Voisitko ajatella lähteväsi Afrikkaan puoleksi vuodeksi

Ei kestäisi suhde eivätkä lapset. Lisäksi, en voisi sitoutua heti olemaan puolta vuotta, kun en tiedä, miten itse kestäisin aivan vierasta kulttuuria niin pitkää aikaa ilman perhettäni.

Mun työhöni sisältyy hyväntekeväisyyttä Suomessa. Lapset vielä liian pieniä, mutta aion kyllä joskus vielä lähteä.

Mitä v*tun väliä? Lapset eivät ainakaan kestä.

Hyvin kesti suhde, me emme ole takertuja- tai nyhjääjätyyppejä. Nyt kun on lapsia, en missään nimessä lähtisi ja jättäisi heitä. Mikään työ ei ole sen arvoinen, että äidin kannattaisi hylätä lapsensa.

Suhde sen kestää, jos on kuvio selvillä. Monelle miehelle vaan voi tulla karmeana yllätyksenä se yksinhuoltajan arki.



Lasten kannalta sen sijaan käy sääliksi. Ei niitä lapsia, kyllä niiden elämä kulkee omaa rataansa sen kotona olevan vanhemman kanssa. Sitä poissa olevaa tulee sääliksi, kun siltä jää niin paljon näkemättä. Lapsiaan ei opi tuntemaan samalla lailla. Ja kun tulee kotiin on vähän niin kuin kaikkien tiellä kun ei tiedä miten ja millä rutiinilla asiat kuuluu tehdä.



Luulen että suhteelle on vielä kovempi juttu tulla takaisin, kun se toinen on tottunut elään aivan loistavasti ilman sitä reissaajaa, ja sitten pitää alkaa sietää sitä sotkemassa kaikki aivan hyvät systeemit. En minä kyllä lähtisi tuollaiseen, miksi sitten perustaa perhe ja saada lapsia - tuossa kohtaa sanoisin että ihan kaikkea ei voi saada yhtaikaa enkä haluaisikaan.

perheen kanssa voi mennä.



Jos teet tyotä jossain metsässä jonne lapsia ei voi ottaa mukaan, niin harkitse sisäoppilaitosta. Siellä rahalla saa hyvän koulutuksen lapsille joten sen takia ei ole pakko suomeen jättää.



Ja saisit nähdä lapsiasi ainakin viikonloppuisin.



Mutta noin suuri ja pitkä ero perheestä? Minkälainen se tyo on kun et voi ottaa heitä mukaan?

Mutta perheen kanssa, silloin kun oli kaksi vuotta asuttiin Keniassa 2½v.

Mielelläni voisin lähteä muutamaksi vuodeksi sinne taas, vaikka lapsia onkin nyt viisi.