Suomi taantuu, koska eteenpäin menemisen meininki puuttuu
Esim. sodan jälkeen jälleenrakennettiin vauhdilla ja kaikilla oli toive ja unelma paremmasta huomisesta, syntyi lapsia ja ajat paranivat vuosi vuodelta.
Nyt kaikkien asenne alkaa olla se, että pieleen menee ja tulevaisuus on aina vaan huonompi. Ei viitsi enää edes yrittää. Vaikka olosuhteet ovat absoluuttisesti mitattuna miljoona kertaa paremmat kuin tuolloin sodan jälkeisinä aikoina.
Kommentit (8)
Olen pohtinut miksi minun pitää mitään enää yrittää. Työnantaja kiristää koko ajan ja lisää sääntöjä. Tekee työn helpoksi esimiehille mutta hankalaksi alemmalle portaalle. Mitään luottoa työntekijöihin ei ole, kaikkea kytätään. Älä tee sitä, tee näin, ole hiljaa tästä ja tuosta.
Sotien jälkeen oli töitä kaikille ja työstä sai palkan. Puuttui turja byrokratia.
Kuka ihmeessä haluaisi uhrata itseään ja verotulojaan haittamatujen tai tsuvakki/vihervasemmiston iki-elatukseen?
Voihan sitä mennä sinne metsään...sieltähän se ratkaisu löytyy
Meneillään on iso murros, jossa ihmistyön korvaa automaation ja koneiden työ. Valitettavasti tätä murrosta haittaa se, että edelleen yritetään pitää kiinni vanhoista malleista, joissa ihmisen olisi tarkoitus elättää itsensä työllään ja valtion elää ihmistyön verotuksella. Aivan uudenlaisia malleja tarvitaan. Sitten kun niitä saadaan aikaan, voi olla että tulevaisuus on parempi kuin koskaan ihmisille: vapautettuna leipätyön ikeestä ihmiset voivat omistautua sille mistä tykkäävät, ja koneet hoitaa työt. Koneiden tuottama hyöty jaetaan perustulona ja vastaavina ihmisille.
Uskon, että tähän maailma menee, mutta valitettavasti isot kapinat, ehkä jopa sodat, on edessä ennen kuin omistava luokka hyväksyy sen että eivät voi enää olla siinä asemassa kuin ennen.
Vierailija kirjoitti:
Esim. sodan jälkeen jälleenrakennettiin vauhdilla ja kaikilla oli toive ja unelma paremmasta huomisesta, syntyi lapsia ja ajat paranivat vuosi vuodelta.
Nyt kaikkien asenne alkaa olla se, että pieleen menee ja tulevaisuus on aina vaan huonompi. Ei viitsi enää edes yrittää. Vaikka olosuhteet ovat absoluuttisesti mitattuna miljoona kertaa paremmat kuin tuolloin sodan jälkeisinä aikoina.
Silloin ei myöskään elätetty loisia. Kansa oli suomalaista ja Helsingissäkin esim. Kallion korttelit olivat kuin pikku kyliä.
Töitä oli aiemmin kaikille. Sai helposti vakipaikan. Omat vanhemmat saivat hyvät työpaikat vaatimattomalla koulutuksella. Keskikoulu/merkonomi.
Nykyisin ko paikoille tarvittaisiin vähintään tradenomi/KTM.
Työelämän suhteen näkymät eivät ole ainakaan sataan vuoteen olleet näin heikot ja mitään muutosta parempaan ei ole näkyvissä.
Terveyden ja toimeentulon suhteen kenelläkään toisaalta ei ole mitään huolia, kukaan ei jäälman perustoimeentuloa eikä perusterveydenhoitoon muuten kuin omasta valinnasta.
Mutta tämänkin tilanteen voi ottaa haltuun toimimalla niin miten on järkevää eli eli ottaa vain reippaasti kaikki irti nepotismista ja kaverisuhteista. Sillä löytyy töitä. Osaaminen ja työhalukkuus on ihan sama, yhtä hyviä hakijoita on aina se 100+ henkilöä.
Töitä ja rahaa löytyy kyllä kaikille joilla on oikeat kaverit tai sukulaiset. Itse on tätä hyödyntänyt viimeiset 5 vuotta ja hyvin pyyhkii.
Tämä kansa ei halua tehdä töitä. Jos tekee, sitten tekee huonosti. Siinä se syy on.