Lue keskustelun säännöt.
Eronneet ja pieleen menneet viritykset. Missä vaiheessa päätit jäädä yksin?
25.09.2016 |
Itselläni lähes 20v parisuhdetta takana ja se loppui reilu vuosi sitten. Sen jälkeen olen tapaillut muutaman miehen kanssa ja seksiä ei ole suinkaan ollut kaikkien kohdalla. Ne kaksi, joitten kanssa seksiä oli,ei kuitenkaan mitään pysyvämpää tullut. Toinen näistä jutuista päättyi vajaa kk sitten. En ole toipunut vieläkään. Nyt on alkanut tulla tuntu,etten enää halua tavata ketään. Lujille ottaa siksi, kun mies sanoi rakastavansa ja niin olini tsekin. Alkoi tulla katteettomia lupauksia ja lopulta suutuin koko mieheen. Hän taas ei nähnyt toiminnoissaan mitään väärää. Miten olette pärjänneet yksin? Nyt ei kyse talodellisesta asiasta, vaan tottumuksesta kuulua jollekin.
Kommentit (8)
Mulla ei ole noin pitkää parisuhdetta takana, mutta koville se ottaa silti. Olen ollut sinkku yli kolme vuotta ja suren sitä etenkin näin syksyisin ja talvisin suunnattomasti. On mullakin ollut tässä kaikenlaista, mutta aina kun olen itse aidosti kiinnostunut, juttu menee mönkään tavalla tai toisella. Nyt on ollut kaksi näitä, jolla ei riitäkään aikaa tavata, mutta kuitenkin roikkuvat kiinni eli ilmeisesti pitävät varalla. Olen luovuttanut jo useamman kerran ja nyt taitaa olla taas sen aika, pahimmillaan on ollut vuoden pätkä ilman mitään yritystä ja kyllähän se tekee huonoa itsetunnolle kun kuitenkin parisuhteeseen haluaisi. Tuntuu, että näin lähemmäs nelikymppisenä fiksuja sinkkunaisia on kaikkialla, mutta miehiä ei riitä kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läheisriippuvaisia on sitten maailma täynnä. Hyvin moni hakeutuu uuteen suhteeseen entisen päätyttyä ja osalla on jo valmiina uusi katsottuna. Joku haluaa elää yksin ja sekin on hyvä valinta. Ihmisiä ja suhteita on kovin erilaisia. Välillä kyllä hyvä pysähtyä kuuntelemaan omaa sisintään ja mitä toiveita elämälle on. Toistuvasti vaihtuvat suhteet kuluttavat ihmistä, vaikkakin se ihastumisen tunne kyllä hienoa onkin.
Moni 40+ mies,joilla takana pitkä suhde, hakee vain satunnaista seuraa ja naisia kyllä riittää jonoksi asti. Osaavat kyllä lirkutella ja laittaa sydämiä pitkin päivää ja ovat vakuuttavia. Menee jokunen viikko ja ovat haihtuneet sumuna ilmaan. Olisi reilua kertoa olevansa vain seksin tarpeessa,niin silloin ei odottaisi mitään enempää.Kieroilua se,että sanoo haluavansa seurustella ja sitten vaihtuukin lennosta toiseen.
Minä olen ollut välissä yksin melkein 10 vuotta. Mutta viimeiset 10 v taas aina parisuhteessa.
Ero tuli muutama kk sitten.
Sen jälkeen aloin heti tapailemaan uusia miehiä, kun tuntui etten yhtäkkiä yhtään osannutkaan olla yksin. Tuntui että tarvitsen väkisin jonkun vähintään yhtä hyvän, kuin ex-mieheni. Että muuten olen joku luuseri. Ja tuntui myös, että aika alkaa loppua kohdaltani, kun lapsia ei vielä ole, ulkonäkö rapistuu ja miehet tuntuvat etsivän vain nuoria naisia.
Treffaileminen oli kuitenkin karmeaa. Jokainen tapaamani mies muistutti minua exäni hyvistä piirteistä, ja kaikesta siitä, mitä tuo tapailemani mies ei ollut.
Olin hyvin vihainen itselleni, kaikesta.
Nyt 2 v eron jälkeen olen tajunnut, etten kaipaa miestä elämääni ollenkaan. En ketään jota kohtaan minulla olisi velvollisuuksia, joilla exäni minut väsytti.
Päiväni kuluvat loistavasti ilman miestä. En oikein edes ymmärrä, mihin se mies joskus mahtuikaan.
Eikä lapsiakaan voi haluta "väkisin". Niitä nyt ei vaan minun kohdalleni tarkoitettu.
ELI AP: Anna ajan kulua. Kyllä se auttaa, vaikka odottaminen voikin tuntua tuskalliselta. Pärjäät kyllä yksinkin oikein hyvin ja onnellisena, kun vain ensin annat itsellesi mahdollisuuden siihen.
Nro 5 korjaa kirjoitusvirheensä: oli tarkoitus sanoa jo tuohon alkunn, että ero tuli muutama v sitten (ei muutama kk sitten), ja tarkemmin siis 2 v sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäs kun elin vuosikausia elämää ilman miehiä ja olin ihan tyytyväinen elämääni siten. Sehän kaikkien mielestä kai tarkoittaa sitä että olen valmis parisuhteeseen. No nyt olen alkanut taas tapailla miehiä ja huomaan että olen ihan hukassa ja romuna jos tulen hylätyksi. Mikä tässä nyt mättää, kun en edes mitään perheen perustamista toivo?
Se on sulle nro 7 selvästi uutta, ja siksi vaikeaa käsiteltävää pettymyksineen.
Ja ehkä ole vältellyt miesten tapaamista nuo vuosikaudet ihan juuri defenssinä, ettet joutuisi pettymään ja olemaan hukassa.
Näin analysoin itselläni käyneen joskus nuoruuden vuosina.
Kuulostaa siltä, että olet jonkun sortin läheisriippuvainen. Kannattaa todellakin opetella olemaan ihan yksin, ja nimenomaan onnellinen. Tehdä elämästään sellaista, että siitä nauttii ihan ilman parisuhdetta. Siinä tilanteessa mahdollinen parisuhde vain täydentää elämää, se ei ole mikään puuttuva palanen, jonka varaan onni rakentuu. Ei yhdenkään toisen ihmisen varaan kannata laskea. Ja kaikki tämä kokemuksesta, olin kaksi vuotta itsekseni, tein asioita jotka antoi mulle energiaa (antaa edelleen) ja joista nautin. En oikeastaan olisi edes halunnut luopua siitä vapaudesta mutta kuvioihin asteli mies, jota en vaan voinut jättää katsomatta.