Lue keskustelun säännöt.
Uusperhe ja puolison suku
07.10.2016 |
Miten puolison suku on ottanut sinut (ja lapsesi) vastaan? Jos olette saaneet yhteisen lapsen, onko tämä vaikuttanut jotenkin asiaan? Oletteko pystyneet pitämään perheen rajat, vai ovatko sukulaiset yrittäneet puuttua elämäänne?
Kommentit (14)
Emme ole paljoakaan tekemisessa sukujen kanssa. Minä näen omia vanhempiani omien lasten kanssa. Mies omiaan omien lasten kanssa. Yhteisiä ei ole eikä tule.
Onhan tämä avioliitto erilainen kuin nuoruuden avioliitto. Silloin suku oli keskiössä. Nyt meidän parisuteemme on keskiössä. Liekö syynä oma ikä (liki 50), vai uusperhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minutkin on otettu avosylin vastaan, samoin kuin lapseni, vaikka olivatkin jo niin isoja, etteivät paljoa ole uuteen sukuunsa tutustuneet.
Samoin kuin miehenikin on otettu hyvin vastaan meidän sukuun. Parempi vaihtoehto hän on, kuin exäni. Myös exäni suku on ottanut uuden mieheni avosylin vastaan, kuten myös meidän yhteinen lapsemme, joka ei ole heille mitään sukua. Käymme serkkujen synttärit koko porukalla.
Vierailija kirjoitti:
Emme ole paljoakaan tekemisessa sukujen kanssa. Minä näen omia vanhempiani omien lasten kanssa. Mies omiaan omien lasten kanssa. Yhteisiä ei ole eikä tule.
Onhan tämä avioliitto erilainen kuin nuoruuden avioliitto. Silloin suku oli keskiössä. Nyt meidän parisuteemme on keskiössä. Liekö syynä oma ikä (liki 50), vai uusperhe.
Varmaan molemmat? Kyllä mä ainakin huomasin, kun nelikymppisenä uuden perheen perustin, että vähän erilaiset fiilikset ku sinä nuorena nuorikkona. On sitä elettyä elämää takana, niin eiän sitä niin siihen sukuun silloin liity,vaan nimenomaan puolisoon ja yhteiseen perheeseen.
Miten muuten exät liittyvät tuohon kuvioon? Mun exäni sekä hänen sukunsa tykkäävät uudesta puolisostani, samoin kun mulle välit exän puolisoon ovat hyvät. Miehen exän kanssa välit ovat huonot. Hän ei aiemmin ole ollut miehen suvun kanssa juuriaan tekemisissä, mutta meidän naimisiinmenomme jälkeen hän on alkanut pitää aktiivisesti yhteyttä miehen sukuun. Ei se tietenkään ole minulta poissa, ihmettelen vaan. Huonoista väleistä johtuen tapaamiset ovat kiusallisia ja pikaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emme ole paljoakaan tekemisessa sukujen kanssa. Minä näen omia vanhempiani omien lasten kanssa. Mies omiaan omien lasten kanssa. Yhteisiä ei ole eikä tule.
Onhan tämä avioliitto erilainen kuin nuoruuden avioliitto. Silloin suku oli keskiössä. Nyt meidän parisuteemme on keskiössä. Liekö syynä oma ikä (liki 50), vai uusperhe.
Varmaan molemmat? Kyllä mä ainakin huomasin, kun nelikymppisenä uuden perheen perustin, että vähän erilaiset fiilikset ku sinä nuorena nuorikkona. On sitä elettyä elämää takana, niin eiän sitä niin siihen sukuun silloin liity,vaan nimenomaan puolisoon ja yhteiseen perheeseen.
Miten muuten exät liittyvät tuohon kuvioon? Mun exäni sekä hänen sukunsa tykkäävät uudesta puolisostani, samoin kun mulle välit exän puolisoon ovat hyvät. Miehen exän kanssa välit ovat huonot. Hän ei aiemmin ole ollut miehen suvun kanssa juuriaan tekemisissä, mutta meidän naimisiinmenomme jälkeen hän on alkanut pitää aktiivisesti yhteyttä miehen sukuun. Ei se tietenkään ole minulta poissa, ihmettelen vaan. Huonoista väleistä johtuen tapaamiset ovat kiusallisia ja pikaisia.
Minulla on huono suhde eksääni. Se on aina ollut, mutta huononi entisestään, kun exä kuuli minulla olevan uusi mies. Ja välit meni kokonaan kun kuuli meidän menneen naimisiin.
Samoin ex-appivanhemmat lopettivat minun kylään kutsumisen sen jälkeen, kun kuulivat uudesta miehestäni.
Mikä juttu tämä muuten on? Ero tuli siitä, kun ex vaihtoi minut lennosta toiseen. Hän on vieläkin yhdessä ja tehnyt uuden lapsen tämän naisen kanssa.
Miehen rakas entinen puoliso varmisti sen, että minun oli ihan äärestä helppoa tulla miehen rinnalla. Miehen perhe, lapset, ystävät on ottanut minut tosi hyvin vastaan vaikka erossa ei kaikki mennyt niin kuin ohjekirjoissa sanotaan.
t. se paha paha toinen nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen lapset olivat jo aikuisia, kun aloimme seurustella, omani olivat teinejä, nyttemmin aikuisia.
Kaikki on otettu hyvin vastaan, ja meidän sukujuhlat ovat nykyään hyvin hämmentävä kokonaisuus uusia ja vanhoja, eksiä ja niinpäinpois. Uusille suvun jäsenille siinä on ollut selittämistä (viimeisenä tyttäreni uusi poikaystävä, joka raukka tuli ihan ydinperheestä keskelle meidän omituista klaania, johon kuuluu minun ja mieheni kaikki lapset, heidän kumppaninsa, miehen lapsenlapset sekä yksi "uusiolapsenlapsi", miehen ex-vävy nykyisen kumppaninsa kanssa, miehen ex-miniä nykyisen kumppaninsa ja tämän lapsen kanssa, miehen ex-vaimo, minun ex-puolisoni kumppaninsa kanssa, minun ex-puolison isä ja ja veli kumppaneineen, oma veljeni perheineen, vanhempani sekä yksi läheinen tuttavaperhe, jossa kolme aikuista lasta kumppaneineen).
Vierailija kirjoitti:
Miehen rakas entinen puoliso varmisti sen, että minun oli ihan äärestä helppoa tulla miehen rinnalla. Miehen perhe, lapset, ystävät on ottanut minut tosi hyvin vastaan vaikka erossa ei kaikki mennyt niin kuin ohjekirjoissa sanotaan.
t. se paha paha toinen nainen
Eihän niillä ihmisillä ole muuta vaihtoehtoa kuin ottaa sinut hyvin vastaan. Ystäväni kun tekee ratkaisuja, niin ystävänä on minun tuettava. Äidin tehtävä on tukea.
En minä heitä ihmettele. Enemmän ihmettelen sitä, että te toiset naiset ette tunne häpeää. Minä häpeäisin silmät päästäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehen lapset olivat jo aikuisia, kun aloimme seurustella, omani olivat teinejä, nyttemmin aikuisia.
Kaikki on otettu hyvin vastaan, ja meidän sukujuhlat ovat nykyään hyvin hämmentävä kokonaisuus uusia ja vanhoja, eksiä ja niinpäinpois. Uusille suvun jäsenille siinä on ollut selittämistä (viimeisenä tyttäreni uusi poikaystävä, joka raukka tuli ihan ydinperheestä keskelle meidän omituista klaania, johon kuuluu minun ja mieheni kaikki lapset, heidän kumppaninsa, miehen lapsenlapset sekä yksi "uusiolapsenlapsi", miehen ex-vävy nykyisen kumppaninsa kanssa, miehen ex-miniä nykyisen kumppaninsa ja tämän lapsen kanssa, miehen ex-vaimo, minun ex-puolisoni kumppaninsa kanssa, minun ex-puolison isä ja ja veli kumppaneineen, oma veljeni perheineen, vanhempani sekä yksi läheinen tuttavaperhe, jossa kolme aikuista lasta kumppaneineen).
Ällöttävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emme ole paljoakaan tekemisessa sukujen kanssa. Minä näen omia vanhempiani omien lasten kanssa. Mies omiaan omien lasten kanssa. Yhteisiä ei ole eikä tule.
Onhan tämä avioliitto erilainen kuin nuoruuden avioliitto. Silloin suku oli keskiössä. Nyt meidän parisuteemme on keskiössä. Liekö syynä oma ikä (liki 50), vai uusperhe.
Varmaan molemmat? Kyllä mä ainakin huomasin, kun nelikymppisenä uuden perheen perustin, että vähän erilaiset fiilikset ku sinä nuorena nuorikkona. On sitä elettyä elämää takana, niin eiän sitä niin siihen sukuun silloin liity,vaan nimenomaan puolisoon ja yhteiseen perheeseen.
Miten muuten exät liittyvät tuohon kuvioon? Mun exäni sekä hänen sukunsa tykkäävät uudesta puolisostani, samoin kun mulle välit exän puolisoon ovat hyvät. Miehen exän kanssa välit ovat huonot. Hän ei aiemmin ole ollut miehen suvun kanssa juuriaan tekemisissä, mutta meidän naimisiinmenomme jälkeen hän on alkanut pitää aktiivisesti yhteyttä miehen sukuun. Ei se tietenkään ole minulta poissa, ihmettelen vaan. Huonoista väleistä johtuen tapaamiset ovat kiusallisia ja pikaisia.
Minulla on huono suhde eksääni. Se on aina ollut, mutta huononi entisestään, kun exä kuuli minulla olevan uusi mies. Ja välit meni kokonaan kun kuuli meidän menneen naimisiin.
Samoin ex-appivanhemmat lopettivat minun kylään kutsumisen sen jälkeen, kun kuulivat uudesta miehestäni.
Mikä juttu tämä muuten on? Ero tuli siitä, kun ex vaihtoi minut lennosta toiseen. Hän on vieläkin yhdessä ja tehnyt uuden lapsen tämän naisen kanssa.
Mä luulet, että tuollaiset "mielenosoitukset" kertovat siitä, etteivät sukulaiset halua kohdata omia ongelmiaan ja asenteitaan- ja ne ratkaistaan sillä että "pahoille" käännetään selkä. Uusperhehän on sillä lailla todella vaativa juttu, että sen perustajien pitää kohdata aika paljon omia ongelmiaan jotta perhe voi onnistua. Ydinperheessä luurangot on paljon helpompi siivota kaappeihin kolisemaan. Kun jotkut muuttuvat- ja ratkaisevat ongelmiaan, muiden on suhtauduttava siihen jotenkin- ja niiden jotka eivät ole valmiita kasvamaan ja oivaltamaan uusia asioita- pitää keksiä uusia selviytymiskeinoja; ja nehän ovat yleensä selän kääntämisiä, mustamaalaamisia, katkeruuksia, toisten syyllistämisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emme ole paljoakaan tekemisessa sukujen kanssa. Minä näen omia vanhempiani omien lasten kanssa. Mies omiaan omien lasten kanssa. Yhteisiä ei ole eikä tule.
Onhan tämä avioliitto erilainen kuin nuoruuden avioliitto. Silloin suku oli keskiössä. Nyt meidän parisuteemme on keskiössä. Liekö syynä oma ikä (liki 50), vai uusperhe.
Varmaan molemmat? Kyllä mä ainakin huomasin, kun nelikymppisenä uuden perheen perustin, että vähän erilaiset fiilikset ku sinä nuorena nuorikkona. On sitä elettyä elämää takana, niin eiän sitä niin siihen sukuun silloin liity,vaan nimenomaan puolisoon ja yhteiseen perheeseen.
Miten muuten exät liittyvät tuohon kuvioon? Mun exäni sekä hänen sukunsa tykkäävät uudesta puolisostani, samoin kun mulle välit exän puolisoon ovat hyvät. Miehen exän kanssa välit ovat huonot. Hän ei aiemmin ole ollut miehen suvun kanssa juuriaan tekemisissä, mutta meidän naimisiinmenomme jälkeen hän on alkanut pitää aktiivisesti yhteyttä miehen sukuun. Ei se tietenkään ole minulta poissa, ihmettelen vaan. Huonoista väleistä johtuen tapaamiset ovat kiusallisia ja pikaisia.
Minulla on huono suhde eksääni. Se on aina ollut, mutta huononi entisestään, kun exä kuuli minulla olevan uusi mies. Ja välit meni kokonaan kun kuuli meidän menneen naimisiin.
Samoin ex-appivanhemmat lopettivat minun kylään kutsumisen sen jälkeen, kun kuulivat uudesta miehestäni.
Mikä juttu tämä muuten on? Ero tuli siitä, kun ex vaihtoi minut lennosta toiseen. Hän on vieläkin yhdessä ja tehnyt uuden lapsen tämän naisen kanssa.
Mä luulet, että tuollaiset "mielenosoitukset" kertovat siitä, etteivät sukulaiset halua kohdata omia ongelmiaan ja asenteitaan- ja ne ratkaistaan sillä että "pahoille" käännetään selkä. Uusperhehän on sillä lailla todella vaativa juttu, että sen perustajien pitää kohdata aika paljon omia ongelmiaan jotta perhe voi onnistua. Ydinperheessä luurangot on paljon helpompi siivota kaappeihin kolisemaan. Kun jotkut muuttuvat- ja ratkaisevat ongelmiaan, muiden on suhtauduttava siihen jotenkin- ja niiden jotka eivät ole valmiita kasvamaan ja oivaltamaan uusia asioita- pitää keksiä uusia selviytymiskeinoja; ja nehän ovat yleensä selän kääntämisiä, mustamaalaamisia, katkeruuksia, toisten syyllistämisiä.
Mutta eihän heillä ole syytä kääntää minulle selkää. Minä olin jätetty, en jättäjä. Ja miehellä on jo uusi nainen, sama johon avioliitossa jo rakastui. Olin pari vuotta yksinkin, ja silloin kaikki exät ja ex-appivanhemmat olivat ok.
Ymmärtäisin, jos minä olisin ollut jättäjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen rakas entinen puoliso varmisti sen, että minun oli ihan äärestä helppoa tulla miehen rinnalla. Miehen perhe, lapset, ystävät on ottanut minut tosi hyvin vastaan vaikka erossa ei kaikki mennyt niin kuin ohjekirjoissa sanotaan.
t. se paha paha toinen nainen
Eihän niillä ihmisillä ole muuta vaihtoehtoa kuin ottaa sinut hyvin vastaan. Ystäväni kun tekee ratkaisuja, niin ystävänä on minun tuettava. Äidin tehtävä on tukea.
En minä heitä ihmettele. Enemmän ihmettelen sitä, että te toiset naiset ette tunne häpeää. Minä häpeäisin silmät päästäni.
Mitkä toiset naiset? Tarkoitatko että jos on erehtynyt tekemään lapset ns väärän ihmisen kanssa, niin hän on joku ensimmäinen eikä muita saisi tulla? En mä ainakaan ole miehelleni mikään toinen nainen, vaan ihan joka tavalla ensimmäinen, ykkönen ja elämän suur rakkaus. Kuten hänkin minulle. Se että hänellä on lapsia jonkun toisen kanssa- ei ole minun häpeäni. Mieheni on vastuussa lapsistaan ja siitä että he ovat alkunsa saaneet suhteessa jolla ei ole ollut mitään tulevaisuutta. Vai mitä pitäisi hävetä, voisitko tarkentaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen rakas entinen puoliso varmisti sen, että minun oli ihan äärestä helppoa tulla miehen rinnalla. Miehen perhe, lapset, ystävät on ottanut minut tosi hyvin vastaan vaikka erossa ei kaikki mennyt niin kuin ohjekirjoissa sanotaan.
t. se paha paha toinen nainen
Eihän niillä ihmisillä ole muuta vaihtoehtoa kuin ottaa sinut hyvin vastaan. Ystäväni kun tekee ratkaisuja, niin ystävänä on minun tuettava. Äidin tehtävä on tukea.
En minä heitä ihmettele. Enemmän ihmettelen sitä, että te toiset naiset ette tunne häpeää. Minä häpeäisin silmät päästäni.
Mitkä toiset naiset? Tarkoitatko että jos on erehtynyt tekemään lapset ns väärän ihmisen kanssa, niin hän on joku ensimmäinen eikä muita saisi tulla? En mä ainakaan ole miehelleni mikään toinen nainen, vaan ihan joka tavalla ensimmäinen, ykkönen ja elämän suur rakkaus. Kuten hänkin minulle. Se että hänellä on lapsia jonkun toisen kanssa- ei ole minun häpeäni. Mieheni on vastuussa lapsistaan ja siitä että he ovat alkunsa saaneet suhteessa jolla ei ole ollut mitään tulevaisuutta. Vai mitä pitäisi hävetä, voisitko tarkentaa?
Viittasin nimimerkkiin paha paha toinen nainen, jotka eivät hoitaneet eroaan oppikirjamaisella tavalla.
Huonosti olen ottanut vastaan eli en ole suostunut enkä suostu tapaamaan mitään halpaa kopiota.
Yhteisiä lapsia ei ole. Ottivat avosylin vastaan. Tosin heidän on ollut ehkä hieman vaikeaa sietää sitä, etteivät voi osallistua perheemme päätöksentekoon.