Milloin et suosittelisi nuorelle lukiota?

Jos ei osaa käyttäytyä. Silloin oikea paikka on amis

Jos lukumotivaatio on 0.

Lukiossa täytyy tosissaan opiskella, jos meinaa sieltä saada hyvät paperit. Ja huonoista papereista on vain haittaa. Pääsykokeet mahd. poistuu ja jos silloin on huonot paperit lukiosta niin aika ankealta tulevaisuus näyttää. Nyt on vielä sentään mahdollisuus päästä opiskelemaan pääsykokeiden kautta vaikka paperit olisivatkin huonot.

Jos nuorta ei kiinnosta lukio tai kyvyt eivät vaan riitä.

Itse saa päättää

Jos häntä ei kiinnosta lukio. Missään muussa tilanteessa en sanoisi ettei kannata. Nuori saa itse päättää. Itse olin yläasteella koulussa huono ja renttuileva toivoton "raggari" jolle suositeltiin korkeintaan amista, mutta minä menin lukioon ja lopulta kouluttauduin maisteriksi. Ei pidä antaa ihmisten lannistaa.

Jos enkku ja/tai ruotsi on 7 tai alle. Jos ei VIITSI lukea esim. yläasteen vaatimattomiin sanakokeisiin. Jos ei ylipäätään viitsi lukea kokeisiin yläasteella. Silloin lukiosta tulee vaikeaa.

Jos ei osaa lukea.

Entäpä jos ei tiedä itsekään, mitä haluaa, näitä lukioon miettimään meneviä on aika paljon. Enpä tiedä mitä silloin suosittelisin. Vaikka arvosanat ei kummoiset olisikaan.

Ope kirjoitti:

Jos enkku ja/tai ruotsi on 7 tai alle. Jos ei VIITSI lukea esim. yläasteen vaatimattomiin sanakokeisiin. Jos ei ylipäätään viitsi lukea kokeisiin yläasteella. Silloin lukiosta tulee vaikeaa.

Höpö ope

Jos jo peruskoulussa on ollut vaikeaa panostaa tehtäviin ja lukea kokeisiin. Etenkään niitä pahimpia tapauksia, jotka lintsailevat silloin kun siltä tuntuu yms. en lukioon suosittelisi, koska lukiossa tippuu kursseilta tosi nopeaan jo silloin kun poissaolot johtuu esim. sairastumisista, eikä moni opettaja esim. laske myöhästyneitä oppilaita enää tunnille mukaan ollenkaan, ja merkkaa sen poissaoloksi.

Lukivaikeus , haittaa oppimista. Ei hyvä lukiossa.

Riippuu nuoren motivaatiosta lukemista kohtaan, jos miettii että lukio vai amis, niin suosittelen kaksoistutkintoa.

Itse kävin kaksoistutkinnon ja mielestäni se oli minulle juuri sopiva. En olisi jaksanut pelkkää lukiota ja amiksen puolella pääsi tutustumaan työharjotteluiden kautta työelämään (itse sain motivaatiota kouluttautua enemmän). Tosin merkonomin tutkintoa en suosittele käymään, koska töitä ei ole.

Ei minusta ole suosittelemaan tai olla suosittelematta nuorelle sen paremmin lukiota kuin ammattikouluakaan ellen tiedä, mistä nuori on itse kiinnostunut. Joten ennen suosituksiani toivoisin voivani keskustella nuoren kanssa siitä, minä hän näkee maailman tulevaisuudessa ja miten hän asemoi itsensä siinä nyt ja entä mahdollisesti tulevaisuudessa.

Esimerkiksi kysellen ja yrittäen kuunnella minä hän kokee opiskelun?  työnteon? Mahdollisen perheenpeeustamisen? Liikkumisen?  Läheiset ihmiset / ystävät?  Epävarmmuden -vs-- varmuuden sietämisen?  Kokeeko hän voivansa tse vaikuttaa, vai kokeeko tekevänäs lähinnä velvollisuudesta?   Millaisia haaveita hänellä on ja miten hän on ajatellut edetä haaveitaan kohti? -Jne.

Samalla keskustellessani toivoisin, että en antaisi valmiita vastauksia ja että osaisin olla ohjaamatta ja johdattelematta nuorta vastauksiin, joita minä mahdollisesti pidän oikeina. Vaan pointti olisi yrittää löytää se, missä hän on vahva ja miten hän voisi myöhemmin olla tulevaisuudessakin tasapainoinen oma itsensä ja siten toivottavastii entistä vahvempi ja sinut itsensä kanssa ja kenties näin nuoren vahvuudet kartoittamalla olisi helpompi puntaroida seuraavaa askelta. - Pahinta olisi jos nuori ilmoittaisi, että häntä ei kertakaikkiaan kiinnosta yhtään mistään. Sillä jämähtäminen paikalleen ja jäädä odottamaan inspiraation iskemistä saattaisi olla vähintäänkin hieman arveluttavaa.

Muistuttaisin vielä, että virheitä ja niiden tekemistä tai niiden tapahtumista ei kannattaisi pelätä liikaa. Sillä kuka ei tee lainkaan virheitä mahtaako tehdä, mitään muutakaan. Ja että minä voi olla tukena, mutta pikkuhiljaa hänen on jaksettava kantaa omat eväänsä ja ennen kaikkea itsensä.   

Jos unelma-ammatti on joku amispuolella opittava ala, tai jos jo yläaste on tuottanut suuria vaikeuksia.

Kun tietää, että haluaa opiskella heti kunnon ammatin, esim. puuseppä.

Jos kiinnostus on jo selvästi alalla, johon voi kouluttautua nopeammin kuin lukion läpi "pakosta" menemällä. Aika harvalla 15-16v nuorella kiinnostus on jo noin selvä, jolloin lukio on hyvä paikka mietiskellä asioita ja kasvaa. 

Mutta jos kiinnostus on varma, niin ehdottomasti suosittelen nopeampaa reittiä haaveeseensa. 

En myöskään suosittelisi lukiota ihmiselle, joka ei ole kiinnostunut oikein mistään ja on laiska lukemaan. Tällaisessa tapauksessa joku muunlainen koulutus, tai työelämä voisi sytyttää sen kipinän keksiä oma alansa. Lukion voi käydä myöhemminkin jos haluaa, myös työn ohessa. Ja yliopistoon pääsee ilman lukiotakin muita reittejä, jos se myöhemmin tuntuu siltä oikeammalta vaihtoehdolta. 

Terveisin lukion keskenjättänyt maisteri joka luki aikuisena huvikseen iltalukiossa kieliä ja pääsi yliopistoon amiksen ja sitten ammattikorkean kautta. Reittejä on monia  :)

Jos harjaa hiuksiaan oppitunnilla yläasteella,käyttää kännykkää tunnilla, ajattelee että on hienoa mennä lukioon koska siellä on vanhojen tanssit.

"Jos unelma-ammatti on joku amispuolella opittava ala, tai jos jo yläaste on tuottanut suuria vaikeuksia."

- Ensimmäisen ymmärrän, mutta sitä en täysin ymmärrä, että ammattikoulu -puoli mielletään ikään suoraa helpommaksi vaihtoehdoksi, voi kai olla myös niin, että ammattikoulussa opiskelujen jatkaminen on vähintään yhtä vaikeaa, kuin lukiossa opiskelu. - Miten yhtenä vaihtoehtona ennen kummasskaan aloittamista olisi ottaa aika lisä ja mennä kymppiluokalle? 

Vierailija kirjoitti:

"Jos unelma-ammatti on joku amispuolella opittava ala, tai jos jo yläaste on tuottanut suuria vaikeuksia."

- Ensimmäisen ymmärrän, mutta sitä en täysin ymmärrä, että ammattikoulu -puoli mielletään ikään suoraa helpommaksi vaihtoehdoksi, voi kai olla myös niin, että ammattikoulussa opiskelujen jatkaminen on vähintään yhtä vaikeaa, kuin lukiossa opiskelu. - Miten yhtenä vaihtoehtona ennen kummasskaan aloittamista olisi ottaa aika lisä ja mennä kymppiluokalle? 

Ei kymppiluokkia enää ole. Silloin kun oli, niihin mentiin parantamaan numeroita ellei päässyt muualle.

Nyt on amisstartti.

Ja suurin osa pääsee amikseen. Siellä pärjää kyllä vaatimattomillakin opiskelutaidoilla. Ei vaadi paljoa lukemista.

Amikset myös haalii kaikki oppilaat. Kilpailu on kovaa, rahoitus huono ja huononee kokoajan.

Joillekin aloille ei saada hakijoita. Ja ryhmät pitäisi saada täyteen.

Lukioon voi mielestäni mennä kasvamaan, jos ei tiedä mille alalle haluaa. Ja jos on valmis tekemään edes jotain. Poikani tulee juuri ja juuri pääsemään lukioon. Matikassa on hyvä. Ruotsi surkea. Lukuaineet ok vaikka ei juurikaan lue. Kohta on pakko alkaa lukemaan.

Asutaan pienellä paikkakunnalla ja täällä on lukio. Amikseen on 30 km matkaa.

Mielestäni lukio on hyvä ratkaisu. Lapsuuden jatko. Ei tarvitse aamulla seitsemältä olla bussissa.

Saa vielä muutaman vuoden elää helpompaa elämää.