Miten eroon sairauden pelosta?

Mulla sama. Käyn tarkistuttamassa vaivojani lääkärillä. Alkoholi auttaa rentoutumaan. Tämä ei kyllä poista itse ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama. Käyn tarkistuttamassa vaivojani lääkärillä. Alkoholi auttaa rentoutumaan. Tämä ei kyllä poista itse ongelmaa.

Niin ja lisään vielä, että pelkoni alkoivat läheisten vakavista sairastumisista ja kuolemista. 

Vähän sama... Äiti sairastu kun oli 50, kuoli muutaman vuoden sairastettuaan. Nyt useammalla sukulaisella vakavaa sairautta, yksi tekee ns. kuolemaa. Jotenkin miettii kaikista omista oireista pahinta, yleensä syöpää. Tuntuu että hulluksi tulee tän pelon kanssa. Kuitenkin oon nainen parhaassa iässä.

Kyllähän niitä merkkejä ja oireita löytyy terveestäkin kehosta, kun oikein etsimällä etsii. Kaiken tulkitsee todisteeksi sairaudesta, minkä seurauksena luonnollisesti ahdistus ja sairauspelko pahenee, minkä seurauksena puolestaan aistit ovat entistä virittyneemmät näkemään merkkejä sairaudesta.... Sairaudenpelko muodostaa tyylipuhtaan noidankehän, joka saattaa pyöriä jopa vuosikausia, vuosikymmeniäkin.

Jotkut sanovat, että keskusteluterapia voi auttaa.

Yksi mikä todennäköisesti auttaa, on (itsestä riippumaton) muutos elämässä. Muutos voi olla hyvä, paha tai neutraali. Olennaista on, että se riittävän iso viedäkseen huomion viikoiksi pois kehon tapahtumista. Noidankehä saattaa raueta sen seurauksena.

Kolmas on aika ja väsymys. Olen itse parikymppisenä kärsinyt sairauksien pelosta. Jossain vaiheessa voimavarat eivät enää riittäneet jatkuvaan vatvomiseen ja sairauksien oireiden googlaamisen, tuntikausia niiden jäljissä surffaamiseen netissä. Ajan mittaan yksinkertaisesti kyllästyin ja väsyin. Halusin vaihteeksi jotain kivaa arkeeni, viihdettä, iloa, naurua... Ajattelin "jos kuolen niin kuolen – ei kiinnosta enää".

Siitä se lähti.

Noilta vuosilta jäi käteen mittava lääketieteellinen tietovaranto. Tiedän valtavasti ihmiskehosta, sairauksista, diagnostiikasta, genetiikasta, ravitsemuksesta jne.

** Jumala syntyi ihmiseksi Pojassa, Kristuksessa Jeesuksessa, sovitti syntimme Golgatan ristillä ja nousi kuolleista! Joka uskoo Jeesukseen sovittajanaan ja herranaan, perii iankaikkisen elämän. **

Itse olen vasta hieman reilu 40v ja tää pelko vie ilon kaikesta.

Äiti on sairastanut nyt kohta 1,5vuotta ja elinaikaa on jäljellä ehkä muutamia kuukausia.

Miten hitossa saan rauhoitettua itseni? Voimst hupenee kohta ihan tyystin. Töissäkin pitäisi jaksaa käydä. Kotona perhe jolle pitäisi jaksaa olla vaimo ja äiti.

-Ap

Voi, tuo kuvaus lamauttavasta pelosta on kuin omasta elämästäni. Haluan kuitenkin lohduttaa, että pelosta on mahdollista päästä yli.

Kärsin täysin samoista oireista n. kaksi vuotta. Samaan aikaan elämässäni oli muutakin murhetta, jota en kuitenkaan silloisessa tilanteessa ymmärtänyt. Tein puuduttavaa ja turhauttavaa työtä, kamppailin perheongelmien kanssa ja kärsin silloin vielä tietämättäni keskivaikeasta masennuksesta ja piilevästä raudanpuutteesta. Moni pienempi murhe ja vaiva muodosti valtavan väsymyksen ja stressin, jotka ilmenivät fyysisinä oireina. Ramppasin lääkärissä milloin syövän, milloin veritulpan vuoksi. Toisinaan diagnosoin itselleni reuman. Mitä tahansa.

Lopulta tilanne kärjistyi ja sairastuin akuuttiin niveltulehdukseen, joka vei mm. kävelykykyni lähes täysin. Portaiden nouseminen oli mahdottomuus. Tämä tilanne pisti asiat uuteen perspektiiviin ja aloin kuntouttaa itseäni fyysisesti ja henkisesti. Kuten aiempikin kommentoija totesi, muutos auttaa. Minun kohdallani muutos alkoi kropan pettämisestä ja itse päästin irti kuluttavasta parisuhteesta ja hakeuduin uusiin työtehtäviin. Olen nyt elänyt "sairaudettomana" kohta kaksi vuotta.

Älä menetä toivoasi. Puhu rohkeasti lääkärille. Vaikka mielialalääkkeitä kavahdetaankin, syystäkin toki, älä epäröi harkita niitäkään akuuttivaiheen yli. Koin itse mielialalääkityksen pienemmäksi pahaksi, kuin lamauttavan pelon.

Täällä kans yks hypokondriasta kärsivä, 41-vuotias nainen. Ihan hirveää, kun joka vaiva on "varmasti syöpää!" Ja laste suhteen hysterisoin vaikka koita parhaani mukaan peittää tunteeni heiltä :(

Kiitos edelliselle kirjoittajalle.

Olen kokeillut lääkkeitä, mutta oli pakko lopettaa kun tulin fyysisesti sairaaksi niistä. En pystynyt edes töihin menemään.

-Ap