Lue keskustelun säännöt.
Miksi annat jännämiehen kohdella sinua huonosti?
22.09.2016 |
Missä on itsekunnioituksesi ja miksi se kunnon mies ei kelpaa?
Kommentit (21)
No en nykyään, mutta nuorempana syinä oli huono isäsuhde, heikko itsetunto, ajatus siitä, että voi muuttaa miestä... ja olihan meillä hyviäkin hetkiä.
Jälkeenpäin vaikea ymmärtää, että suostui kohdeltavaksi niin. Puhumattakaan mitä se teki luottamukselleni miehiin. Järjellä tiedän, ettei kaikki miehet ole kusipäitä. Tunnetasolla vaikeaa päästää ketään lähelle. Enää koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rehellinen pahis on parempi kuin se kunnollinen, selkään puukottava, kaveria teeskentelevä, katkera ja naisia vihaava kiltti mies.
Vierailija kirjoitti:
Se menee jotenkin niin että jos mies on liian kiltti niin en pysty edes ajattelemaan seksiä sen kans.Lisäksi ehkä tarviin miehen joka asettaa mulle rajat.Vaikka sitten nyrkillä.Toisaalta tiedostan olevani ihan paskassa suhteessa alistettuna enkä toivo kenellekään toiselle naisellle tällasta.
Aloittaja, älä kommentoi omaa aloitustasi heti. Tuolta näkyy että kukaan ei ole lukenut aloitusta mutta silti täällä on vastaus.
Vierailija kirjoitti:
Se menee jotenkin niin että jos mies on liian kiltti niin en pysty edes ajattelemaan seksiä sen kans.Lisäksi ehkä tarviin miehen joka asettaa mulle rajat.Vaikka sitten nyrkillä.Toisaalta tiedostan olevani ihan paskassa suhteessa alistettuna enkä toivo kenellekään toiselle naisellle tällasta.
Minusta taas tuntuu siltä, että saat ihan sitä mitä ansaitsetkin. Ihan vinksallaan sinun asenteesi.
Heissä on se tietynlainen rehellisyys ja aitous. En halua kilttiä miestä jos hän vain esittää kilttiä tai on sitä vain miellyttääkseen tai saadakseen naisen. Pahisten kanssa ei tule yllätyksiä kun et voi tavallaan pettyä... Se aitous ja itsevarmuus röyhkeydenkin uhalla kiehtoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annoin erään "jännämiehen" (vittu mikä sana) kohdella mua huonosti koska olin niin palavasti ihastunut häneen. Mutta otin opikseni. Never again.
Vierailija kirjoitti:
Heissä on se tietynlainen rehellisyys ja aitous. En halua kilttiä miestä jos hän vain esittää kilttiä tai on sitä vain miellyttääkseen tai saadakseen naisen. Pahisten kanssa ei tule yllätyksiä kun et voi tavallaan pettyä... Se aitous ja itsevarmuus röyhkeydenkin uhalla kiehtoo.
Entä jos mies on oikeasti kiltti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska se riutuminen ja räytyminen on niin ihanaa!
Joo, sitä kyllä itsekin ihmettelin. Aikani katsoin ja sitten häivyin. Otin opikseni ja nyt olen naimisissa ihan superkiltin miehen kanssa. Ikä tekee onneksi tehtävänsä ja sitä osaa arvostaa jotain ihan muuta, kuin jännämiehiä. Onneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska minulla ei ole itsekunnioitusta, en arvosta itseäni enkä koe ansaitsevani mitään parempaakaan. Tämän olen juuri tajunnut terapiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se menee jotenkin niin että jos mies on liian kiltti niin en pysty edes ajattelemaan seksiä sen kans.Lisäksi ehkä tarviin miehen joka asettaa mulle rajat.Vaikka sitten nyrkillä.Toisaalta tiedostan olevani ihan paskassa suhteessa alistettuna enkä toivo kenellekään toiselle naisellle tällasta.
Aloittaja, älä kommentoi omaa aloitustasi heti. Tuolta näkyy että kukaan ei ole lukenut aloitusta mutta silti täällä on vastaus.
Hölmö! Ei enää nykyään näy montako avausta aloitus on saanut. Nyt näkyy vain tykkääjien sekä vastauksien määrä. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edellinen jännämiesaloitus ei vielä ole edes jäähtynyt niin uutta vaan kehiin.
http://www.vauva.fi/keskustelu/2667813/tyttoystavani-lahti-jannamiehen-…
Älä jaksa.
Minun pahoinpitelijäni on ei-jännämies (yli 30v saakka yksin ollut nörtti, joka oli itsekin ulissut vuosia jännämiehistä netissä). Mutta vastaus kysymykseen miksi annan on typerä ja yksinkertainen, rakkauden ja huonon itsetunnon sekoitus. Myös tavallaan se pettymys ihmiseen, joka oli niin sitä vastaan joksi hän itse lopussa tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heissä on se tietynlainen rehellisyys ja aitous. En halua kilttiä miestä jos hän vain esittää kilttiä tai on sitä vain miellyttääkseen tai saadakseen naisen. Pahisten kanssa ei tule yllätyksiä kun et voi tavallaan pettyä... Se aitous ja itsevarmuus röyhkeydenkin uhalla kiehtoo.
Entä jos mies on oikeasti kiltti?
No se on tietysti asia erikseen. Minua vain ottaa nykyään päähän sellaiset liian täydellisen oloiset kiltit miehet, kun tavallaan tietää ettei kukaan loppupeleissä niin täydellinen voi ollakaan. Seurustelin tällaisen "täydellisen" tapauksen kanssa vuosia ja tulin lopulta petetyksi ja samalla paljastui ihan kamalasti puolia joista en tiennyt mitään, ja se satutti minua eniten ehkä juuri siksi kun hänestä ei olisi sellaista ikinä uskonut. Luulin häntä aidosti kunnolliseksi mutta totuus oli että hän oli vain jättänyt suhteen aikana ne kaikki ikävät puolet ja teot mainitsematta, vaikka totuus on että meillä kaikilla on heikkoutemme ja kaikki teemme joskus virheitä.
Nykyään huomaan hakeutuvani taas ihan päinvastaiseen seuraan, eli kiinnostun miehistä jotka myöntävät heti kättelyssä olevansa villimpiä tapauksia. Minua viehättää kuitenkin suuresti rehellisyys ja vaikka tietyltä kantilta voisikin sanoa että heilastelen ihan kusipään kanssa, siinä kusipäässä on se hyvä puoli että hän ei ole koskaan valehdellut minulle mitään. En ole saanut suuria lupauksia, mutta toisaalta luottamustani ei ole myöskään kertaakaan petetty. Kaikki kortit ovat pöydällä (vaikka niiden pinta ei samalla tapaa kiiltelisikään) ja heikkouksista ollaan jotenkin vilpittömän avoimia. Toki toivon naiivisti, että joskus tulevaisuudessa löytäisin kuitenkin sopivan välimuodon tästä. Silti jos on pakko näistä valita on aitous ja avoimuus (vaikka se tarkoittaisi välillä tulisiakin riitoja ja yhteenottoja, pääasia on että asioista puhutaan ja ne selvitetään) minulle kiltteyttä tärkeämpää.
En annakaan.
Yksi ihan kammottava poikaystävä mulla oli menneisyydessä mutta en nyt tiedä meneekö se "jännämiehen" (oksensin juuri hiukan suuhuni koska toi termi) kategoriaan. Kyseessä oli luultavasti narsisti tjsp. persoonallisuushäiriöinen ja ikävä homma oli se että ensimmäisen vuoden ajan se esitti täydellistä poikaystävää ja syyllistäminen ja väkivalta ilmestyi kuvioon vasta sen jälkeen. Tietenkin mun olisi pitänyt pistää se heti siinä vaiheessa pihalle mutta en tehnyt niin koska olin nuori (18v.), ihmissuhteissa kokematon (oli mun ensimmäinen poikaystävä) ja siinä vaiheessa poikaystävästä pahasti emotionaalisesti riippuvainen. (Viimeksimainittua ei olisi päässyt tapahtumaan jos se olisi ollut alusta lähtien ihan kamala.) Koulukiusaamisen varsin alhaiseksi murjoma itsetunto ei ainakaan auttanut asiaa.
Joka tapauksessa toi "jännämies" ja "kilttimies"-dikotomia on naurettava, varsinkin koska siitä puuttuu se keskimääräinen, eli mielenkiintoinen, itsenäinen mies jolla on terve itsetunto, osaa pitää puolensa mutta ei yritä alistaa eikä takertua.
Miten menee ne vetovoiman lait? Ihminen arvostaa ja tavoittelee sellaista, mikä on vaikeasti saavutettavissa. Tämä pätee myös miehiin. Tuhat tarinaa tusinassa siitä, kuinka mies on aivan lääpäällään naiseen, joka käyttää hyväksi, kohtelee huonosti, ei kunnioita miestä, kiusaa, naureskelee ym. ym. Mutta kun se on niin hyvännäköinen ja ihqu niin ihan mielellään mies antaa naisen potkia päähän ja matelee uusintaa vielä monta kertaa, kunnes tämä "enkelinainen" jättää miehen soittelemaan langoille jonkun toisen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Edellinen jännämiesaloitus ei vielä ole edes jäähtynyt niin uutta vaan kehiin.
http://www.vauva.fi/keskustelu/2667813/tyttoystavani-lahti-jannamiehen-…
Älä jaksa.
miksipä ei? suosittu aihe :)
ne on niin komeita se riittää ja myös itsevarmuus vetoaa!
Vierailija kirjoitti:
Koska minulla ei ole itsekunnioitusta, en arvosta itseäni enkä koe ansaitsevani mitään parempaakaan. Tämän olen juuri tajunnut terapiassa.
Näinhän se on. Eikö aloittaja tätä muka tajua? Itsensä arvostamisen taito lähtee lapsuudesta, jos jo vanhemmat tai muut ihmiset kohtelevat sinua huonosti lapsena, niin helposti siihen tyytyy nuorena tai aikuisenakin. Ei se ole ihmisen itsensä vika, jos ei pysty arvostamaan itseään. Moni ihminen on kokenut todella ikäviä, mielenterveyttä horjuttavia asioita, jotka ovat vieneet itsekunnioitusta. Esim. pahoinpidellyksi, alistetuksi tai hyväksikäytetyksi tuleminen ovat sellaisia. Sama se on näiden "jännämiesten" kanssa. Heillä voi olla samanlaisia kokemuksia itsellään, ja siksi käyttäytyvät niin koska eivät muutakaan osaa.
Jos siis huomaat, että annat ihmisten jatkuvasti kohdella itseäsi huonosti TAI kohtelet muita jatkuvasti huonosti, terapia on oikea osoite. Sillä voit muuttaa elämäsi suunnan.
Se menee jotenkin niin että jos mies on liian kiltti niin en pysty edes ajattelemaan seksiä sen kans.Lisäksi ehkä tarviin miehen joka asettaa mulle rajat.Vaikka sitten nyrkillä.Toisaalta tiedostan olevani ihan paskassa suhteessa alistettuna enkä toivo kenellekään toiselle naisellle tällasta.