Voiko ns. järkipuheella auttaa anorektikkoa tajuamaan tilansa

Voit kokeilla, mutta en usko että auttaa

ei auta

Minä en ainakaan uskonut mitään puhetta. Tajusin kyllä, että mulla oli helvetin paha olla, koska pelleilin ruuan kanssa ja se hallitsi koko mun elämää, mutta oma kehonkuva oli niin vääristynyt, että mitkään puheet laihuudesta tai terveyden pettämisestä koin vain törkeinä ja ahdistavina, minun henkilökohtaisiin asioihini puuttumisina.

Paraminen ja avun hakeminen alkoi siitä, kun itse tajusin että mulla oli todella paha olla ja vaihtoehdot ovat joko itsemurha tai pyrkimys parempaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ainakaan uskonut mitään puhetta. Tajusin kyllä, että mulla oli helvetin paha olla, koska pelleilin ruuan kanssa ja se hallitsi koko mun elämää, mutta oma kehonkuva oli niin vääristynyt, että mitkään puheet laihuudesta tai terveyden pettämisestä koin vain törkeinä ja ahdistavina, minun henkilökohtaisiin asioihini puuttumisina.

Paraminen ja avun hakeminen alkoi siitä, kun itse tajusin että mulla oli todella paha olla ja vaihtoehdot ovat joko itsemurha tai pyrkimys parempaan.

Kiitos , vähän tätä pelkäsinkin. Sanoin tälle ihmiselle, että minä toivon, etten loukkaa häntä, mutta koska välitän hänestä, niin en voi olla sanomatta, että laihduttaminen on jo mennyt yli. 

Tosi pahalta tuntuu ystävän puolesta...

No mietipä itse? Jos järkipuhe auttaisi anoreksiaan, niin meillä ei olisi itseään nälkään tappavia ihmisiä... Vähän sama kuin masennusta koitetaan hoitaa kehoittamalla piristymään.

Vierailija kirjoitti:

No mietipä itse? Jos järkipuhe auttaisi anoreksiaan, niin meillä ei olisi itseään nälkään tappavia ihmisiä... Vähän sama kuin masennusta koitetaan hoitaa kehoittamalla piristymään.

Onko sitten mielestäsi väärin kannustaa masennusta kärsivää hakeutumaan hoitoon?

Ei mielen sairauksiin, mitä nuo syömishäiriötkin on, mikään "järkipuhe" tehoa.

Hyvä, asiaan erikoistunut terapeutti voi auttaa, en usko että maallikko pystyy. Anorektikollahan on pakkoajatukset laihtumisen suhteen niin voimakkaita, että en usko että niitä solmuja pystyy avaamaan tavallinen henkilö. Anorektikolle syöminen voi tuntua erittäin vaikealta.

Riippuu sairauden vaiheestakin paljon: kuherruskaudella tuskin, syvissä vesissä voi hyvinkin ymmärtää, mutta eihän pelkkä ymmärtäminen paranna. Haluaahan osa pitkään sairastunut parantua syömishäiriöinen parantua, mutta kun pelkkä haluaminen ei riitä.

Anorexiasta ei kokemusta, mutta päinvastaisedta ongelmasta, ahmimisesta, on. Ei siinä järkipuhe auta, ja ehdotukset avun hakemisesta tuntuvat siltä, että pidetään hulluna.

En tiedä auttaako hoito. Halu elää alkaa omasta itsestä mutta siihen voi auttaa ulkopuolisen tuki. Hoikista pidetään enemmän, toisaalta liikalaihoja sorsitaan. Ihmettelen miksi Suomessa SH:t on ylipainoisia.