI

Vierailija:

Jos haluaa lääketieteen alan tutkijaksi, kannattaa harkita muitakin koulutusvaihtoehtoja

esim. solubiologia, molekyylibiologia, mikrobiologia, terveyden biotieteet (Turun yliopisto), perinnöllisyystiede, biokemia, kemia

Valmistuvat nopeammin, ei tarvitse opiskella kaikkia lääketieteen aloja ja joihinkin näistä helpompi päästä kuin lääkikseen. .

Lääkäri tekee töitä käsillään ja koko persoonallaan, kohtaa ihmisiä, juristi vaan pyörittää kapulakieltä ja etsii kiertoteitä. Toisaalta sitten lääkärin virhe voi aiheuttaa kuoleman, juristin tuskin.



Lääkis jäi aikanaan 0,5 pisteen päähän ja typeryyksissäni en hakenut uudestaan.

Valitsin lääkiksen, oikeustiede ei kyllä käynyt edes mielessäkään.

Lääketiede on melko käytännönläheistä ja loogista päättelykykyä tarvitaan. Kädentaitoja pääsee myös harjoittamaan. Ihmissuhdetaidot ovat eduksi. Stressinhallintaa, vastuunkantamista ja johtamistaitoja oppii väkisinkin matkan varrella. Vapaa-aikaa on vähän ja siitäkin osa kuluu edelleen ammattikirjallisuuden parissa.

Opiskeluaika oli mukavaa, rentoa ja valmiiksi suunniteltua.

Oikis:

-yksitoikkoista=pääsääntöisesti lukemista, lukemista, lukemista

-ei luovaa: täytyy vain opetella ulkoa paljon asioita, ei tarvitse olla erityisen fiksu

-opiskelu itsenäistä, suurelta osalta kirjastossa istumista: tylsää?

-ei yllätyksiä

-helpompaa kuin lääkis (mutta tietenkin todella rankkaa eri tavalla)



Lääkis:

-todella rankkaa ja monialaisesti haastavaa

-opiskelu monimuotoista: ei pelkkää lukemista koko opiskelun ajan

-erilaisia alavaihtoehtoja enemmän

-" henkilökohtaisempaa" , vaikeampaa, mutta myös palkitsevampaa? kuin oikis